Viron villatehtaalla

Perjantaina lähdimme ajamaan aamulla neljän maissa Pohjanmaalta kohti Raasikuuta, Viroon, hieman Tallinnan ulkopuolelle. Pilviseen, hieman sateen jäljiltä kosteaan Tallinnaan pääsimme iltapäivällä ja saimme oppaan mukaan bussiimme. Matkalla kohti Aade Löngin villatehdasta oppaamme kertoi Viron vaiheista ja siitä tavallisen kansalaisen elämästä siellä sekä ohittamistamme mielenkiintoisista kohteista. Käännyttyämme isommalta tieltä kohti Raasikuuta huomasimme edellämme toisen linja-auton. Tie kapeni kapenemistaan mutkitellen halki Viron maaseutua. Näimme maatiloja, tavallisia asumuksia, maaseutua aidoimmillaan. Hyvin pian oli selvää, että matkasimme edellä menevän auton kanssa samaan kohteeseen. Meidän onneksemme he ajoivat ohi ja pääsimme ensimmäisinä valtaamaan pienen, mutta niin täynnä villalankaa olevan varaston. Kiitos siitä kuuluu kuskillemme, joka osasi lukea harvassa olevat kyltit oikein!

Tältä villatehtaan varasto näytti. Tänne kun ahtautui kaksi bussilastillista naisia, oli jo vaikeuksia saada napattua oikeaa lankaa. Tungosta riitti. Hinnat olivat aivan uskomattoman halpoja ja valinnanvaraa oli. Ihan kaikkia värejä ei juuri nyt ollut paikalla, mutta kyllä tästä valittavaa riitti. Ja niin uskomattoman kauniita värejä!

Kassalla meitä palveli kaksi punniten ja rahastaen. Jonot etenivät nopeasti. Tännekkin se käteinen raha oli valttia. Vyyhdeissä ei ollut erikseen hintoja vaan ne punnittiin kassalla. Kilohinta oli kuitenkin näkyvissä, joten pienellä laskutoimituksella pystyi arvioimaan ostoksensa. Siitä huolimatta, kun sai kuitin ja lankapussin käteensä tuntui aivan uskomattoman vähäiseltä se summa, mitä niistä langoista maksettiin. Hämmästelimmekin sitä, millaisella palkalla työntekijät työskentelivät. Silti he kuulemma pääsivät Viron mittapuun mukaan hyvälle palkalle kertoi oppaamme.

 Pääsimme myös tehdaskierrokselle. Koneet olivat vanhoja, mutta tomivia. Tässä useampi kuva itse tehtaalta.

Tässä kohtaa yksi lanka oli katkennut ja sitä jatkettiin. Kauniin väriset kiekot syntymässä.

 Villavyyhtejä paaleilla. Melkoisia nosteltavia.

Vyyhtien tekoa. Menossa harmaa.

Matka jatkuu...

Strawberry Victorian

Meillä on viisi omenapuuta ja jokainen on tuottanut valtavan sadon tänä vuonna. Ensimmäinen kerta, kun kaikissa oli omenoita samana vuonna. Kaikkea omenasadosta ei pysty millään hyödyntämään, mutta ehkä osan. Ilmat ovat kuitenkin jo viileät, joten omenanpoimija tarvitsee jo lämmintä käsiinsä.

Löydin Ravelrystä mukavan kämmekäsmallin. Kuviossa tapahtui koko ajan ja työ eteni joutuisaan. Tähän jäi koukkuun: kudon vielä yhden kerroksen ja vielä yhden. Kämmekkäät valmistuivat sunnuntaina. Aamulla aloitin ja tein vähän joka välissä, illalla lenkin jälkeen tein valmiiksi.

Kuviot ovat peilikuvat ohjeessa jo valmiiksi. Ei tarvinnut edes sitä miettiä. Tehdä vain ohjeen mukaan. Vähän turhankin helppoa. Lankaa ei näihin saanut paljon menemään. Nalle-laatikostani kaivoin keränjämiä, mutta en saanut kumpaakaan kudottua loppuun saakka.

Malli: Stawberry Victorian by Molly Jane Wick (Ravelry)

Lanka: Novita Nalle, keltainen ja viininpunainen, 50 g

Puikot: 2,5 nro bambut ja 2,75 ruusupuiset.

Kämmekkäät ovat minulle juuri sopivat, ehkä kolmosen puikoilla olisi tullut vielä paremmat. Tyttäreni hoikkaan käteen hieman suuret. Nämä kutoi melko nopeasti, vaikka koko ajan oli seurattava neulekaaviota, kuvio ei toistu. Lintunen kuvassa jää helposti huomaamatta, sieltä se vain putkahti puikoilta. On jotenkin mukavasti piilossa noissa koukeroissa.

Lakeuden ruska

Ulkona edes joku pensas näyttää vaihtavan tänä syksynä väriä. Virpiangervo on tyypillisessä ruskavärissä tänne. Ei kovin loistelias, paremminkin hieman ruskeankeltainen. Moni muu pensas tai puu on vihreänä tai pudottanut lehtensä. Tänä vuonna on kummallinen syksy, sataa vain. Kauniita ruskapäiviä ei ole juuri laisinkaan.

Lakeuden ruska -huivi lähemmässä tarkastelussa mallin päällä. Villakangastakki syksyisessä tuulessa tuntui vallan mainiolta varustukselta.

Ihan mukava siitä tuli. Huiveja on tehty niin paljon maailmassa, että tuskin enää uutta ideaa löytää. Mutta en ainakaan itse ole tehnyt aikaisemmin tämmöistä. Malleja on kiva suunnitella ja tehdä. 

Lakeuden ruska -huivi ja huovutettu hattu

Sade jatkuu ulkona ja kuvausasisstenttini on pelimatkalla. Joten kuvataan sisällä ilman apulaista. Viime viikolla olen saanut valmiiksi tämän huivikokeiluni, joka osoittautui vallan mainioksi asusteeksi. Lisäksi kokeilin huovuttaa vironvillaa ja sain aikaiseksi hatun. Molemmat kokeiluja ja aika hyvät tulokset tuli. Vironvillaa kokeilin sen takia, että tietää ostaa sitten ensi viikonloppuna. Huivi pitänee toteuttaa vielä toisestakin langasta, niin sitten tietää paremmin.

Malli: huovutettu hattu.

Lanka: ruskea-musta vironvilla, 94 g

Puikot: 4 pyöröt

Malli: Lakeuden ruska, nappihuivi, oma

Lanka: Trysil garn Thea, 192 g

Puikot: 4 pyöröt

Nyt pitäisikin saattaa puikoille helppo seurusteluneule ensi viikonlopun matkaa varten. Sellainen, jota on helppo tehdä linja-autossa, laivalla ja jonka parissa on mukava seurustella hotellilla jututtaessa muita kanssaneulojia. Tämä kyllä kuulostaa siltä, että tulossa on jälleen monta työtä.

Huivi vei jo langankulutuksen yli 10 kilon. Yhteensä kulutus hatun ja huivin jälkeen tänä vuonna 10 kiloa 278 g.

Poikkeustila

Opiskelija käväisi kotona ja tuli puheeksi, että uudet kynsikkäät olisivat ihan kiva juttu. Mieluiten yksiväriset tälläkin kertaa. Etsin ja löydin varastoistani sinistä Fabelia, vaikka väri olisi saanutkin olla punainen, malli on sama kuin edellisissä ja toinenkin on jo hyvällä mallilla, ensimmäinen lähellä sormien aloituskohtaa. Mutta jotenkin tämä aloittaminen jäi päälle ja kesken kynsikkäiden tekemisen aloitin uuden suunnitteluprojektin, joka on vielä hyshys -juttuja.

Etsin kätköistäni jotain suunnilleen sopivan paksuista lankaa ja ryhdyin kokeilemaan. Kun se ajatus jostain neuleesta syntyy, on pakko ryhtyä heti asialle tai se jää. Ja hankalinta oli, kun tuntui, ettei varastoistani löydy tähän yhtään mitään lankaa. Lankaa on laatikkokaupalla ja silti ei oikeanlaista koskaan. Tätä asiaa pitää jälleen yrittää korjata, kun pääsee villatehtaalle käymään. Saa nähdä, jääkö tämä työ koevedokseksi, vai tulisiko tästä sittenkin ihan hyvä. 

Otin tämän mukaani eilen neulekahvilaan meijerille. Ennen kahvilaan lähtöä oli hieman hukassa, mitä ihmettä tekisin siellä. Neule ei saisi olla liian monimutkainen, että pystyy seurustelemaankin ja mitään sellaista ei oikein ollut meneillään. Mieheni jo neuvoi, että aloita joku sellainen työ, jota teet vain neulekahvilassa. Hmm.. voisi olla ihan ajatusta, vaikka ei minulla todellakaan ole aina kuin yksi työ keskeneräisenä, paitsi hullutuksissa kesällä. Tällä hetkellä on siis poikkeustila minun neulerintamalla.

... Ai niin, neulekahvilassa oli jälleen hauskaa ja emme meinanneet lähteä millään pois, valomerkkikin vilkahti ja omistaja veti takin niskaansa ennen kuin ymmärsimme laittaa puikot pois ja suunnistaa kotia. Ja mistäs sitä muusta puhuttiin kuin tulevasta neulematkasta.

Sinivalkoinen sukkapari

Tästä kirjoneulemallista minulle tuli jotenkin mieleen näkemäni kuvat Provensesta. Kuvio jotenkin on sellainen. Kuvio on Eeva Haaviston kirjasta, nro 23, Kotka, muokattuna sukaksi. Kaunis, aurinkoisen iltapäivän päivänsäde leikitteli myös sukkien kuvioisssa.

Raikas sininen valkoisella pohjalla. On varmasti mieleen itselleni sekä toiselle tytöistä. Ensin näihin piti tulla yksi toinen sininen keränloppu, mutta se ei ehkä olisi aivan riittänyt. Arvelutti hieman. Tämä korvaavaksi valittu sininen oli kyllä kaiken kaikkiaan paljon parempi vaihtoehto. Ensimmäinen valkoinen kerä loppui toisen sukan kantapäässä, onhan siitä jo moneen sukkapariin kudottukin. Toinen oli onneksi varastossa samaa erää ja siitä jatkettiin. Näistä sukista tuli minun kuudes sukkapari Sukkasadon hillokellariin.

Malli: Vanha perinnemalli lapasista, nyt sukkina oman suunnitelman mukaan.

Kuvio Eeva Haaviston kirjasta Sata kansanomaista kuviokudinmallia

Lanka: Novita Nalle valkoinen 010 ja sininen 160, 99 g

Puikot: 2,5 nro bambut ja 2,75 ruusupuiset

Friikalta postia

Kesällä hulluteltiin kesäyön hullutuksen parissa. Tuli kudottua 23 paria sukkia, suurin osa vielä ohuehkoista langoista ja aikuisille. Hulluttelijoiden kesken arvottiin palkintoja ja minäkin jopa voitin. Palkinto tuli eniten sukkia valmiiksi saaneelle, mutta oli arvottu, sillä monella valmistui 23 paria. Tänään postilaatikossa oli ilmoitus isokokoisesta kirjeestä. Luulin sen olevan kirjakerhon kirjasta ilmoituksen ja ryhdyin tekemään lihapullia, kunnes äkkiä tajusin, että hei, nythän se taitaa olla se palkinto. Ensimmäisen lihapullapellillisen ollessa uunissa hain nopsaan kyläkaupastamme itselleni ihanan kirjeen, jonka sisältöä pääsin tutkailemaan vasta myöhemmin kunnolla.

Paketista löytyi 200 g ihania sukkalankoja ja KnitPron cubicsit nro 2,50. Voiko sukankutoja muuta toivoakkaan postinsa olevan? Kiitos lankakauppa Friikalle.

Lise-Lotet

Kirjoneuleen välissä pieni välipala. Hyväntekeväisyyskeräykseemme kudotut pikkuiset sukat ja tumput ohjeellani. Samalla voi suunnitella jälleen jotain uutta ja kirjavaa. Nämä valmistuva aivan huomaamatta.

Malli: Lise-Loten pikkuiset sukat, oma malli ( ohje Ravelry tai Kardemumman talo).

Lanka: Sandnesgarn Lanett, 39 g

Puikot: bambuiset nro 2,5

Sukkasadon Hillokellari sai jälleen kerran hieman säilöttävää.

Kiemuraa

Vanhoja, tuttuja kirjoneulekuvioita. Ainakin niille, jotka ovat Haaviston kirjan lukeneet tarkkaan. Tämä kiemura esiintyy monessakin lapasmallissa. Nappasin sen sukan kuviointiin. Tiesin, ettei valitsemani lilakirjava lanka riitä koko sukkiin, joten piti soveltaa useampaa keränloppua samoihin sukkiin. Mutta tykkäsin itse kuvion värivalinnoista. Ja toiseen sukkaanhan kuvio piti kääntää peilikuvaksi. Siinä sitä oli tekemistä, että sai kuvion kutakuinkin oikein kohdistettua. Jotenkin sukkien väri toi mieleen syreenipensaan. Siinä on useita lilan sävyjä kukissa ja lehti on melko tummanvihreä.

Lankana näissä sukissa on käytetty Nallen jämäkeriä. Kauan varastossa ollut lilakirjavaa aloitus- ja lopetusraidassa, lilaa ja sitten vihreää. Valkoinen jäi edellisestä sukkaparista ja sitä jäi edelleenkin. Sukat ovat oikeasti ihan sopivan kokoiset tälle mallitytölle. Jotenkin vain jäivät ilmeisen puolitiehen, kun mannekiinina olo kolmen tunnin harkkojen päälle ei oikein tainnut inspiroida. Kaikkea se äiti vaatiikin.

Sukat matkaavat tälläkin kertaan säilöttäväksi Sukkasadon hillokellariin.

Malli: oma modifiointi Haaviston lapaskirjan perinnekuvioista.

Lanka: Nalle valkoinen ( 010), havunvihreä, lila ja lilakirjava, 95 g

Puikot: 2.5 bambuiset ja 2,75 ruusupuiset

Keski-Pohjanmaan körttisukka

Sain lainaan kuvassa olevan sukkaparin, josta oli tieto, että malli on Keski-Pohjanmaan körttisukka. Koko malliparilla oli lasten koko, joten aikuisten omaan piti hieman kasvattaa. Aluksi katsoin, että helppoa kirjoneuletta ja tuumasta toimeen. Kantapään jälkeen kuitenkin totesin, että ei, noita kokonaisia raitoja pohjaan ja pätkiä päälle ei kyllä tehdä samalla kerroksella. Ajatus ei oikein raksuttanut ja niinpä käväisin äidin luona, joka heti sanoi, miten ne tehdään. Jujuna oli nostetut silmukat. Veljeni lapset, alakoululaisia, sattuivat olemaan paikalla. Vanhempi totesi kuunnellessaan minun ja äitini keskustelua nuoremmalle, että ymmärrätkö sinä tuosta neulekielestä yhtään mitään, hän ei ainakaan. Aika hyvin sanottu. No, itse asiassa varrenkin kuviot olisi pitäny tehdä nostetuin silmukoin. Kuvan sukkaparissa värit taitavat olla melko lähdellä oikeaa, mutta valitsin kuitenkin hieman iloisemmat omiini.

Kun tekotapa ratkesi, sujui sukkien valmistuminen joutuisaan. Tässä vaiheessa ihan mielenkiinnosta googletin körttisukan ja löydin ohjeenkin, neulomosta. Ehkä olisi kannattanut tehdä se heti alkuunsa, mutta oli niin kiire kutomaan. En ole Novitan tilaaja, niin miten sen sieltä neulomosta olisin voinut edes saada. Valmiista mallista tuli ihan hyvin sukkapari. Tarinakin näiden sukkien mallilla on eli körttiseuroissa saarnamiehen jaloissa oli ollut tällä mallilla neulotut sukat. Sukkamalli oli kiinnostanut emäntää saarnaa enemmän, ja seurojen aikana hän oli painanut mallineuleen mieleensä. Siitä lähtien malli on kiertänyt emännältä toiselle. Voisi hyvinkin pitää paikkaa.

Malli: Keski-Pohjanmaan Körttisukka, perinnemalli

Lanka: Novita Nalle, viininpunainen (587) ja valkoinen (010), 83 g

Puikot: Ruusupuiset 2,75 ja bambuiset 2,5

Löydin viimeinkin sopivan puikkokoon Nallelle, 2,75 puikoilla käsialani sopi just. Valitettavasti nuo ruusupuiset rupeavat säröilemään päistä, eivät olleet kovin pitkäikäiset. Ainoat puiset puikot, jotka ovat kestäneet hyvin käytössäni ovat olleet KnitPron puikkoja. Täytyy hankkia niistäkin tuo välikoko.

Neulaputki ja vauvasetti

Kuljetan mukanani reissuilla käsitöiden mukana pientä pussukkaa, jossa on tarpeellista käsityötarviketta. Välillä pussukka pitää tyhjentää, sillä sinne pakkaa kertymään vähän kaikenlaista. Yleensä tavarat ovat kuitenkin mitä mainioimmassa järjestyksessä - sekaisin keskenään. Taannoin etsintäkuulutin pientä putkiloa, johon voisi säilöä neulat päättelyä varten. Pysyisivät paremmin tallella. Silloin ei sellaista tahtonut tulla vastaan, mutta nytpä minulla on sellainen, vallan mainio onkin. Sairaalassa työskentelevät varmaan tunnistavatkin kyseisen näytteenottoputkilon. Mitä mainion uusiokäyttö neulansäilyttäjänä matkakäsityöpussissa. Pussukasta muuten kuuluu kiva helinä, kun putkilossa on muutama neula.

Puikoilla on parina iltana ollut hyväntekeväisyyteen vauvansukat ja tumput. Sukkasadon hillokellariin säilön nämäkin. Näitä olisi aikomus tässä sukkasadossa tehtailla useammatkin, mutta aina tämmöisinä välitöinä. Minulla on nimittäin kesken yksi neule, johon minulla on kudottu malli, josta yritän tehdä toisia sukkia ja yksi kohta vaatii jälleen konsultaatiota äidin luo, miten etenen neuleen kanssa. Tekaisin tässä välissä siis nämä. Setti menee paikkakunnalle syntyvälle vauvalle neuvolan kautta lahjaksi.

Lanka: Sandnesgarn Lanett, 42 g, 

100% merinovilla

Malli: oma

Puikot: Nro 2,5 bambut

Meneillään on myös pienimuotoinen sukkakilpailu, johon voisi osallistua. Sukkia tulee kudottua kumminkin ja tuolla menevät hyvään tarkoitukseen. Palkintoakin luvassa eniten ääniä saaneelle sukkaparille kutojan hyvän mielen lisäksi.

Arkinen ruudukko

Ruusujen jälkeen on paluu arkeen. Tavallisia ruutuja ihan tavallisissa villasukissa. Ei sen kummempaa. Paitsi lanka. Kokeilin kesälomaretkellä ostamaani Kirjo-Pirkkaa ja neuletuntuma oli mukava, jälki kirjoneuleessa varsinkin kiva. Tasainen ja lämmin.

Sukat ovat jostain oman suunnittelun syövereistä napattu. Voivat olla haalea muistikuva jostain näkemästäni, tai sitten vain sellaisiksi ajatuksissani syntyneet. Kutomisessa meni useampi ilta, kun oli kaikkea oheistoimintaakin siinä sivussa. Mutta yllättäen ne olivatkin valmiit.

Ja ihan minulle itselleni - tällä kertaa. Ensin meinasin aloittaa toisen sukan siitä, mihin ensimmäisen sininen jäi, mutta kiittelin itseäni sukkien valmistuttua, kun viitsin keriä välistä raitaa pois ja aloitin molemmat samasta kohdasta. Ensimmäiset sukat sukkasadon hillokellariin valmiina.

Malli: oma aivoitus

Lanka: Kirjo-Pirkka, valkoinen (47) ja sininen (35), 78g

Puikot: 2,5 ja 2,75 kirjoneuleessa.

Tanssivien puikkojen sukat

Melkoisen työpäivän jälkeen oli ihana löytää postilaatikosta ilmoitus isokokoisesta kirjeestä, jonka lähdin heti noutamaan kyläkaupalta, meidän asiamiespostista. Olin saanut postia Tanssivien puikkojen Päiviltä. Paksusta kirjeestä paljastui aivan ihanat siniset sukat tyttärelleni. Ja väri on just meidän väri. Niin tyttäreni kuin minunkin. Kiitos Päivi! Sukat katosivat äkkiä tyttären varastoihin, mutta sain maaniteltua niitä sen verran alakertaan näytille, että sain muutaman kuvan näpsäistyä- nopeaan ja isäkin kerkesi sukat nähdä.

Sukat ovat Kirjo-Pirkkaa ja Fabelia, takana jännä nöyritys, johon oli myös siniset silkkinauhat mukana paketissa. Tyttäreni onkin etsinyt koko kesän sellaisia kenkiä, joissa olisi valkoiset nyörit... Mistähän Päivi tiesi? Samainen tyttö on ihastunut polvisukkiin ja palmikoihin. Jälleen kerran napakymppi.

Jalkaa kun hieman kääntää, paljastuu etupuolelta kauniita ruusuja. Olemme näköjään jälleen kutoneeet hyvin samanlaista aihepiirtä tietämättä toisistamme.

Nämä ovat kyllä silmiä hivelevän kauniit! Malli on Päivin oma.

Edestä kuvattuna sukat näyttävät aivan yhtä viehättäviltä kuin muistakin kuvakulmista. Tiedän näiden päätyvän todella ahkeraan käyttöön viluvarpaisen tyttäreni jalkoihin.

Minullekkin paljastui mukava yllätys kirjeestä. En joudu aivan kateellisena katselemaan tyttäreni sukkia. Maistiaisia Wollmaisesta, nappeja ehtyneeseen nappivarastoon (kurkatkaapa pussukkaan, miten kivassa nappirasiassa) ja tietty pussukkahullulle uusi pussukka. Voi, osaisinpa Päivi sinua tarpeeksi kiittää näin ihanasta postista.

Ruusun hehku

Sain kesällä mökillä ajatuksen suunnitella omat kirjoneulesukat. Olin niin tyytyväinen siihen, miten sain Siipien supinaa sukissa muokkaamani mallin sukan muotoon, että päätin yrittää ihan omaa mallia. Itse malli syntyi alitajunnassa yön aikana, kypsyttelin sitä muutaman päivän, piirsin sen eräänä iltana ruutupaperille ja kudoin parina iltana sukat.

Samaan aikaan sattumalta luin Suuren Käsityö -lehden ja Novitan sukkakilpailusta, johon haluttiin 7-veljestä langasta suunnitellut kirjoneulesukat. Materiaali tuntui paksulta, mutta mikäs siinä, kokeilin. Paksu lanka asetti kirjoneuleelle paljon vaatimuksia, sillä kuviolle ei voinut olla paljon tilaa silmukkamäärissä, ettei sukista tule liian isot. Olen pääasiassa tehnyt kirjoneulesukkia ohuista sukkalangoista. Sukat ovat kuitenkin kirjoneuleen osalta kaksinkertaiset.

Lopulta sain kaiken mielestäni sopimaan vallan mainiosti yhteen. Minua miellyttävällä tavalla. Sukista tuli mielestäni kauniit. Uskaltauduin ne jopa lähettämään siihen kilpailuun, vaikka pitkään mietinkin. Siksi en ole näistä ennen hiiskunut vaikka sukat ovat valmistuneet 3.8. eli heti kesäyön hullutuksen päätyttyä. Aloituksesta vihjaisinkin täällä.

Kuviona ruusu on melko tavallinen, mutta kuitenkin olen ihan tyytyväinen näihin. Se tuntuu olleen monen kilpailutyön kuvio mitä olen vilauksia kilpailusukista nähnyt. Mutta ihanahan se ruusu on, luonnossakin. Siksi ehkä niin usein käytetty kuvio.

Malli: Ruusun hehku, oma, koko 37-38.

Lanka: 7-veljestä tumma harmaa ja oranssi, 120 g.

Puikot: 3,5 ja 4 nron bambut