Perjantaina lähdimme ajamaan aamulla neljän maissa Pohjanmaalta kohti Raasikuuta, Viroon, hieman Tallinnan ulkopuolelle. Pilviseen, hieman sateen jäljiltä kosteaan Tallinnaan pääsimme iltapäivällä ja saimme oppaan mukaan bussiimme. Matkalla kohti Aade Löngin villatehdasta oppaamme kertoi Viron vaiheista ja siitä tavallisen kansalaisen elämästä siellä sekä ohittamistamme mielenkiintoisista kohteista. Käännyttyämme isommalta tieltä kohti Raasikuuta huomasimme edellämme toisen linja-auton. Tie kapeni kapenemistaan mutkitellen halki Viron maaseutua. Näimme maatiloja, tavallisia asumuksia, maaseutua aidoimmillaan. Hyvin pian oli selvää, että matkasimme edellä menevän auton kanssa samaan kohteeseen. Meidän onneksemme he ajoivat ohi ja pääsimme ensimmäisinä valtaamaan pienen, mutta niin täynnä villalankaa olevan varaston. Kiitos siitä kuuluu kuskillemme, joka osasi lukea harvassa olevat kyltit oikein!
Tältä villatehtaan varasto näytti. Tänne kun ahtautui kaksi bussilastillista naisia, oli jo vaikeuksia saada napattua oikeaa lankaa. Tungosta riitti. Hinnat olivat aivan uskomattoman halpoja ja valinnanvaraa oli. Ihan kaikkia värejä ei juuri nyt ollut paikalla, mutta kyllä tästä valittavaa riitti. Ja niin uskomattoman kauniita värejä!
Kassalla meitä palveli kaksi punniten ja rahastaen. Jonot etenivät nopeasti. Tännekkin se käteinen raha oli valttia. Vyyhdeissä ei ollut erikseen hintoja vaan ne punnittiin kassalla. Kilohinta oli kuitenkin näkyvissä, joten pienellä laskutoimituksella pystyi arvioimaan ostoksensa. Siitä huolimatta, kun sai kuitin ja lankapussin käteensä tuntui aivan uskomattoman vähäiseltä se summa, mitä niistä langoista maksettiin. Hämmästelimmekin sitä, millaisella palkalla työntekijät työskentelivät. Silti he kuulemma pääsivät Viron mittapuun mukaan hyvälle palkalle kertoi oppaamme.
Pääsimme myös tehdaskierrokselle. Koneet olivat vanhoja, mutta tomivia. Tässä useampi kuva itse tehtaalta.
Tässä kohtaa yksi lanka oli katkennut ja sitä jatkettiin. Kauniin väriset kiekot syntymässä.
Villavyyhtejä paaleilla. Melkoisia nosteltavia.
Vyyhtien tekoa. Menossa harmaa.
Matka jatkuu...
Hienoja kuvia tehtaalta ja myymälästä. Minä olen käynyt monta kertaa tuolla ja lankaa on sen mukaisesti jemmassa. Kauniitä väriyhdistelmiä. Ei muuta, kuin neulomisen iloa :)
VastaaPoistaVoi miten syyhyttää nuo ihanat värit ja lankojen runsaus...oispa vaikka edes yksi huone varata käsityöjutuille kotona =))) no olispa oikeesti edes kokonainen kaappi
VastaaPoistaKiitos tästä kuvamatkasta lankatehtaalle! Voi kumpa tuonne joskus pääsisikin.
VastaaPoistaMielnkiintoinen juttu eli kiva kun pääsin näin virtuaalisesti mukaan :)
VastaaPoistaTais olla näiden lankaa sekin jonka ostin Haapsalusta. Se tuolla kuiskuttelee niin houkuttelevasti.
Hienot kuvat tehdaskierrokselta!
VastaaPoistaLinkitänkin tänne kun omastani jutun kirjoitan =D
- - - oi,jospa oisin saanut olla muuukaaaana - - -
VastaaPoista-t-
Voi kamala, mulla karkaisi kyllä mopo käsistä, jos tuonne joskus pääsisin.
VastaaPoistaAikas uskomaton paikka oli, kävin pari vuotta sitten, mutten onneksi ihan seonnut :D
VastaaPoistaMielenkiintoinen matkailukohde! Tuonne on joskus päästävä...
VastaaPoistaOnpas myymälässä vähän lankoja!!
VastaaPoistaKävin pari vuotta sitten, silloin nuo kaikki seinänvieret olivat täynnä rullakoita, jotka aivan tupaten täynnä toinen toistaan värikkäämpiä yhdistelmiä!
No, en minä silti sieltä juuri lankoja löytänyt, en tainnut silloin olla kovin innostunut monivärisitä. Nyt kyllä harmittaa, etten ottanut enemmän...
Muutama (ei kovin hyvä) kuva täällä: http://rakkaudentalossa.blogit.fi/villavillitys/
Lankoja oli ihan riittämiin. Mutta heillä taitaa käydä nykyisin ahkerammin retkikuntia kuin muutama vuosi sitten. Tulloinkin oli aamupäivällä ollut ainakin Suuri käsityölehden retkikunta ja varmasti muutama muukin.
VastaaPoista