Piparkakkusäärystimet

Ihana työ, joka toteutettiin kuvan perusteella. Kummenpaa ohjetta ei ollut. Mietittiin värejä, etsittiin lankaa ja lopulta kaikki loksahti mukavasti kohdalleen. Nilkkaan tuli tuollainen pienempi piparkakkureunus.

Ylhäällä taas, polven alapuolella, piparkakkureunus on korkeampi. Tämä lanka oli aivan ihanaa kutoa ja valmista syntyi. Kokemukseni myös langan kestävyydestä ja hoidettavuudesta ovat hyvät. Tällä hetkellä vain Vuorelmalla näyttää langan saatavuus olevan huono suuren kysynnän vuoksi, mutta ensi vuonna on jälleen luvassa lisää lankaa. Kerin muuten kolme vyyhtiä ja jokainen niistä painoi juuri sen 100 g mikä vyötteessä luvattiinkin. Ei mitään gramma-alituksia.

Näitten säärystimien teko oli mukavaa ja mielenkiintoista puuhaa. Olivat lukijani toive ja toivottavasti pystyin unelman toteuttamaan. Itse ainakin tykkään näistä. Yksinkertaiset, mutta kauniit. Yllättävän säväyksen valmiiseen työhön toi tuon piparkakkureunuksen virkkaaminen.

Malli: Säärtenlämpö, kuvan perusteella toteutettu

Lanka: Vuorelma Veto, väri nro 420, 113 g

Puikot: Nro 3 bambut

Mitä yhdestä raitakerästä

Ostin taannoin kerän Novitan raitalankaa. Ensin kudoin siitä yhdet lapaset. Solmukin tuli toisen lapasen kohdalla, eikä lanka jatkunut siitä suoraan, piti hieman tasata väriraportteja. Lapaset valmistuivatkin sitten nopeasti. Mutta kerää jäi vielä ihan reilusti...

Joten kudoin toiset lapaset. Liki samanlaiset, mutta aavistuksen eri kokoiset. Kummastakin lapasparista jäi pieni lankakeränpoikanen, kun tasasin väriraportteja toista lapasta alkaessani. Näidenkin jälkeen lankaa oli jäljellä noiden tasauspikkukerien lisäksi vielä kolme raitaraportillista. Mitähän siitä saisi? Pengoin hieman lankavarastojani ja löydin kaksi kerää mukavan joulunpunaista Viking Villeä. Jos näitä vaikka yhdistäisi. Tuumasta toimeen:

Viking Villet olivat pieniä, 50 g keriä, joten niistä tuli sopivasti sukka kerästä, kahdesta siis pari kokoa 38. Ja jatkamalla tuolla raitalangalla sain varretkin hieman pidemmät. Kaikkiaan siis sain menemään kolme kerää varastoistani ja sain sukat ja kahdet lapaset. Jäljelle jäi vain pieniä keränloppuja odottamaan kavereita.

Mallit: Kardemumman oma lapanen ja sukka kokoa 38.

Lanka: Novita 7 veljestä raita ja Vikin Ville, punainen, yhteensä 229 g lankaa.

Puikot: Nro 3 bambuiset.

Hämmentävää jälleen tämä lankakerien painoilmoitukset. Raitalankakerä oli 150 g ja Viking Villet yhteensä 100 g. Eli lankaa oli siis 250 g, josta meni 229  g. Vaakani on myös tarkka, joten en usko punnitusheittoonkaan tätä. Jäljelle jääneiden kerien paino yhteensä on 17 g, joten jälleen hävisi 4 g lankaa. Jännä oli myös huomata, miten toinen Viking Ville meni melko tarkkaan, toisesta jääden sen pikkukerän verran lankaa. En usko kutoneeni toiseen sukkaan niin paljon enemmän lankaa vaan kerissä todella oli eri metrimäärää lankaa alunperinkin.

Koppakamarin avajaiset

Lisäsin juuri blogin yläpalkkiin Koppakamarin. Siellä on joukko kuvia äitini tekemistä kahvipussikoreista, joille ei vielä ole kotia. Pistäytykäähän kamarin puolella.

Joulukorista saunakori

Joulu meni rauhallisissa merkeissä. Lepoa, yhdessäoloa ja hyvää ruokaa. Paljon on vain oltu kotona, nautittu siististä kodista ja omasta rauhasta. Lahjojakin sain, niistä yksi tämä äitini tekemä kori, jonka nimesimme saunakoriksi. Ja oli tuo Body Shopin suihkugeelikin lahjapussissani. Mistähän tyttäreni tiesivät minun pitävän sitrushedelmien tuoksuista?

Kori on malliltaan kapea, sopiva kuitenkin kaiken tarpeellisen säilyttämiseen ja kuljettamiseen. Napakka käteen ja just passeli myös moneen muuhun tarkoitukseen. Paperit pysyvät pystyssä, samoin eväspullo, käsityökin tänne sujahtaa mukavasti. Minusta vielä nuo kuviot asettuvat kauniisti korin pinnassa. Ei uskoisi ihan heti kahvipusseista tehdyksi koriksi. Äidilläni on kyllä silmää näissä korien kuvioinnin suunnittelussa. Monta pussia sitä vaan saa olla, että saa nuo kuviot kohdalleen. Sopivan samanlaisten pussien keräämisessä onkin aina pieni urakka.

Kaunis pinta. Äiti oli tehnyt näitä useamman. Ei ihan samanlaisia, jokainen on uniikki kappale, mutta kaikki niin kauniita. Koreja oli ainakin punainen, vihreä ja sellainen jossa oli tummempi alaosa ja vaaleampi yläosa. Kauttani voit koreja kysellä.

Hyvää Joulua

Sydämet sykkivät raukkauden kieltä,

koti on tulvillaan jouluista mieltä.

Lumi maan sulkee luoden taikaa

aatos jo kulkee, kohti joulun aikaa.

Jouluillan hämärässä

kynttilä on syttymässä.

Lämmin liekki toivottaa

Joulunaikaa rauhaisaa.

Lämmintä Joulunaikaa!

Kardemumma

Hyvä on kiertänyt

Joulukuun alussa laitoin kutsun kierrättämään hyvää. Ja hyvä on kiertänyt runsain mitoin. En edes uskonut, mihin kaikkeen tämä osallistumiseni tähän johtaakaan. Laitoin itse kämmekkäitä itse ketjuun osallistuneille, ja vähän muutakin taisi paketeissa ennen joulua mennä perille. Itse olen saamassa pakettiani vasta joulun jälkeen kuten jo ennakkoon luvattiinkin.

Samassa tekstissä vinkkasin mahdollisuudesta kierrättää hyvää myös toisella lailla. Antamalla hyväntekeväisyyteen. Olen saanut vastaanottaa yhden jos useamman sukkaparin sisältävän kirjeen ympäri Suomen jaettavaksi seurakuntamme diakonin kautta tarvitseville. Voitte uskoa, että Elina-diakonimme on ollut ihmeissään ystävällisyydestänne ja hyväntahtoisuudestanne sekä kiitollinen saadessaan lähetyksiänne näin joulun alla ja miten ihanasti olette auttaneet häntä hänen töissään. Aivan ihania ihmisiä olette kaikki! Toitte joulumieltä niin moneen kotiin ja siinä sivussa siitä riitti hyvää mieltä meille töihinkin.

Heijastusta ja lampaita

Olen ollut aina kova askartelemaan ja näpertelemään kaikkea pientä. Sellaisen tekemiseen on kuitenkin into ollut minulla hukassa jonkin aikaa. Luovuus vaatii aina jonkin kimmokkeen ja tietyn tilan. Kiireisessä elämässä se hukkuu kaikkeen muuhun. Kunnes se sitten yhtäkkiä on pulpahtanut pintaan, aivan odottamatta, kesken joulusiivojen teon.

Näissä pohjana on käytetty huovutuskokeiluun osallistunut, ei niin onnistunut lapanen, joka ei ikinä saanut itselleen paria. Kaapin kätköstä kaivoin heijastinnauhaa, jota pistelin kahteen sydämeen ja liitin sitten ne sydämet yhteen valkoisella villalangalla. Sydän heijastaa toisellakin puolen, vaikka ei kuvissa näy.

Näihin avaimenperiin pääsi käsityömessuilta ostamani napit. Lapasesta vain riitti neljään kaksinkertaiseen sydämeen. Seuraavaksi on kaivettava muita hutimenneitä huovutuskokeilukappaleita jatkokäsittelyyn.

Sittenkin solmu

Aloittaessani kutomisen tästä kerästä oli minulla koko ajan tunne, että kerässä on solmu. Ensimmäinen lapanen tuli ihan hyvin ja toistakin pätkän matkaa ja kas vain, solmuhan se sieltä tuli. Miksi se tunne solmusta ei tullut kaupassa kerää valitessani? Miksi näitä solmukeriä ei voi myydä kakkoslaatuisina kerinä halvemmalla? Nyt pitäisi innostua tasaamaan langat taas oikein, sillä perinteisesti ei jatku oikein solmusta. Aivan muulla värillä tietenkin.

Näitä lapasia on sitten tehty yllättävän kauan. Helppo perustyö päätyikin oikein ikuisuustyöksi, sillä sairastuin tässä joulun alla johonkin kiertävään. Ja silloin olen kyllä todella kipeä, kun ei kutomiset edes vilahda mielessä. Sohva on ollut mukava selässä muutaman päivän ja kunto palailee pätkittäin. Välillä jaksaa, välillä ei. Mutta eiköhän sitä tässä jälleen palaudu, kun jaksoin kaivaa jo tämän työn kopan pohjalta.

Lumisadetta

Sunnuntain pelireissulla virkkasin muutaman lumihiutaleen. Meillä sataa nyt juuri siis lunta! Sisällä ja ulkona odottaa lumityöt. Sain tämmöisen joulukortissa ja tottahan mallia piti heti itse kokeilla. Oma virkkauslankani oli vain ohuempaa, joten tähdistä tuli pienempiä. Mutta kauniita pikkuisia koristeita.

Olenhan minä muutakin tehnyt. Tuhonnut paksujen sukkalankojen laatikkoa. Näitä tein vähän jännityksellä, sillä minulla oli kaksi keränloppua mustaa 7 veljestä ja aloitin niistä sukkia, kummastakin omaansa. Punnitsin langat aluksi ja totesin, ettei niistä yksin sukkia saa, jostain on napattava raitalankaa. Penkoessani jämäkeriä löytyi sieltä mukava ruskea pikkukerä samaa lankaa ja sain senkin kerän uppoamaan näihin sukkiin. Ihan pienet keränpallerot jäi jäljelle sukkien päättelyn jälkeen mustaa ja vielä pienempi ruskeaa.

Malli: Kardemumman oma perussukka, koko 39

Lanka: Novita 7 veljestä musta ja ruskea, 106 g tähtien kanssa.

Puikot: nro 3 bambuiset.

Tähtien malli: Snowflake

Vispattua marjapuuroa

Opi villasukka -langan vaaleanpunainen tuo mieleeni oikein kuohkeaksi vispatun marjapuuron. Vaikka pitäisi olla ihan samaa kuin 7-veljestä väittäisin, ettei ihan ole. Ainakin näppituntuma on erilainen tätä lankaa kutoessa. Katsotaanpa miten käytössä.

Toinen sukka valmistui perjantaina ja toinen lauantaina. Lanka on paksua ja vaikka kudoinkin ohuemmilla puikoilla kuin suositus, valmistui sukat nopeasti. Koska väri on hempeä, lisäsin varteen pitsiä. Sukista tuli kuitenki perheemme naisväelle aavistuksen suuret, koko suunnilleen 39. Meillä kun on sitä 36-38 vaaleanpunaisten sukkien käyttäjät ja mieluiten vielä se pienin. Joten päätyvät odottamaan käyttäjää sopivassa tilanteessa.

Malli: Kardemumman oma, koko 39.

Lanka: Novitan Opi villasukka, 106 g

Puikot: Nro 3 bambut

Ihan tavalliset sukat

Kaikkien pitsien välissä ja jälkeen tekaisin ihan tavalliset konstailettomat perussukat. Sillä niitäkin tarvitaan moneen käyttöön. Nämä sukat pääsivät puikoille autoneuleeksi. Työhön kun ei juuri tarvinnut katsoa ja hämärääkin oli. Toinen sukka valmistui ja toinen jäi odottamaan valmistumistaan, ehkä toista automatkaa tai muuta sopivaa rakoa, jossa tarvitaan ihan helppoa neulottavaa.

Sukat ovat todella ihan tavalliset, arkiset, mutta kivat. Elämähän on pääasiassa sitä tavallista arkea, jossa ihan tavalliset asiat ovat mukavia ja hyödyllisiä. Liki kokonainen kerä näihin meni lankaa, ei jäänyt kuin ihan pikkuinen keränloppu. Mutta ilman raitoja ei 100 g Jussi-kerä olisi piisannut.

Malli: Kardemumman oma perussukka, koko 38

Lanka: Novita Jussi, väri 892, 99 g.

Puikot: nro 3,5 bambuiset

Ei kahta ilman kolmatta

Vuorossa kolmannet Boston Terrierit. Vielä samoissa väreissäkin kuin aikaisemmat eli valkoinen ja tummanruskea. Jokaisessa parissa on kuitenkin pieni poikeama toisiinsa, että kyllä ne aina eri parit ovat, jotka kuvissa vilahtelevat. Yhtäaikaa en niitä enää kuviin saa, sillä tonttu on jo kahdet edelliset vienyt odottamaan jouluaattoa ja nämäkin lähtevät saman tontun mukaan. Vielä en ole mallia oppinut ulkoa, sen verran se muuttuu pitkin lapasta. Nyt näyttäisi siltä, että suurimmat kiireet joulupukin pussiin on tehtynä tältä erää. Jopa viikko vielä aikaakin jäljellä. Uusia suunnitelmia on tulossa ja värikarttojakin tiirailtu siihen malliin, että josko oikeaa sävyä löytyisi.

Malli: Mittens with Boston Terrier by Jorid Linvik (maksullinen ohje Ravelryssa)

Lanka: TeeTee Pallas, valkoinen ja ruskea, 73 g

Puikot: 2,75 ruusupuiset

Mustaa pitsiä

Olen sunnuntaista lähtien kutonut mustia polvisukkia. Yllättävän hyvin sain tehtyä vaikka väri ei ole mitenkään kiitollinen tehtävä näillä valomäärillä. Eikä myöskään kuvattava, koska musta imee itseensä kaiken valon, mutta kuvitelkaa tuohon pintaan kaunis pitsiraita, niin lopputulos on ihan kiva.

 Kuvion reunapitsi näkyy tässä hyvin.

 Ja takana samanlainen pitsiraita keskellä.

Kyllä näistä jonkinlaisen kuvan sai aikaiseksi. Yllättävän nopea näitä oli kutoa, vaikka musta on aina vaikeampi lanka kuin muut. Joulupukin matkoille nämäkin sukat lähtevät.

Malli: Pitkät pitsiset polvisukat.

Lanka: Novita 7 veljestä, 184 g, väri 099

Puikot: Nro 3 bambuiset

Minä olen vielä niin pieni

Olimme eilen juhlissa, lastemme pienen serkkupojan ristiäisissä. Nimeksi tuli melkein poikamme kaima, etunimi alkoi samalla kirjaimella ja toinen nimi oli sama. Toinen tytöistämme oli pikkukummina serkulleen. Kyllä ne vauvat osaavatkin olla suloisia ja miten pieniä ne ovatkaan. Ei se tyttäremme käsikään suuri ole, mutta kyllä tuo hänen kummipoikansa on vielä pieni. Ei sitä muista, kun kasvavat niin nopeasti.

Onneksi kelit olivat ihan mukavat ajella, vaikka talviset. Mennessä näki kutoa vähän sukkaa, tullessa oli pimeääkin pimeämpi. Matkoihin meni yli 6 tuntia, joten ollaan tässä jälleen istuttu autossa.

Boston Terrier 2

Koiralapasten vauhtiin päästyäni tekaisin toiset. Nämäkin menevät lahjaksi, mutta uskoisin, ettei lahjan saaja käy täällä vilkuilemassa tai ei ainakaan hoksaa saavansa tämmöisiä. Aloitin nämä itsenäisyyspäivän aattoiltana ja sain valmiiksi seuraavana iltana. Meni pyhäpäivä toteen näitä kutoessa.

Malli: Mittens with Boston Terrier by Jorid Linvik (maksullinen ohje Ravelryssa)

Lanka: TeeTee Pallas, valkoinen ja ruskea, 75 g

Puikot: 2,75 ruusupuiset

Pariisittaren ylipolvensukat

Pitkä taival aloituksesta varpaisiin on tehty. Lanka on Novitan vanhempaa tuotantoa ja näihin käsialalleni oikea puikkokoko oli 2,5. Tämä lanka tuoksui vielä villalle, kun kostutin sukat ja oioin ne mittoihinsa. Nyt sukat on valmiit. Näitä oli kyllä ihan oikeasti kiva tehdä ja yllättävän nopeasti ne valmistuivat. Välillä tuli vain tehtyä vähän muutakin, välipaloina.

Kuvissa sukat näyttävät aivan harmailta, mutta kyllä oikea väri on semmoinen vaalea ruskea, harmaaseen vivahtava. Lanka kiiltää kauniisti ja oli miellyttävää kutoa. Kummassakaan sukassa ei ollut kuin kaksi langanpäätä pääteltävänä. Ei siis solmun solmua matkan varrella. Ja siitähän neuloja tykkää.

Pituutta näillä on ja malli ihastui sukkiin niin, että saan tehdä toisetkin. Olivat kuulemma ihanan lämpimät jalassa. Sukkaa saikin kokeilla moneen kertaan mallin jalkaan, sillä ei minulla mitään silmukkamääriä ollut hommaan ryhtyessä. Sukat vain muotoivat siinä matkan varrella.

Nämä sukat matkaavat kuitenkin joulupukin mukana eräälle pariisittarelle lämmittämään viluisia varpaita. Mutta kyllä minäkin voisin tämmöiset jalkaani vetäistä, näillä pakkasilla varsinkin.

Malli: Pariisitar, Kardemumman oma

Lanka: Novita Nalle väri 602 vaalea harmaanruskea, 184 g

Koko 37

Puikot: ruusupuiset nro 2,5

Lämmintä läheiselle

Muutama päivä sitten laitoin blogiini viestin hyvän kierrättämisestä ja tänään jo sain ensimmäisen postin välittää eteenpäin. Eija tarttui blogittomana tilaisuuteen antaa kauttani hyvää eteenpäin ja lähetti seurakuntamme diakonille paketillisen villasukkia jaettavaksi. Minä en vielä ole Eijalle omaa pakettia ehtinyt laittamaan postiin, mutta postipoika pakkasista huolimatta oli jo viidet villasukat tuonut meille töihin. Näitä on mukava viedä perheisiin kotikäynnillä.

Tästä löytyy lämmintä viidelle jalkaparille. Eija tosiaan antoi hyvän kiertää runsain mitoin. Ihanaa, että näin lämminsydämisiä ihmisiä on vielä olemassa. Lämmin halaus Eijalle!

Hyvää vielä voi kierrättää, ketjun mukaan kolmelle. Kahdelle olen jo muistamista lähettämässä, yhdelle olisi vielä tilaa. Myös blogittomana voit jakaa hyvää eteenpäin. Myös muutenkin voit laittaa minulle viestiä, jos sinulle on kertynyt ylimääräistä sukkaparia varastoon. Lämmin menee varmasti perille. Viesti vain sähköpostiini tuossa yläkulmassa.

Edistystä

 Sukanvarret rupeavat hahmottumaan. Hiljakseen. Pitkä on matka näissä sukissa aloituksesta nilkkoihin.

Molemmat samassa kohtaa menossa. Vielä muutama kuvio, niin pääsee tekemään kantapäätä. Tänään ei vielä ole paljon edistystä tapahtunut, mutta tulipa oltua tovi raikkaassa pakkasilmassa välillä.

Ylipolven

Puikoilla tällä kertaa jälleen sukkaa. Pitkävartista, joka ylettyy yli polven. Lanka on sitä parempaa Nallea varastoistani, tätä on miellyttävä kutoa. Sukka on ollut jonkin aikaa keskeneräinen, sillä tein nuo valkoiset polvisukat välissä. Mutta nyt on aika jatkaa tätä. Pitäisi tehdä myös ne muistiinpanot samalla, sillä toisetkin tämmöiset saan tehdä.

Anna hyvän kiertää

Halusin osallistua Sailan blogissa  olleeseen Anna hyvän kiertää-kampanjaan. Siinä kolme ensimmäistä hyvänmielenjakajaa ilmoittautuu ja jatkaa hyvää mieltä eteenpäin kukin omalla tavallaan. Itse voin lähettää näille kolmelle ilmoittautuneelle jotain kivaa pientä itsetehtyä. Nyt kun on kaikenlaista tehtävää ennen joulua, lupaan toimittaa paketit vasta joulun jälkeen. Olen monesti ajatellut osallistua tähän kampanjaan, mutta nyt vasta rohkenin.

Voit antaa hyvän kiertää myös näin. Meillä työpaikallani on kerätty diakonille villasukkia. Niitä on jaettu vähävaraisille lapsiperheille ja muille taloudellisessa ahdingossa oleville, kun avustusmäärärahat ovat vähissä näin vuoden lopussa ja kuitenkin haluamme osoittaa lämpöä ja välittämistä näille perheille. Koko maan talous näkyy näin maaseudulla lapsiperheiden kasvavina vaikeuksina. Villasukat on otettu todella mielissään vastaan, tarpeeseen ovat menneet. Nyt kuitenkin koot 34-39 ovat lopussa, koululaisten ja äitien sukat. Jos voit auttaa, laita minulle sähköpostia. Löytyy tuosta oikeasta yläkulmasta. Tiedän, joulu on lähellä, joten kiirettä piisaa, mutta jos kaappisi kätköistä löytyy osoitetta vailla olevia ylimääräisiä sukkia, olisi minulla niille osoite, jossa ne mielissään vastaanotettaisiin.

Riikan pitkät pitsisukat

Pitkät, pitsikoristeiset polvisukat nimettiin Riikan mukaan. Riikka tiesi, millä pitsimallilla tehdään. Minun vain piti muokata se polvisukiksi, kokeilla sitä parilla muulla langalla, kunnes päädyin kuitenkin tuttuun Viking Villeen. Turvallinen ja hyväksi havaittu vaihtoehto tähän pitsimalliin. Näitä sukkia onkin sitten tehty hartaudella ja kokeilemalla. Purettu ja aloitettu. Jos kaiken purkamisen laittaisi yhteen, olisi varmaan kolme sukkaa valmiina. Malliksi valmiita esittelemään sain suostuteltua toisen tyttäristäni. Hänellä kuitenkin jalan koko on siro 36, joten sukat ovat hänelle vähän isot, mutta toivottavasti ovat sopivat sukkien oikealle omistajalle.

Muokkasin mallia siten, että jotain yllätystäkin olisi ja tältä sukat näyttävät takaa katsottuna. Pitsiraita saumana ja kavennukset tehty sen kummankin puolen. Mallin farkunlahkeet vähän pullottavat tuossa kuvassa...

Ihanan romanttiset sukat ja varmasti lämpimät. Valmistuivatkin sopivasti, kun talvi tuli meille. Ulkona karsea viima, pakkasta vajaa kymmenen. Mukava nauttia ylellisistä pitsisukista lämpimissä sisätiloissa.

Malli: Riikan pitkät pitsisukat, Kardemumman oma sukka,
pitsimalli yleisesti neuleohjekirjoissa saatavilla.

Lanka: Viking Ville, 194 g.

Puikot: 3 varren suun resorissa, muuten 3,5