keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Kuinka siinä sitten kävikään

Tältä kesää on kesäyön hullutus lopussa ja on loppuraportin aika. Tässä vielä kerran kaikki valmistuneet sukat valmistumisjärjestyksessä. Kaikkiaan töitä aloitettiin kesäkuun 1.- 22. välisenä aikana 22. Töiden valmiiksi saattaminen oli sitten heinäkuun loppuun mennessä. Minulla oli kolme paria valmiina juhannuksena, joten 19 parin valmistuminen jäi sitten juhannuksen ja heinäkuun lopun väliin. Puutarhatyöt ja pienet remonttihommat kuitenkin veivät voiton ja sukkapuikot painuivat naftaliiniin. Mutta tulihan sitä kuitenkin jotain valmista.
Kymmenet sukat valmistui ja nyt sukkakorilla odottaa tusina aloitettua sukkaparia, jotka eivät suinkaan kaikki ole ihan alkutekijöissään. Kaksi edellistä kesää menikin melko tarkkaan näissä käsitöissä, joten nyt oli sitten muiden kesäpuuhien aika. Ja olenhan minä käsitöitä tehnyt, mutta ovat painottuneet vähän muulle saralle kuin neuleisiin. Kesäkäsityöt ovatkin tainneet yllättäen kääntyä tuonne puupuolelle. Viimeksi eilen kasattiin pullolaatikkoa yhdessä mieheni kanssa. Tuli opittua kaikenlaista uutta sillä saralla.

Sähköpostiini on tullut mielenkiintoinen kutsu, jota tässä on pitänyt miettiä muutaman päivän. Syksy taitaa tuoda mukanaan myös muuta kivaa. Ainakin uusia ohjeita on suunnitelmissa toteuttaa ja julkaista.

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Lipaston facelift

Vuosia sitten olemme hankkineet tyttärille apteekkarin lipastot, puunväriset. Lipastot ovat olleet heidän huoneissaan, kunnes toinen näytti muuttaneen vintillä aulaan ja toinen kulkeutui autotalliin toiveella, että se kunnostettaisiin. Lipastoissa on ollut ongelmana aina muutaman laatikon päädyn lähteminen irti. Korjausyrityksistä huolimatta ne eivät ole pysyneet.
Laatikoista poistettiin vetimet ja lipasto hiottiin ja paklattiin. Samalla laitettiin laatikoiden päät lujemmin kiinni. Lipaston omistaja tuli itse maalariksi. Ensimmäinen kerros maalia leviteltynä.
Mukava saderupeama lomalla sai työskentelemään autotallissa ja kyllähän sitä valmistakin tuli. Aina vain piti välillä odottaa kuivumista, mutta tulihan siitä lopulta toiveiden mukaisesti valkoinen ja lipaston elämä jatkuu kummasti. Nyt vain pitäisi löytä lipastoon sopivat vetimet vielä.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Lämmintä

Huh, hengissä ollaan, vaikka hiljaisuus on vaivannut Kardemumman talossa. Olen puuhastellut vähän kaikenlaista ulkona, joten en ole sisällä ehtinyt tekemään mitään. Kesä saatiin tänne takaisin, vaikka ihan juuri nyt sataa vettä. Lämmintä on piisannut.

Kesäyön hullutuksen kanssa käy kyllä köpelösti ja sukkakori saa jälleen uusia aloituksia. Jonkin verran olen kuitenkin saanut sukanvarsiin silmukoita, joten ei ihan alkutekijöissä olla kuitenkaan. Mutta jälleen työmaalle.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Kesä tulee takaisin

Novitan Nalle Kukkakedon Krassi-langasta valmistui jo eilen nämä sukat kesäyön hullutuksessa. Ihan perussukat helpolla raidoituksella. Hieman on ollut hiljaista tämän puikkosouvin kanssa, kun on päivän menneet noissa muissa urakoissa. Ja kyllä se töiden alku loman jälkeenkin ottaa omansa, vaikka äkkiä tuohon rytmiin pääsee jälleen kiinni.

Malli: oma perussukka, koko 38-39
Lanka: Novita Nalle Kukkaketo, Krassi, 86 g
Puikot: Knit Pron Cupicks, 2,5
Eilen leviteltiin toinenkin kuorma haketta toisen aitapuoliskon juurelle ja vähän muuallekkin puutarhaan sekä säilöttiin hieman vielä kesken olevaa projektia varten. Oli jälleen ihana tunne mennä nukkumaan, kun oli väsynyt työstä. Tänään lupaileekin monen kylmän päivän jälkeen kauniimpaa säätä. Kesä taitaa tulla takaisin!

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Aidan peruskunnostus

Muistattehan vielä sen surullisen aidan, joka kevätkesällä sai hiukseni harmaantumaan risuisella ulkonäöllään? Tähän saimme sitten kunnon ohjeet ja niiden kanssa tässä ollaan työskennelty pitkin kesää. Vielä olisi hieman jäljellä, mutta sanoisin, että voiton puolella ollaan.
Aluksi aita leikattiin n. 15 cm korkeudelta nurin ja haketimme muodostuneen leikkuujätteen. Muistan hyvin sen kauniin  viikonlopun, kun tämän asian tiimoilla kumartelimme ohikulkijoiden huviksi. Olo oli kuin selkäänsä saaneella, kuten niin monta muutakin kertaa kesän mittaan tämän aidan kanssa on käynyt, mutta niin vain on nekin lihakset parantuneet. Aitaa kasteltiin ja lannoitettiin. Olen tähän mennessä perannut tuon aidanjuuren kolmeen kertaan tänä kesänä.
Tänään vihdoin saimme kasvuun lähteneen aidan juurelle levitettyä kuorikkeen. Aita on lähtenyt mahtavaan kasvuun ja siitä on jälleen tulossa kaunis aita tien varteen. Mutta on sen kanssa joutunut töitäkin tekemään todella paljon. Levitimme jo syyslannoitteen aidalle tuonne kuorikkeen alle ja kastelimme aidan ennen kuorikkeen levittämistä. Seuraavaksi kuorikkeen alle levitettiin paksuhko kerros sanomalehteä, jonka päälle kuorike. Näin pitäisi sitkeimpienkin rikkaruohojen pysyä pidempään poissa. Millään en raaskinut ostaa mitään kangasta tuolle aitamäärälle tuonne kuorikkeen alle vaan turvauduimme vanhaan, hyvään sanomalehtitemppuun. Piti vain haalia lehtiä ensin.
Tänään tuuli melkoisesti, joten piti olla asialla sanomalehtien ja kuorikkeen kanssa. Kuution kuorma kuoriketta levitettynä ja vielä on lyhyempi aita ilman katetta. Siihen tarvitaan kuitenkin uusi käynti puutarhalla. Mahtavaan kasvuun aita on kyllä lähtenyt. Ja meillä tuoksuu ulkona ihanasti männylle!
Tuo kauniin männynkuoren värinen kuorike hankittiin Lakeuden Vihertaimistolta. Tässä vielä kuva heidän näytepuutarhastaan, jossa pistäydyin kuorikekuorman hakureissulla. Olemme saaneet heiltä todella hyvät ohjeet aidan kunnostamiseen ja niillä ohjeilla aita on kasvanut ja haaroittunut. Hyvin palveleva taimisto, kehtaa esittää tyhmiäkin kysymyksiä ja saa ihan asiallisen vastauksen.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Joulusukat ja kaivanto

Nämä varsin jouluisen väriset sukat tulivat kudottua pääasiassa Tampereen reissullamme, viimeistelin niitä sitten eilen illalla ja tänään aamulla sain toisenkin kärkikavennuksen tehtyä ja yhdet kesäyön hullutusaloitukset valmiiksi. Puikkoina käytin Cupickseja ja ne eivät todellakaan ole minun puikot. Kudon mieluummin pyöreillä kuin kanttisilla puikoilla.

Aikani on näköjään tällä lomalla mennytkin aivan muissa puuhissa ja neuleet ovat jääneet vähemmälle. Tänään oli loman viimeinen päivä tällä erää ja maanantaina jälleen töihin. Mutta kerrankin olemme saaneet lomalla tehtyä vaikka mitä kivaa ja luvassakin on vielä mukavia kesäisiä iltoja ja viikonloppuja.
Malli: oma perussukka, koko 38-39
Lanka: Novita Nalle Luontopolku, Joulupuu, 83 g.
Puikot: Knit Pro Cupics, no 2,5.
Tällä mallilla on menossa taannoin aloittamani työmaa. Edistymistä on tapahtunut kummasti ja suunnitelmat ovat jopa hieman laajentuneetkin. Sateiset aamut ovat vain viivästyttäneet tätäkin hommaa, mutta syksyn mittaan tulee valmista.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Rosario ja Pinsiö

Hatanpään ruusutarhan eläimet olivat todella kesyjä. Tämäkin orava kaverinsa kanssa suorastaan poseerasivat arboretumissa meille ja muille kuvaajille hyväisen tovin. Pistäydyimme arboretumissa ja ruusutarhalla tänä aamuna, kun olimme tapaamassa opiskelijaa Tampereella. Olemme aikaisemmin olleet samassa paikassa, kun lapset olivat pieniä. Nyt käveleskelimme kauniissa puistossa ja ruusujen parissa kaksistaan mieheni kanssa. Eläinten lisäksi kuvasin koko joukon ruusuja, joista tässä muutamia.
Ruusutarhassa oli suorastaan huumaava tuoksu, kun toinen toistaan upeammat ruusut kukkivat kauniina ja houkuttelevina. Saisipa niitä menestymään omassakin puutarhassa yhtä kauniina. Ruusuilla oli kuitenkin automaattinen kastelu ja ravinteiden annostus, joten olot olivat mitä ihanteellisimmat. Ihana niitä oli käydä katsomassa. Moni muukin ihasteli.
 Ja miten paljon niitä kukkia olikaan!
 Harvinaisempi väri ruusulla, lila. Erottui selvästi muista vaaleanpunaisista, valkoisista ja punaisista.
Itse kartanon pääovella oli kauniit kesäkukkaistutukset. Bougainvilleat olivat paksuvartisia pikkupuita, mutta saivat talvehtia kasvihuoneiden lämmössä, joten mikäs siinä oli kukkia kauniina kesäpäivänä.
Arboretumin puolella tuli bongailtua kaikkea kivaa vaikka omaan pihaan. Ideoita lähinnä haettiin. Ja niitähän siellä löytyi. Kaunista katseltavaa, eikä maksanut kuin kulkemisen vaivan. Jos pistäydytte Tampereella kesäaikaan, kannattaa kyllä poiketa ihastelemassa. Parkkipaikkakin oli vain kiekolla, joten ei maksa mitään. Aikaa saa kulumaan vaikka kuinka.
Kotimatkalle osuu Pinsiön taimisto. Tähän asti olemme olleet liikkeellä sellaisiin aikoihin, ettei taimisto ole auki, mutta tänään pääsimme kiertelemään näytepuutarhassa ja taimistollakin. Muistikortille tallentui vaikka mitä kivaa pikkuideaa ja kyllähän sieltä tuli pieni matkamuistokin ostettua. Paripäiväinen reissumme piti sisällään kaksi automuseota toisena päivänä ja tasapainon vuoksi toisena päivänä oli sitten kukkia. Molemmat olivat tyytyväisiä retkeen.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Sinikellot

Ihana lanka kutoa, ihanat sukat jalassa. Lanka on minulle ihan uusi tuttavuus, kestävyydestä ei hajuakaan, mutta pidetään niin kauan kuin kestää. Suhteet on kuitenkin 75% villaa, 25% polyamidia.
Nämä ovat siitä mukavat sukat, että ovat väriltää niin minun kuin tyttärenikin mieleiset. Näin näitä hullutussukkia putkahtaa joskus valmiiksikin asti, ihan huomaamatta.
Malli: oma perussukka, koko 38, 2o2n
Lanka: Steinbach Wolle Aktiv Pronto 6-fach, 86 g
Puikot: Knit Pro 2,75

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Puutarhakalusteryhmän tuunaus

Sunnuntaiaamun rauha ja hieman viileä ilma. Mukava vain oleskella parin päivän hommaurakan jälkeen. Kesäyön hullutussukat edistyy hissukseen kerros kerrokselta. Puutarhassa on vain niin paljon hommia, kun ilmat ovat sallineet ja suuri pihaprojektimme onkin ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Olemme puuhastelleet työnjohtajan kanssa terassin parissa. Hioneet sen ja nyt on koko homma öljytty. Jäljellä on vielä kaiteiden rakentaminen. Siinä saattaa mennä muutama tovi, kun vielä neuvottelemme mallista tai sitten ei. Sen sijaan vuorossa yhden toisen pihaprojektimme tarina. Tämä projekti on vienyt jonkun tovin kesälomamme päivistä, mutta nyt se on valmis.
Mieheni löysi netistä tämmöisen puutarhakalusteryhmän myynnissä. Olimme etsiskelleet jo tovin toista istuskeluryhmää puutarhaamme. Ennestään olevat kalusteemme ovatkin tyyliltään hieman samanlaiset, näissä vain hieman korkeampi selkänoja ja selkänojan kaltevuus on eri. Ryhmään kuuluu myös pöytä, mutta se oli jo autotallissa pienessä remontissa, kun ehdin ottamaan näitä kuvia kalusteista lähes alkuperäiskunnossa. Pöytään tehtiin uudet jalat, alkuperäisessä ei ollut laisinkaan ristikkäistuentaa ja oli siksi huteran oloinen. Itse pöydän kansi vaati hieman naputtelua, mutta pienen kunnostuksen jälkeen siitä tuli ihan salonkikelpoinen. Kalusteita oli säilytetty koko ikänsä ulkona, pesten välillä hieman, mutta nämä ovat tehty kuitenkin siitä vanhemmasta kyllästetystä puusta, joten kestävät.
Kalusteet olivat tummat ja likaiset. Minä en ehkä olisi uskaltanut ostaa, mutta mieheni käänteli kalusteita jonkin aikaa ja sanoi, että kyllä näistä vielä saadaan, mutta työtä se jonkin verran vaatii. Kuvissa kalusteet pesun jälkeen kuivuneina. En ehtinyt kuvaamaan kalusteita ennen painepesua, mutta pesu siisti näitä kalusteita jo hurjasti. Olisi ollut kyllä ihan hyvä vertailukuva se kuva likaisesta puutarhakalusteryhmästä tähän pohjimmaiseksi. Jossain kohtaa näkyy lautojen päissä tummaa, niin siitä saa aavistuksen kalusteiden alkuperäisestä ulkonäöstä.
Perusteellisen pesun jälkeen kalusteet saivat kuivua, mieheni kiristeli ruuveja, osan vaihtoikin uusiin, kun alkuperäiset olivat vääränlaisia eivätkä enää tehneet tehtäväänsä, vaan tuolit heiluivat. Kiristelyn jälkeen tuolit olivat jälleen tukevat istua. Nauloja paukuteltiin vähän syvemmälle, kun olivat nousseet ajan saatossa koholle. Pöytään tehtiin uudet jalat kokonaan. Saimme huomattavasti paremmin seisovan pöydän kuin alkuperäinen oli.
Kalusteet hiottiin. Aluksi vaihtoehtoina olivat valkoiseksi maalatut tai värittömällä öljyllä huolletut kalusteet. Käynti paikallisessa, todella hyvin palvelevassa rautakaupassa sai ajatuksen muuttumaan. Ostimme valmiiksi tummanruskeaksi sävytettyä Tikkurilan ulkokalusteöljyä, jolla kalusteet käsiteltiin. Öljy oli peittävää ja sillä sai hyvän pinnan suojaamaan kalusteita. Kuvassa aurinko tekee vaaleita läikkiä puiden läpi, öljyäminen oli kyllä ihan tasaista jälkeä.
Hintaa tälle ryhmälle kertyi loppujen lopuksi noin 140 euroa kaikkien uudistamiseen menneiden tarvikkeiden kanssa. Siinä on mukana myös kalusteiden hankinta. Öljy yksistään oli suurin menoerä eli 54 euroa tuosta kokonaishinnasta. Ei paha hinta minusta laisinkaan, sillä saatiin useammaksi vuodeksi toinenkin kalusteryhmä puutarhaamme. Ja öljyähän näille on aina aika ajoin näytettävä, joten se olisi joka tapauksessa mennyt. Kalusteet imivätkin sitä liki neljä litraa. Omalle työlle ei laskettu hintaa, meni sellaisena pienenä puuhasteluna. Netin selailu kannatti tälläkin kertaa ja lähikaupungista löytyneet puutarhakalusteet saivat hienon ehostuksen ja mukavat eläkepäivät. Nyt olisi vain hiottava ja öljyttävä vielä se vanhakin ryhmämme samalla öljyllä, niin olisivat yhtenäiset. Niitä kalusteita ei olekkaan käsitelty muutamaan vuoteen, joten ovat jälleen käsittelyn tarpeessa.

Kyllä nyt kelpaa käydä nauttimassa välipalaa ja istumassa muutenkin tässä uudistetussa ryhmässä.

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Kivenpyörittäjän tonttipuuhia

Vaikka villiviini kietoo työkaluja huomaansa, ei tällä tontilla ole juuri laiskoina ehditty olemaan. Hienojen ilmojen myötä on puuhasteltu puutarhassa vaikka mitä ja iltamyöhälle saakka. Onneksi naapurit ovat ymmärtäväisiä ja olemme saaneet paljon aikaiseksi, vaikka välillä on tainnut vähän työajat venähtää.
Villiviini on muuttanut ulkorakennuksen ovenkin hyvin salaperäiseksi. Hankin villiviinin hyvin alkuaikoina tähän muuttaessamme. Halusin kovasti köynnöksen puutarhaamme ja kun tällä tontilla ei tahdo olla paikkaa millekkään kuin ihan sivussa, niin tämä löysi paikkansa ulkovaraston ovenpielestä. Kyllähän se taitaa siinäkin tiellä olla, mutta voimakkaana kasvina on pystynyt valloittamaan itselleen elintilaa rajoittajista huolimatta. Ensin keväällä koko kasvi on hyvin kuivan näköinen. Monesti olen jo luullut sen kuolleen ja sitten ykskaks se onkin hyvin rehevä kasvutavaltaan ja peittää alleen kaiken. Mehiläiset surraavat kukinnoissa innolla. Kiipeää jo kuitenkin liian paljon katolle, joten sitäkin pitäisi ehtiä rajoittamaan. Saisikohan poisleikattavista oksanpaloista uutta villiviintä juurtumaan? Minulla olisi yksi koivutorso, jonka voisi häivyttää maisemasta villiviinillä. Syysvärikin on tällä kasvilla hieno.
Varsinainen työmaamme on viime päivinä ollut tämän meidän terassin ympärillä. Työt jatkuvat edelleen samassa osoitteessa eikä pelkoa lomautuksista. Projekti alkoi jo toissa kesänä, jolloin saatiin runko ja kansilaudat sekä portaitakin sen verran, että pääsi kulkemaan. Nuoriso kantoikin heti kannen valmistuttua illalla puutarhakalusteet paikalle ja siitä tuli heidän suosikkipaikka. Siellä on istuttu monta mukavaa iltaa ja juteltu asioita. Viime kesänä tällä työmaalla ei tapahtunut muuta kuin grillaamista, sitäkin vähän, kun aina satoi. Tänä kesänä ollaan sitten saatu paljon aikaan. Reunat on saatu laudoitettua, portaat valmiiksi, tänään olen hionut kannen ja tytöt öljysivät jo reunat, paitsi tuosta portaiden kohdasta. Väri näkyy hieman huonosti, mutta ihan hyvä siitä on tulossa. Kaiteet vielä puuttuu, mutta nekin on jo sahattu ja osittain jopa maalattu. Ehkäpä saamme valmista tänä kesänä.
Terassin vieressä, samalla kalliolla on iso kivi, jonka juurella on kasvanut nokkosta ja koiranputkea sekä villiheinää. On meidän tontin rajalla ja siihen olen hieman haaveillut pientä istutusryhmää sitä terassilta silmäiltyäni. Nyt tälle alueelle on vihdoinkin tullut jonkinasteinen suunnitelma, mitä sille tehdään. Mitä olen terassin apupojan hommilta kerinnyt, olen putsannut tätä kivenjuurta kalliota myöden ja sitten välillä taas joutanut lautaa pitelemään.
Ja jotain olen jopa saanut aikaiseksikin. Aluetta on yritetty menneinä vuosina jopa myrkyttää, mutta huonolla menestyksellä, joten mekaaninen kitkeminen on sitten ilmeisesti se viimeinen keino saada paikka kuosiinsa. Paikasta on löytynyt paljon kiviä sekä älytön määrä villiheinän juuria, nokkosta ja lisää on vielä kaivettavana. Mutta hissukseen se tämäkin projekti etenee. Kunhan taas veryttelen vähän lihaksia välillä.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Punamarjat valmiina

Päivät ovat menneet hyvin puutarhassa ja siellä puuhastellessa. Siinä välissä on kuin huomaamatta valmistuneet nämä punamarjoiksi nimetyt sukat Novitan Nalle Talvi -langasta. Puutarhastamme löytyi äkkiä useampikin kukka, joiden värejä on näissä sukissa. Ahkeraliisat ruukuissa vastassa kodinhoitohuoneen ovella päivän puuhista tulijaa.
Ulkoterassilla laatikollinen kirjavia petunioita, joissa niissäkin on näiden sukkien värejä. Samoin vanha perinteinen akileija kukkii myös samoissa sävyissä.
Malli: oma perussukka, koko 38
Lanka: Novita Nalle Talvi, 76 g
Puikot: Ruusupuikot nro 2,75

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Saippuakokeiluja

Tein saippuaa jälleen viime perjantaina. Tällä kertaa muotteina käytin keksipaketin muovista sisäosia (neliöt), jäätelöpuikon päällä olevaa muovikantta (puolipallo) ja karkkipurkin tyhjäksi jäänyttä hylsyä (ympyrä). Kokeilussa oli myös Kool Aid -pussukoita. Edellisellä kerrallahan kokeilin vaaleanpunaista väriä lisäten väriaineen suoraan saippuan nesteeseen. Siitä tuli hento vaaleanpunainen väri saippuan uloimpiin kerroksiin saippuan jäädessä sisältä valkoiseksi. Kypsyessä väri on hieman voimistunut. 

Tällä kertaa lisäsin noissa vaalenpunaisissa puolikapalloissa saippuoissa Kool Aidin vasta lähes valmiiseen saippumassaan siten, että sain sen vielä sekoitettua mukaan. Minulla oli kaksi pussia Mustaherukka-kirsikka -jauhetta ja lopputulos on vallan mukava. Saippuaan jäi tuoksu, joka on selvästi kirsikkainen, väri on jännän pilkullinen, jossa on vaaleanpunaisia ja sinisiä pilkkuja. Ei mitenkään hassumpi. Ainoa haittapuoli oli, että massa jämähti melko nopeasti ja sen muotittaminen oli tehtävä nopeasti. Muutamia kosmeettisia ilmakuplia jäi sitten noihin jäätelötuutin muoviosilla tehtyihin saippuoihin. Mutta ne ei käytössä haittaa. Muottikin oli hieman vaikeahko, mutta kauniita saippuoita sillä sai. Kuivumisvaiheessa tämä muotti oli helppo laittaa tavalliseen juomalasiin oikeaan asentoon.
Tuon alimman saippuan kohdalla kokeilin sekoittaa Kool Aid Limen eli vihreää väriä öljyihin. Se ei toiminut. Öljy oli kyllä aivan myrkyn vihreää, mutta itse saippuaan siitä ei jäänyt kuin tuommoinen hieman kellahtava väri. Kaikissa kolmessa saippuassa on nimittäin ihan sama perusresepti, joihin olen noita aineita kokeillut. Pyöreässä saippuassa ei ole mitään lisäaineita. Parhain tulos on siis tullut, kun jauheen on sekoittanut lähes valmiiseen massaan. Silloin jää saippuaan myös vieno tuoksu.

Saippuan valmistus on mukavaa puuhaa ja näiden omien saippuoiden käyttöön jää koukkuun. Haluaa kokeilla aina jotain erilaista. Myös valmiin saippuapalan saaminen muotista ulos on jännittävää puuhaa. On kiva nähdä, millaisen saippuapalan on onnistunut tekemään. Vaikka tuntuu, että niitä tulee tehtyä paljonkin, yhdestä erästä kun saan noin seitsemän palaa saippuaa, ei näitä silti kypsymisen jälkeen ole erästä kovin paljon jäljellä varastoissa. Lähtevät pieniksi tuliaisiksi ja vain 1-2 palaa jää omaan käyttöön.