perjantai 30. syyskuuta 2011

Tämä jäi

Jollen nyt pahasti ole seonnut laskuissa, niin 62 sytomyssyn jälkeen jäi tämmöinen kasa lankoja jäljelle. Mahtuvat kaikki pienimpään minigrip pussiin ja yksittäinen lanka ei ole kovin pitkä. Viimeiseen myssyn jouduin jo tekemään koristeista kaksi viimeistä useammalla värillä, kun yksi ei riittänyt. Ehkä noita vielä jossain voisi käyttää, mutta hukkaprosentti on kyllä minimaalinen.
Se viimeinen virkattu myssy tällä erää. Lanka oma, koristeet jämiä mutta ei häpeä muiden seurassa viimeisenä valmistumistaan. Painoa tälle myssylle kertyi 46 g.
Tästä lankakasasta ja vähän muustakin on nämä myssyt syntyneet. Kolme takana olevaa keltaista kerää pääsee seuraavaksi puikoille.

torstai 29. syyskuuta 2011

Lanka kiertää

Niin lähenee se syyskuukin loppuaa. Muutama myssy vielä on tulollaan. Tässä viimeisin. Lanka puoliksi Matleenalta saaatua ja vihreä puoli ja kukat omia varastoja. Painoa myssyllä 46 g. Koivun lehdet kuvassa sävyltään kummasti sopii noiden kukkien kanssa.

Tämä myssy vei lankakulutuksen yli 11 kiloa. Tarkalleen 11 kg ja 18g on saldo. Siitä yllättäen on muuten suurin osa neulottu ja virkattu tämän vuoden aikana hyväntekeväisyyteen. Paljon on sormieni läpi lankaa soljunut ja silmukoiksi muodostunut.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Viestissä mukava pyyntö

Olemme naisporukalla neuloneet paikkakunnan syntyneille lahjaksi sukat ja tumput jo muutamana vuonna. Aina on jatkettu vuotta kerrallaan niin kauan kuin intoa piisaa. Setti on ollut pakattuna nätisti ja terveydenhoitajat ovat suorittaneet lahjonnan. Näistä lahjoista on kovasti pidetty ja palaute on ollut positiivista.

Alkuvuonna toimitin 10 setin kassillisen omalta osaltani tähän keräykseen. Sähköpostissani oli loppuviikosta tiedonanto, että lahjaksi neulomamme setit olivat vähissä ja uusia tarvittaisiin loppuvuonna syntyville vauvoille. Ehdin sitten vasta eilen hakemaan töiden jälkeen vauvalankaa. Satuin paikalle yhtä aikaa toisen lahjakutojan kanssa, joka myös jakaa näitä settejä vauvaperheisiin. Sain tarkkaa tietoa, millaisia menee ja mitä oli jo varalla.

Ensimmäinen setti on jo valmis, lanka Lanett, 35 g. Otin vain kaksi kerää näin alkuun, että ei näitä ole luvassa taas kuukausitolkulla. Kudoin illan sitten harkkakuskauksessa tumppuja aikani kuluksi. Illat vain pimenevät jo aikaisin ja kutominen autossa ei enää kauan ole mahdollista. Pitänee siirtyä hallin kahvioon. Mutta sain toisen tumpun valmiiksi ja toistakin jo resorin verran hämärissä. Illalla sain tumput sitten tehtyä kotona ja pääteltyä. Aamulla tein toisen sukan ja nyt töiden jälkeen sitten tuon toisen sukan. Jokaisessa viemässäni erässä on varmaan ollut aina erilainen malli. Laitan vähän sen mukaan neuletta, miltä milloinkin tuntuu.
Vaikka itsellä on kolme lasta on hirmu vaikea hahmottaa ja muistaa, minkä kokoisia ne pikkuiset vastasyntyneen kädet ja jalkapohjat oikein ovat. Kokoja taitaa olla hyvin monensuuntaisia. Omat lapsemme ainakin ovat olleet aivan eri kokoiset. Pojalla oli miehen jalka ja kunnon kourat, kaksostyttäret hentoisia pikkuprinsessoja. Onneksi näitä sukkia ja tumppuja tekee moni, niin tulee hyvin erilaisia ja perheet saavat hieman valita sopivimpia malleja ja värejä. Puuha on ollut mukavaa, mutta naisjoukossa se vain on jäänyt muutamien harteille. Pienellä paikkakunnalla syntyvyys tosin ei ole mitään suurta, joten ei tämä ylivoimainen urakka ole.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Ruususilla, kukkasilla

Jokunen myssy vielä, vaikka olen näitä teille ihan kyllästymiseen asti esitellyt. Minä kun jotain rupean tekemään ja jostain innostun, niin sitä tulee sitten muutama kappale. Nämä ovat osoittautuneet mitä mainioimmaksi välityöksi, kausityöksi, käsilaukkutyöksi sekä seurustelutyöksi. Valmistuu kuin huomaamatta.

Silloin kun tämä myssyily oli oikein muotia ja jokainen niitä teki ei minun koukkuni tai puikkoni saaneet aikaiseksi yhden yhtäkään myssyä. Aina aloitin, vaan en ollut millään lailla tyytyväinen ja purin ne. Kai silläkin oli jokin tarkoitus. Kun nyt sitten kerran pääsin vauhtiin ja myssyjä rupesi syntymään, niin onhan näitä tullut kuin sieniä sateella, 60 myssyä yhteensä. Myssyjen tarvehan ei ole mihinkään kadonnut, mutta tekijät ovat jo toisten projektien parissa. Onneksi aina silloin tällöin jostain pulpahtaa ilmoitus valmistuneesta myssystä joka matkaa keräykseen.

Saamani ja hankkimani langat onkin nyt sitten tehtynä niitä kolmea keltaista kerää vaille. Ne ovat merinovillaa ja ovat jääneet sitten siitä syystä viimeiseksi. Ymmärsin, että pitäisi olla puuvillaa nuo myssylangat, mutta kun tässä syksy viilenee, niin ehkä viluinen myssyntarvitsija ottaa mielellään lämmintä villaakin. Pidämmehän me muutkin villaneuleita päällämme sisätiloissa. Etsin niihin lankoihin jonkun sopivan mallin. On mukava viedä jälleen iso pussillinen myssyjä keräykseen seuraavalla mökkimatkallamme. Matleenalle vilkutuksia, kantamuksia on jälleen tulossa.

Myssyjä ei kovin monella mallilla ole tehty, vain muutama perusmalli, johon sitten koristeilla on luotu erilainen ulkonäkö. Sen tässä myssypuuhassa olen huomannut, että aina niistä viimeisistä langanpätkistä ja keränlopuista tulee se parhaimman näköinen myssy. Ja sellaista ei sitten toista saakkaan aikaan. Käytän yleensä kaikki langat hyvin tyynni, ei niitä pikkukeriä montaa varastosta löydy, mutta näihin myssyihin on ollut oikein ilo käyttää ne viimeisetkin metrit koristeina. Näihin kuvien myssyihin meni muuten lankaa: vihreä 44 g, keltainen 51g ja vaaleanpunainen 56 g.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Kyhäilypostia

Muistatteko, kun kesäkuumalla kudoin sukkia Kesäyön hullutukseen? Yllättäen voitin sukkasarjassa Katin palkinnon. Minä, joka en koskaan voita mitään. Odottelinkin postia sitten jo kovasti, mutta sitä ei kuulunut, joten unohdin jo koko palkinnon. Paria isokokoista kirjettä hain postista jo sillä, että nyt se  tuli, mutta yleensä postina oli kirjakerhon kirja. Tänään, kun tulin hirmu väsyneenä töistä kotiin, mainitsi mieheni hakeneensa minulla tulleen isokkoisen kirjeen. Joo, tuumasin ja paiskasin sohvalle pitkäkseni. Kahtena edellisenä yönä on nukuttu yhteensä kahdeksan tuntia, joten pää oli hieman väsyneen oloinen. Pienten torkkujen jälkeen lähdin sitten syömään ja keittiössä vakipaikkani tuolilla oli minulle lahjapussi. Ihmettelin sitä tovin ja hämmästelin, että mikäs tämä on. Mieheni mainitsi uudelleen hakeneensa sen minun isokokoisen kirjeen postista. Niin, mikä kirje? Yhtenä kysymysmerkkinä pyörittelin pussia kunnes jostain alitajunnasta hiipi hissukseen tieto, että nyt SE on tullut. Kiitos Kati! Paketti on perillä ja sukkia tulee lisää. Langat olivat mieluisia. Aivan ihania.

Kävimme päiväseltään sunnuntaina Porvoossa ja sinne lähdettiin aamuyöstä. Paluu oli seuraavana aamuyönä. Päivä meni salibandyn valmentajakoulutuksessa sekä parin pelin seuraamisessa. Minä olin lähinnä hupulainen ja kuskin viihdyttäjä. Takaisin ajoin sitten meidän 9 paikkaista bussiamme Hämeenkyröstä Seinäjoelle muiden nukkuessa. Enpä ole ennen niin isoa autoa ajanutkaan, joten pieni jännitys piti kyllä kuskin hereillä. Jotenkin tänään oli vain väsyksissä. Ei sitä tällä ikää palaudu enää niin kuin nuorempana. Menee kauemmin. Taidankin lukaista blogit läpi ja mennä nukkumaan.

Valmistuneita töitä? Onhan niitä, mutta myöhemmin niistä lisää. Tänään tuli surullinen viesti mieheni mummusta.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Sitä samaa rataa

Omenoita on vielä yläoksilla ja niitä sieltä tippuu päivittäin. Maahan ehtiessään nuo punaposket kierähtävät hieman mullassa, joten pestä jokainen pitää. Jälleen keräsin kaksi pesuvadillista herkkuja jalostettavaksi. Punakanelimme ovat mehukkaimmillaan, päällä ihana vahakerros.

Tämä päivä vierähti tyystin työtehtävissä. Kotiin tultaessa oli vähän ventti olo, mutta eiköhän se tästä. Nyt eväitä laittamaan, sillä osa perheestä lähtee ensi yönä Suomi-neidon helmoihin, Porvooseen. Paluu myöhään seuraavana yönä. Osa jää sitten kotimiehiksi. Tätähän se tuleva talvi taas on. Joku aina jollain pelireissulla. Parhaana viikonloppuna kaksikin turnausta. Eväitä saa olla laittamassa. Arvata saattaa, että eväslaukusta löytyy tällä kertaa omenoita.
Käsityörintamalla sain aamulla ennen töihin lähtöä kolmannen näistä myssyistä valmiiksi. Painoa näillä on vaaleanpunaisella 40 g, alemmalla sinisellä 46 g ja ylemmällä 48 g. Tuohon ylemmän myssyn koristemalliin saa ihan ne viimeisimmät langapätkät ujutettua. Määrältään myssjä on nyt 57 valmista. Vielä muutama tulee.

Minulle on jostain syystä viime aikoina tullut useampi tilaus. Paikkakunnan syntyneille vauvoille pitää tehdä sukka-tumppu -settejä. Lahjaksi annettavat olivat loppu. Sitten vuoden alussa ollut lähetyssopen myyntituotte -projektiin tuotiin lisää lankaa. Ne taitavat mennä uuteen lähetyskammariin, jossa on tarkoitus tehdä näitä porukalla pappilan uudessa toimintapäädyssä. En taida enää näistä langoista tehdä. Sitten joulumyyjäisiä varten olisi puikoille tulossa vaikka mitä. Joten ei puikot tyhjänä saa olla. Tunkua on. Nytkin olisi paree vain istua ja ryhtyä töihin.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Tuttifruttia neulekahvilassa

Pienelle paikkakunnalle saimme vihdoinkin oman neulekahvilan. Kahvilaakaan ei ole ollut kuin viime keväästä ja nyt oli jo ensimmäinen neulekahvila. Virkistävä kokemus. Meillä oli oikein hauska ilta ja paikalle oli saapunut koko joukko neulovia - tai virkkaavia naisia. Puheensorina oli iloista ja käsitöitä oli mukava tehdä yhdessä sen sijaan, että pakertaisi kotona yksistään. Kovin montaa tuolia ei jäänyt tyhjäksi. Seuraavaa kertaa pitää odottaa nyt kuukausi. Jouduin vähän aikaisin lähtemään pois, sillä hain vielä yhden lapsista lähikaupungin rautatieasemalta. Olihan synkkä, sateinen ja todella syksyinen matka ajella. Ilta meni kaikkiaan kuin siivillä. Enpä tiennytkään ennen eilistä iltaa mitä sitä olikaan ilman elänyt tähän asti. Olisin paljon enemmän haikaillut muiden neulekahvilablogikirjoitusten äärellä jos olisi ollut kokemusta moisesta.
Minulla oli sytomyssytekele mukanani ja sainkin tämän siellä valmiiksi. Kaikki keskeneräiset kerät käytettiin tähän ja tuli minusta aivan tuttifrutti väritykseltään. Painoa myssylle tuli 46 g. Ainoastaan noihin viimeisiin kerroksiin aloitin uudesta kerästä, muuten tehtiin niin monta kerrosta kuin korissa olleilla vajailla kerillä tuli. Miten näistä lopuista syntyykin aina ne ainutlaatuisimma ja iloisimmat myssyt? Seuraavat ovatkin taas vähän ykstotisia väritykseltään tämän rinnalla.

torstai 22. syyskuuta 2011

Mökinruusu

Vielä kesää muistellessa. Aurinkoisia päiviä, lämmintä. Voiko niistä muistoista syntyä kuin mökinruusu. Vaaleanpunainen, yksinkertainen ja pieni. Mutta niin herkkä ja kaunis. Ehkä muiston kesästä tämä mökinruusu tuo jollekulle.
Aurinkoiset vitamiinit talletettuina näihin myssyihin. Molemmilla painoa 47 g. Myssylankakoppani värit rupeavat kohta olemaankin hyvin valikoituneet, iloisimmat on koukuttu, jäljellä viileämmät värit ja - keltainen. Yllättävän monta myssyä niistä Matleenalta saamistani langoista onkin syntynyt.

Tänään meillä alkaa neulekahvila meijerillä olevassa sisustuspuodissa, Vanha-aika. Minulla on kyllä harkkakuskausta, joten ei ehdi ihan alkuun enkä kauaa voi olla. Mutta yritän mennä katsomaan ja tapaamaan muita paikan päälle ehtineitä.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Liskopari

Jotenkin nämä vihreät kaipasivat jotain uutta ajatusta koristeista. Ovat niin eri väriset kuin muut myssyt. En tiedä, mistä se juolahti mieleeni toista viimeistellessä, että näihin sopisi liskot. Ohjetta en ruvennut mistään etsimään, vaan tekaisin ne siitä sitten ja tulihan niistä sitten sen näköisetkin. Mutta luonnossakin nuo liskot ovat hyvin maaston väriset, joten eivät ehkä ole liian silmiin pistävät. Eilinen villi arvaus osui Rakkauden talon Paulalta oikein, koukulla kuvassa oli 50. sytomyssy. Mutta Tainalle tekaisin sitten sen 51. kuten hän arveli, joten tällä hetkellä myssyjä on valmiina 51 kipaletta.
Tässä melko luonnolliset värit myssyissä. Ja samalla nuo liskot näkyvät paremmin. Painoa kumpaisellakin on 44 g ja vaalean vihreä tuli tehtyä loppuun. Tummempaa jäi vielä vähän. Ehkä joku tykkää ottaa tämmöisen helppohoitoisen lemmikin itselleen. Vaikka itse kaikkia otuksia inhoankin, niin nämä liskot saivat minut ihan hyvälle tuulelle. Eivät ole pelottavia.

Olen viime aikoina saanut korikaupalla tunnustuksia. Ruusuinen tuli Lindalta, ja kaksi tunnustusta tuli eilen Elinalta ja Pirjolta. Jostain syystä kuvan liittäminen niistä ei onnistu. Jouduin jo kirjoittamaan osan tekstistä uudelleen. Näihin liittyisi velvoitteita, mutta enpä osaa enää itsestäni mitään uutta kertoa enkä osaa näitä eteenpäinkään jakaa. Olen tosi huono näissä ketjuissa. Kiitos kuitenkin teille kolmelle blogini huomioimisesta. Oli kiva yllätys.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Villi arvaus

Koukulla jälleen uusi myssynalku vaalean vihreästä puuvillasta, mutta monesko? Kuka on pysynyt laskuissa mukana, kun olen näitä kutonut ja virkannut. Itelläkin välillä sekoaa laskut ja pitää tarkistaa myssypinosta, että moneskos se nyt on menossakaan. Ja hetken päästä ei taas muista.
Laskutoimitusta helpottamaan kuva eilen valmistuneista myssyistä. Ruskea, suklainen vei melkein koko kerän. Painoa 43 g. Sen verran lankaa jäi, mitä tuossa oranssissa myssyssä näkyy ruskeaa. Oranssissa on kaksi kerää lopetettu ja sitten loppu tehty täydestä kerästä. Painoa tällä on 44 g. Näihin myssyihin saan nuo puuvillalangat uppoamaan kyllä todella tarkkaan. Ihan muutama kymmenen senttiä jää aina kerästä. Tuo koristeympyrä tuhoaa ne viimeisimmätkin lankanöttöset. Kaikkien tekemieni myssyjen jämälangat mahtuu nimittäin siihen ihan pienimpään Minigrip pussiin.

maanantai 19. syyskuuta 2011

Ruskan väriä

Sunnuntaina otin koukulle tämmöisen välikäsityön, jonka aikana on hyvä suunnitella uusia tai seurustella muiden kanssa. Myssykorin langoista otin ensin kaikki pikkukerät, joista ei mitään enää yksin tulisi. Sitten valkkasin sellaisen, joka mukavasti jatkaisi edellisten värimaailmaa. Syntyi tämmöinen pirteä ja iloinen sytomyssy.
Niitä taisi tulla muuten tehtyä melkein kaikki nämä kolme eilisen päivän aikana. Oranssia olin jo aloitellut viikolla, sitten valmistui vaaleanpunainen ja lopuksi tämä loppukerien yhdistelmä. Vaaleanpunaiseen kokeilin vähän uutta virkkausmalliakin. Painoa näillä, oranssi 41 g, vaaleanpunainen 45 g ja jämäkerien myssy painoi 47 g. Mukavia ajanvietteitä.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Ruutulippu

Aamulla maa oli kuurassa. Tämän syksyn ensimmäinen pakkasyö täällä. Pitkälle syksyyn meni ennen ensimmäistä kylmää. Eilen onneksi saatiin nurmikko leikattu ja pensaita harvennettua. Omenapuu on vielä ihan täynnä omppuja, vaikka siitä kaksi sangollista keitettiin jälleen kerran omenasoseeksi. Vielä tulisi monta sangollista vaan pakkaset rupeavat olemaan ääriään myöden täynnä. Kaiken tämän puuhastelun välissä olen tässä parina päivänä kutonut lämpimiä lapasia.
Malli on kehitelty ihan sitä mukaa, kun lapanen on edennyt. Aluksi laskeskelin silmukoita, että millaiseen kuvioon riittäisi. Lanka oli nimittäin paksumpaa kuin aikaisemmissa lapasissa, joten silmukoita oli oltava vähemmän. Mukavasti nämä tuntuivat käteen istuvan, minulle varsinkin. Tyttäreni kädet kuvassa ovat hieman kapoisemmat kuin omani. Ihan mukavan näköiset niistä tuli, vaikka värejä ensin vähän erikseen katsoin, että sopivatkohan yhteen. Lankaa jäi vielä vähän pienempien verran ja toisella kuviolla.
Lanka: Sandnes Smart, sininen ja kirkas vihreä. 87 g.
Malli: ihan oma, lapasen tekemisen myötä kehittynyt.
Puikot: nro 3 bambuaddit, silmukoita 52.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Jos kuluukin niin lisää tulee

Vaikka olen tänä vuonna jo yli 10 kiloa käyttänyt lankaa tekemiini käsitöihin, niin on sitä jälleen tullut hankittua lisääkin. Eilinen kaupunkireissu tuotti Mandarin Petititä 6 kerää. Edullisesti.
Samaisella reissulla kolme kerää Novitan Alabamaa. Nämä ovat ihan myssyjä varten edullisesti hankittuja keriä.
Nämä ovat vielä laittamatta lankavarastoon. 300 g villalankaa 4 euron hintaan. Ei paha. Kyllä siis tulee kannettua kummasti lankaa kotiin päin ja vaikka sitä kuinka kutoisi, niin en kyllä viikossa ole näiden kerien verran lankaa tuhonnut. Langan tasapaino on siis kertakaikkiaan vinossa. Mutta ketäs se haittaa. Näistä on ihan mukava tehdä käsitöitä. Tein oman sivun näille lankavarastoni langoille. Ylhäältä pääset klikkaamaan sen valikoista avoimeksi. Varastossa ei vielä ole kaikki lankani. Vain ne, jotka olivat koneellani kuvattuina. Enemmänkin on. Poistan lankavaraston sivuilta kuvia sitten, kun kyseisen kuvan langat ovat tulleet kudotuiksi. Pysyy itsellä vähän ylhäällä, mitä lankaa minulla on kätköissä.

torstai 15. syyskuuta 2011

Sinikirjavaa lämmikettä


Viimeiset langat tuli juuri pääteltyä ja nämä lapaset pääsivät käyttäjänsä käteen esille. Tuntuivat olevan mieleiset. Hieman näitä oli tummanpuhuvaa kutoa iltaisin, mutta valmistuihan ne vihdoinkin. Täytyy ottaa seuraavaksi puikoille hieman enemmän toisistaan erottuvat värit. Kuvasin nämä ihan sisällä ja salamalla. Ulkona on jo säkkipimeää ja taitaa edelleenkin sataa vettä.


Lanka: Teetee Pallas (musta ja valkoinen), Trysil Garnin  Baby Garn sinikirjava, 71 g.
Malli: Haaviston lapasista nro 58 sekä jälleen ranteeseen vähän omaa sekoitusta toisesta mallista.
Puikot: 2,5 bambut.

Olin tänään leirikouluinfossa ja pitäisi kerätä melkoinen kasa rahaa kustantaakseni kaksi tytärtä vuoden päästä ulkomaille leirikouluun lukiosta. Ostaisikohan kukaan näitä tekemiäni lapasia ja sukkia?

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Kuvaamisen tuskaa

Tämä päivä alkoi sitten todella lupaavasti. Heräsin ensinnäkin tuntia liian aikaisin, mikään ei tuntunut olevan kohdallaan. Aamun rutiinit kuitenkin sain tehtyä. Kävin suihkussa ja ajattelin sen jälkeen kuvata eilen illalla valmiiksi saamani neuleen. Yön oli satanut vettä ja aamukin oli melko harmaa. Kuvat olisi parasta siis ottaa ulkona, että valo riittäisi edes jonkinlaisiin kuviin. Minähän etsin sitä parasta kuvaa aina, joskin harvoin onnistun. Otin ensin portailla kuvia, mutta en ollut tyytyväinen. Ajatus toisenlaisesta taustasta pälkähti päähäni. Äkkiä kroksijäljitelmät jalkaan ja menoksi. En päässyt kuin pihalaatoilta pois kun saman tien sain ruveta varjelemaan kameraa. Sateenliukastama savivelli rikkaruohoilla terästettynä sai minulta jalat alta ja niin oli nurin. Onneksi kamera säilyi. Polvet kyllä aukenivat ja ei kun uudestaan suihkuun. Kävin ottamassa kuvan, mutta siitä ei nyt kyllä tullut kummoista, kun polvia kirveli ja kämmenetkin olivat likaiset. Yhteen asiaan olin tyytyväinen. En ollut vielä tullut laittaneeksi parempia pitkiähousuja jalkaani. Ne säilyivät sentään.


Tässä tämä onneton kuva. Olisi ihana osata ottaa kunnon valokuvia, mutta ehkä näistä pläjäyksistäni kuitenkin asia tulee ilmi. Vuorossa jälleen myssy, kun on niin pimiää sen mustan neuleen kanssa. Yritin sitäkin nyt aamulla, mutta ei tässä harmaudessa näe. Tähän myssyyn on käytetty 4 eri kerää lankaa loppuun ja kahdesta seuraavasta vielä jäikin. Painoa tuli 58 g.

Olen seurannut tämän vuoden langankulutustani näihin neuleisiin ja tämä myssy vei minut yli 10 kilon, tarkalleen 10 kg ja 46 g vuoden alusta. Missään tuo lankamäärä ei tunnu. Olen lahjakkaasti hankkinut tilalle aina uusia lankoja sitä mukaa kuin olen kutonut. Hyvä etten ole enemmän hankkinut kuin kutonut. Mutta kummasti sitä vain on kulunut. Tuon jos laittaisi kerinä kasaan, niin aika mukava kasa siitä syntyisi.

Päivälle ei muuta kuin parempaa jatkoa. Toivottavasti sinun päiväsi alkoi paremmin.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Jotain valmistuukin

Harkkakuskilla on riittänyt vipinää, joten muut työt ovat jääneet vähemmälle. Nämä kaksi myssyä ovat sentään valmistuneet, toinen 39 g ja toinen 41 g.  Väkersin toista odotellessa omenoiden pehmenemistä kattilassa omenasosetta keittäessäni ja toinen on ollut harkkamatkaneuleena. Eilisen päivän satoi vettä ja tuntui niin harmaalta kuin vain voi olla. Mustapohjainen kirjoneuleeni eteni sentään jonkin verran ja nyt olisi toinen lapanen aloitusvuorossa. Pitää vain odottaa aikaa, jolloin pääsee päivänvalolla kutomaan.

Jotain uuttakin on luvassa minun iltoihini. Meilläkin alkaa täällä neulekahvila ensi viikolla. Ehkä joskus ehdin mukaankin, jollei kovasti ole kuskausta sellaiselle illalla. Katsotaan.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Uutta puikoilla

Eilen jäin illaksi yksin kotiin. Muulla perheelle tuntui olevan kovasti menoa. Ilta menikin pitkälti selaillessa kirjoneulemalleja sekä lajitellessa lankoja sekä sovitellen eri värejä yhteen. Pohjaväriksi valikoitui musta. Tässä on vain se kurja puoli, että tätä voi oikeastaan kutoa vain päivällä. No, valmistuu kun sen aika on. Toiseksi väriksi tuli tuollainen kirjava sininen, joka on aavistuksen verran ohuempaa kuin tuo musta. Ja noista valkoisista keristä on jäänyt tuollaisia pikkuisia pätkiä, joten käytetään ne ranteenseen pieninä raitoina pois. Katsotaan, koska nämä lapaset ovat valmiit.
Tämä käsilaukkuneuleena kulkenut myssykin tuli viimein valmiiksi. Painoa tällä 52 g. Tein siihen pienen koristeenkin. Seuraavaa käsilaukkuneulettakin tuli illan mittaan suunniteltua lankakopan äärellä. Meni lauantai siis pelkäksi suunnitteluksi ja pohdiskeluksi. Mutta välillä täytyy niitäkin päiviä olla.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Äidin mallilla

Ensimmäinen lapanen valmistui hitaasti. Koko viikko oli menoa ja tätä työtä en ottanut laukkuuni. Toinen lapanen valmistuikin sitten melkein illassa, kun olin yksin kotona. Äitini on tällä kuviolla tehnyt minulle monet lapaset. Olen itsekkin käyttänyt tätä näissä lapasissa.
Kirjoneuleen tulee näyttää myös nurjalta tasaiselta silloin kuin langat kiertää oikein eikä niitä ole tarvinnut pitkien lankajuoksujen takia sitoa. Ranteen kuviossa oli muutama kerros, joissa tuli niin pitkiä lankajuoksuja, että käytön helpottamiseksi ne piti aina kiertää toisen langan kanssa, mutta sitten muu kuvio oli vain korkeintaan kolmen silmukan yli vientiä, joten nurjastakin muodostui tasainen. Ainostaan tuossa peukalon kohdassa vähän heittää langan kireys.
Tässä ne sitten ovat. Molemmat kirjoneuleet ovat Haaviston kirjasta, mutta eri lapasista. Oli välillä mukava tehdä tuohon ranteeseen noin eikä tavallista resoria.

Lanka: TeeTee Pallas, valkoinen ja viininpunainen, Silja tuo kirjava, yhteensä 79 g.
Puikot: 2,5 bambut
Malli: yhdistelmä kahdesta eri Haavistolapasesta.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Ajankäyttöä

Kaksostyttäremme harrastavat tiiviisti lentopalloa ja salibandyä. Harjoituskertoja viikossa riittää ja osa harkoista on toisella paikkakunnalla. Kuskivuoroon joutuessa ei juuri viitsi ajella edestakaisin, sillä juuri ehtisi kotiin kun saman tien saisi lähteä hakemaan. Olen ratkaissut odotusajat tekemällä käsitöitä. Monta myssyä on tullut tehtyä tänäkin syksynä näinä odotusaikoina. Eilen minulle osui taas kuskausvuoro lentopalloon miehen ja toisen tyttären lähtiessä päinvastaiseen suuntaan - naapuripaikkakunnalle hekin - salibandypeliin. Myssyprojekti oli vaiheessa, että aloita uusi myssy. Otin mukaani lähtiessä koko myssylankakorin, pääsin hieman valitsemaan lankoja ja ilohan tuota värikästä lankakoria on pelkästään katsella.
Autossa tuli sitten virkkailtua tämmöistä alkua. Tuo uloin lanka jäi vielä mietintään, että taidanpa vaihtaa tilalle jonkun muun värisen sittenkin. Ilmojen viilennyttyä siirryn sitten sisätilojen kahvioon tekemään käsitöitäni. Autossa kun lakkaa tarkenemasta ja pimeäkin tulee. Siellä on ihan hyvä tehdä töitä ja samalla voi katsella telkkariakin. Valmista tulee kyllä vähemmän kuin yksistään autossa. Jos kiertelisin kaupoissa olisivat nämä harkkareissut kalliita. Kelitkään eivät aina suosi lenkille lähtöä. Näin tulee käytettyä tämäkin aika hyväksi. Harkat kestävät kuitenkin puolitoista tuntia. Ilta siinä menee aika hyvin. Käsityö vain on oltava helposti mukaan otettava. Kotona sitten tehdään niitä vaikeampia. Ne edistyvät vain hitaasti kuin näitä kyydityksiä on melkein joka ilta.

torstai 8. syyskuuta 2011

Neljänkympin paalu

Väripläjäys myssypinosta. Tässä koko puolentoista viikon aikana valmistuneet sytomyssyt. Malli on perin yksinkertainen, lankakin kaikissa 10 myssyssä sama vaan aina vain kaksi samalla värillä. Mutta jotenkin niin houkuttavan koukuttavaa tekemistä. Josko nyt jälleen jatkaisi kirjoneuletta, vaan vielä on korillinen ihanan värikkäitä puuvillalankoja jäljellä. Malli kuitenkin vaihtuu välillä.
Tämä myssy on viimeisin valmistunut. Painoa tällä 48 g kuten sisarellaankin. Hämmästyttävää miten monen eri painoisia näistä tuli, vaikka jokaisessa sama määrä kerroksia ja silmukoita. Näistä ruskeista vielä jäikin pikku nöttönen lankaa.
Pyöreä nolla nelosen perään. Nyt on valmiina sitten 40 sytomyssyä. Olen tyytyväinen aikaansaannoksiini. Mukavaa olla sinut itsensä kanssa ja se tunne, että voi näillä tuoda jonkun elämän edes jollain lailla vähän mukavammaksi. Nämä kulkeutuu syksyn mittaan jälleen Matleenalle eteenpäin vietäväksi edellisten lisäksi. Edellisen postauksen kommentit saivat minut muuten todella hyvälle tuulelle. Miten mukavia tuttavia sitä onkaan tämän blogin kautta tullut elämääni. Kannattaa tavata ihmisiä. Matleenalla olikin blogissaan kivoja tossuja esillä.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Syyspuuhia

Puutarha asettuu hiljakseen syksyyn. Syyshortensia kukkii porraspäässä kauniin kukin toivottaen minut aina tervetulleeksi kotiin. Eilisen päivän olinkin kokonaan menossa. Ensin töissä ja sitten kohta lähdettiin naisporukalla mukavaan naisteniltaan lähikaupunkiin. Kotiuduttuani kävimme vielä lämpimässä syysillassa noin viiden kilometrin kävelylenkillä mieheni kanssa.
Käsityörintamalla on siis ollut hieman hiljaisempaa. Yksi myssy on sentään valmistunut viimeisestä Puro Patik -kerästä. Painoa tällä ruskealla yksilöllä 48 g. Vielä toinen tulee siitä kerästä ja sitten ne langat on kudottuna.

Mukavaa kun tänne on ilmestynyt uusia lukijoitakin. Ja kommentoijia. On kiva, kun jätätte käynnistänne jonkun merkin. Tuntuu, ettei turhaan kirjoita tätä.

tiistai 6. syyskuuta 2011

Keskeneräistä


Minulla on kutoessani vakipaikka. Tuoli, jonka viereen on tullut kasattua kaikenalaista käsitöiden teossa tarvittavaa tykötarvetta. Tällä hetkellä tuolin vierellä olevalla pöydällä on keskeneräisenä kirjoneulelapanen sekä yksi sytomyssy. Ruskea. Eilen kesken ollut vihreä valmistui illalla ja painoa sille tuli 49 g. Tällä kertaa lanka riitti molempiin myssyihin. Koska laitoin kuvan eilen samanlaisesta myssystä, niin en kuvannut tätä kaksoskappaletta laisinkaan.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Ken leikkiin ryhtyy

Blogini aiheena on ollut jo pidempään nämä sytomyssyt.  Teen niitä aina sellaisena ajatustyönä. Helppoja ja niitä kutoessa tai virkatessa voi suunnitella muita töitä.


Olen kutonut järjestelmällisesti Matleenalta saamastani sytomyssylankapussista näitä Novitan Puro Patik -keriä loppuun. Ei ole tarvinnut uutta mallia miettiä, vaan yhden valmistuttua on voinut helposti aloittaa uuden laukussa joka paikkaan kulkevan käsityön, jota on voinut aina tilaisuuden tullen kutoa. Näin olen saanut valmiiksi jo 7 Puro Patik -myssyä, 8. kesken. Tässä viimeisimmät eli 37. ja 38. myssy.  Toinen vielä vähän kesken. Painoa tuolla ensin valmistuneella tasan 50 g. Yhden kerän kudoin jo omistakin varastoistani. Kerän, jonka pelastin alennusmyynnin loppumyynnistä eurolla. Nyt, kun lankaa on tutustunut, niin oikeastaan harmittaa, etten pelastanut niitä kaikkia muitakin keriä. Sillä hinnalla. Lanka oli kuitenkin minulle outoa, joten ostin vain kaksi kerää kokeillakseni. Ei tämä nyt aivan auvoistakaan ole ollut tämän langan kanssa. Melkein joka kerässä on ollut solmu ja langan jatkokohta on ollut jotain ihan muuta kuin mihin edellinen loppui. Myssyissä sillä ei ole niin väliä, tulee vain kauniit, erilaiset raidat. Olen siis surutta jatkanut sillä, minkä kehräämön työntekijä oli siihen solmuun laittanut. Mutta olen kyllä tuuminut, että voi sitä, joka tekee suurempaa työtä ja joutuu kerimään hukkaa pitkän pätkän lankaa. Suurta tuhlausta vai salakavalaa kaupantekoa. Vain yksi kerä on osoittautunut noita solmukeriä kummallisemmaksi. Siinä oli solmuja ja sitten ei oltu enää solmittukaan. Ihan kerän lopussa oli kolmekkin jatkosta, joissa lanka vain yhtäkkiä katkesi ja piti etsiä uusi pää kerästä ja parhaimmassa kohdassa oli paksua, kehräämätöntä puuvillaa tukkona.
No, jäljellä on enää yksi ruskeasävyinen kerä omista varastoistani ja sen jälkeen tämä lanka on kudottu viimeistä senttiä myöden. Minulla on aina taipumus tehdä asiat loppuun saakka. Joten kun leikkiin ryhtyy niin se leikki kestää. Valitettavasti lukijani joutuvat aina silloin tällöin tai melkein joka postauksessa kärsimään nyt erivärisistä sytomyssyistä. Mutta aikakaudet vaihtelee ja kohta on edessä jokin muu villitys lankakerieni seassa. Kotona minulla on toinen käsityö aamuisin ja iltaisin ja se etenee, mutta hissukseen, kun on kirjoneuletta. Opinkohan Kesäyon hullutuksessa pitämään vireillä montaa aloitusta samanaikaisesti?

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Lanka riitti sittenkin

Olen muutamana päivänä kutonut näitä kirjoneulelapasia. Malli on mielenkiintoinen ja on Eeva Haaviston kirjasta malli nro 64. Kudon aina mielelläni tuon ranteen ja peukalojuuren alun pidemmäksi. Mikään ei voi niin ärsyttää kuin se, että ranteen resori nousee liian ylös. Painoa näille lapasille tuli 68 g ja puikkoina käytin 2,5 numeron bambupuikkoja.
Lanka oli tämä lankakeräpari, jonka edullisesti löydin kirpparilta. Luulin, että tuo vaalenapuinainen olisi Nalle-lankaa, mutta saattaisi olla vaikka jotain muutakin. Neule oli lämmintä kudottavaa, vaaleanpuinen ehkä hieman tuota lilaa ohuempaa ja väritys siinä ei ollut ihan tasaista, vaan jokunen silmukka oli aina hieman punaisempaa. Miellyttävät kuitenkin kutoa yhdessä ja lapasista tuli paksut ja lämpimät.
Loppua kohden sain jännittää, että kuinkahan tuon tumman pohjavärin kanssa oikein käy. Vaaleanpunainen kuviolanka ei tuntunut kuluvan juuri laisinkaan. Kuvasta kyllä huomaa eroja eli kyllä sitäkin meni. Mutta toisen lapasen valmistuttua ja toisen yltäessä kärkikavennukseen vilkuilin huolestuneesti nopeaa hupenevaa lilaa kerää. Sain kuitenkin molempiin peukalon. Tein ihan vain tuollaisen perussetin, sillä kuviot eivät itse lapasessa asettuneet sopivasti jatkuakseen järkevästi peukalossa. Lilaa lankaa jäi kuin jäikin ihan pieni keränloppu.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Yarn - laatikko täynnä lankaa

Lauantainahan tavataan siivota. Tai ei se taida nykyisin enää niin päivästä kiinni olla. No, muiden vielä nukkuessa leväytin kaksi ohuiden lankojen sukkalankalaatikkoani olohuoneen lattialle. Kesän sukkakyhäilyssä laatikoista oli vain pengottu uusia ohuita sukkalankoja ja laatikoiden sisältö oli sikin sokin. Hyvällä järjestelyllä sain sekaan mahtumaan vielä alkusyksyn lankaretken saaliitkin ja tilaa jäikin vielä. Olisihan siihen toki voinut sitten vielä lisätä kaapista näitä laatikon päälle, mutta aivan niin kauas ei minun siivousintoni yltänyt. Muutamat näihin laatikoihin eksyneet puuvillakerät siirrettiin myssylankapussiin.
Ohuet sukkalangat olivat tarjouksessa heinäkuun lopulla, joten niitä tuli muutamia sukkia varten haalittua.
 Näistä tulee vielä mukavan lämmintä neuletta, jahka neuloja näihin asti ennättää.
Ja kun Dropsin langat olivat alessa, niin muutama huivilankakin tuli mukaan entisten lisäksi. Odottakaahan, kyllä minä vielä huivivaihteenkin saan päälle. Näitä ei voinut vastustaa, kun vielä alennuksessakin olivat.