maanantai 10. syyskuuta 2018

Kesän jälkeen paluu neuleisiin

Kesä on ollut tavallisuudesta poikkeavan lämmin ja millään ei ole tehnyt mieli edes tarttua puikkoihin. En ole edes neuleohjeita juuri vilkuillut eikä blogiin ollut juuri asiaa. Olen ollut totaalisella tauolla kuuman kesän ajan neulekuvioista. Neulominen ei ole ollut minun juttu tänä kesänä. Mutta pihalla tuli sentään jotain tehtyä toisen rakkaan harrastuksen parissa, vaikka lämmintä oli yli 30 astetta välillä. Nyt jälleen syksy rupeaa kolkuttelemaan ja katse hakeutuu useammin neuleohjeisiin. Puutarha sadonkorjuineen rupeaa jäämään hiljakseen taakse, vaikka siellä on vielä paljon tekemistä.
Oikeastaan syksyn neulejutut tulivat jälleen ajankohtaiseksi neulebloggaajien tapaaamisessa Prymin tiloissa elokuussa. Olin iloinen, kun sain kutsun tapaamiseen, vaikka en ihan Etelä-Suomessa asukkaan. Mukavaa, kun huomioidaan myös me muun Suomen bloggaajat. Tulihan päivästä toki pitkä, matkaan lähdettiin aamuvarhaisella, mutta antoisa myös. Oli kiva saada kasvoja monen tutun blogin taakse. Päästä hypistelemään lankoja ja tutustumaan uusiin välineisiin.
Yhdessä tehden syntyi kivoja tupsuja, tutustuttiin, syötiin ja höpötettiin. Ja ennen kaikkea, naurettiin ja nautittiin yhdessäolosta. Päivä oli hyvin antoisa monella tapaa ja oli kiva kokea neulebloggaajien yhteisöllisyys.
Pääsimme testaamaan mm. erilaisia lankoja ja niiden neuletuntumaa. Kyllä langoilla ja langoilla on eroa. Niiden silmukoiden peittävyydellä ja langan liikkuvuudella puikoilla sekä neuletuntumalla. Kyllä lanka, jossa on silkkiä, tuntuu aivan ylelliseltä.
Saimme myös ruhtinaalisen tarjoilun lisäksi ihanat lahjapussit mukaamme. Pussista löytyi kivaa pientä tarviketta, lankoja ja puikkoja. Kiitos mukavasta yllätyksestä.
Neuleena minulla on elokuun ajan ollut vauvan tuokkapussi. 100% villalanka on ollut kuumaa kudottavaa, vaikka ilma on edes hieman jäähtynyt. Neule ei ole siksi kovin suurella vauhdilla edennytkään, mutta vihdoin se on valmis. Muutamaa kerrosta päivässä niin kyllähän siitä lopulta jotain valmista syntyy.

Malli: Babytuubi
Lanka: Drops Karisma, 216 g, väri 55
Puikot: Addin 4 pyöröt ja bambuiset nro 3,5 sukkapuikot

Kesän alussa minulla oli muutaman päivän vieraana tämmöinen söpöläinen. Langat olivat visusti piilossa ja sukkapuikotkin piti nostaa korkeammalle. Hän tykkäsi kovasti haistella niitä ja minun käyttövillasukkani olivat hänestä aivan mahtavat leikkivälineet. Erityisen mieltynyt tuntui olevan vaaleisiin villasukkiin. Tuoksuivat ilmeisesti eniten lampaalta. Nukkuikin ne kaverinaan sohvalla. 

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Urpiainen

Kudoin joku aika sitten sukat viime vuonna käsityömessuilta ostamastani Novitan Venlasta, väri nimeltä Urpiainen. Tämä väri tuntui tyhjenevän osaston laatikosta nopeammin kuin muut ja itsellenikin sitä muutaman kerän tulin ostaneeksi. Minusta yksi parhaimmista väreistä Venlassa.

Kerät asuivat tovin repussani, kunnes muistin messuostokseni ja kaivoin Venlan kokeiluun. Itse väriin ihastuin jo etukäteen, joten tiesin mitä osastolta etsiä. Lanka on aika ohutta, eikä siitä muodostu kovin peittäviä silmukoita, joten pitkään mietin myös pienempien puikkojen käyttämistä. Tein nämä kuitenkin 2,5 numeron puikoilla.
Malli: Kardemumman perussukka, koko 38-39
Lanka: Novita Venla, väri Urpiainen, 64 g
Puikot: Bambuiset nro 2,5

maanantai 30. huhtikuuta 2018

Siniraitaiset sukat

Mysteerilaatikon sukkalangoissa vilahteli useammassa sukkaparissa siniraitainen lanka. Alkukuvassa lankaa oli kaksi vajaata kerää. Olin niistä kutonut nämä sukat vähän aikaisemmin kuin keräsin langat mysteerilaatikkoon. Olen vain unohtanut postata ne.
Lankahan on Alizen Superwash, josta on kiva kutoa sukkia ihan peruskäyttöön. Tein miehelleni sukat tästä sinisestä. On hänen lempivärejään ja hän tahtoo aina välillä jäädä vähän paitsioon näissä sukkasaamisissa. Nyt kuitenkin hänelle sukat. Ja sai hän mysteerilaatikostakin yhden parin.

Kahdelta kerältä kudottuna sukat valmistuivat nopsaan ja raidat kohdistuivat aika sujuvasti samalla tavoin. Pitkää pätkää ei tarvinnut toisesta kerästä poistaa. Kunhan vain hoksasi, että toinen kerä oli kerän sisältä ja toinen päältä. Olivat keritty eri suunnista raitaraporttia. Minulle on sattunut aika monessa Alizen langassa noin, vaikka olisikin saman värjäyserän keriä olleet keskenään. Mutta aika nopeasti sen hoksaa, että raidat tulee väärinpäin kerältä, varsinkin kun on kokemusta asiasta. 
Malli: Perussukka, koko 42
Lanka: Alize Superwash, 83 g
Puikot: Koivuiset nro 2,5

lauantai 28. huhtikuuta 2018

Kuuppa

Sisareni on oiva keksimään erilaisia sukka-aiheita. Tällä kertaa hänellä oli 50 v -lahjottavana henkilö, joka ajaa työkseen betoniautoa. Niinpä sain päivänä eräänä viestin, että kudo sukat, joissa on kuuppa-auto. Eihän sellaista mallia valmiina löytynyt mistään, joten piirtelemään oli ryhdyttävä.
Pyörittelin auton kuvaa kauan. Lopulta kudoin jo sukat valmiiksi ja ne odottivat vain oikeanlaista piirrosta, jolla silmukoisin betoniauton sukan varteen. Aikaa minulla oli reilusti, mutta niin vain se betoniauton syntyminen jäi viimeisiin päiviin. Mikään piirros kun ei tahtonut olla mielestäni oikeanlainen. Mutta aikani mietittyäni, piirrettyäni ja korjattuani kuva oli valmis. Tapani mukaan sukat ovat peilikuvat toisilleen. Ehkä toisessa on täysi kuorma ja toinen on auto jo tyhjällä tulossa takaisin betoniasemalle.
Auton värit olivat selvillä hyvissä ajoin. Valkoinen hytti ja punainen kuuppa. Kyllähän se lopulta sitten tuli tuohon sukan varteen ja itse asiassa sukat valmiiksi saadessani totesin, että näistä tuli hyvän näköiset. Sisareni saa esiin aina yllättäviä asioita minussa. Mieheni toimi mallina, siksi sukat ovat vähän isot hänelle. Hänen jalkansa on yllättävän kapea ja siro. Mutta eipä hänelle vielä itselläänkään ole autosukkia vaikka auto on varmaan aiheista ykkönen hänellekkin.
Malli: Kuuppa by Kardemumma, koko n. 43-44
Lanka: Novita 7 veljestä musta, vaalea harmaa, punainen, valkoinen
 ja tumma harmaa, yhteensä 159 g.
Puikot: Nro 3,25 metalliset

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Vielä mysteerilaatikolla haikein mielin

Mysteerilaatikon langoista sai aikaiseksi vielä nämä sukat. Vaaleanpunaiset keränloput upposivat aika hyvin näihin. Lisäksi viimeiset sinisten kerien jakojäämät yhdessä harmaapohjaisen raitalangan kanssa onnistuivat jatkamaan sukkia sen verran, etttä niistä tuli vielä ihan tarpeksi pitkät. Pieni kerä riittää yllättävän kauan, kun siitä laittaa vain aina kerroksen ja sitten tekee kaksi tai jopa kolme kerrosta jollain toisella. Värisävy säilyy läpi sukkien.
Malli: Perussukka 3o1n varressa, 64 s
Lanka: Alize superwash, 65 g
Puikot: Bambuiset nro 2,5
Näiden jälkeen mysteerilaatikon sisältö onkin todella vähissä. Jäljellä vain pieniä keränpalleroita. Suurimmat tuskin tulitikkuaskia isompia. Yhteensä lankaa kului 568 g, jäljelle jäi vielä 80 g, mutta siinä ei ole oikein järkevää kokonaisuutta enää sukiksi, vaikka painonsa mukaan olisikin tarpeeksi lankaa. Jonkun isomman jämäkerän kanssa saattaisi vielä hyvät sukat saada aikaiseksi. Mutta millaisia sukkia sitä oikein jämälaatikosta syntyikään.
Tästähän se kaikki alkoi jokunen viikko sitten. Mysteerilaatikko oli tuollainen syvempi karkkilaatikko, johon jämäkerät eivät tahtoneet oikein mahtuakkaan. Langat levitettiin lattialle lähempää tarkastelua varten ja samalla jo ajatuksissa tuli sovitettua värejä yhteen.
Ohuiden sukkalankojen jämäkerien mysteerilaatikon sisältö näytti aluksi tältä. Muutamista keristä olisi yksistään saanut kyllä sukat, mutta olisivat olleet samanlaiset kuin jo on olemassa. Ja tarvitaan aina jokin vähän isompi kerä yhdistämään pienempiä keriä.
Nämä kahdeksan paria sukkia noista langoista syntyi. Aloitin sukat 15. maaliskuuta ja 13. huhtikuuta päättelin viimeiset. Kuukauden kutominen, jossa on tehty välissä aina vähän muutakin tai oltu välillä ihan kutomattakin. Mutta reilu puoli kiloa tuli muokattua jämäkeriä ihaniksi pitosukiksi pääasiassa itselle, yhdet miehelle. Tai luulen ainakin saavani sukat pitää itselläni.
Pino kutomistuolini viereisellä pöydällä on hiljakseen kasvanut. Sukat ovat pysyneet valmistumisjärjestyksessä ja olen kasaa ihaillut seuraavia kutoessani. Nyt siirsin kasan sukkalaatikkooni odottamaan käyttöä - tai tarvetta lahjoa jotakuta sopivaa, niin pöytä tuntuikin äkkiä tyhjältä ja tylsältä. Jäi oikeastaan vähän haikea mieli, kun mysteerilaatikko tyhjeni. Mietin jo, löytyisikö vielä jostain ohuita sukkalankoja uusiin mysteerikutomuksiin.