Poikkeustila

Opiskelija käväisi kotona ja tuli puheeksi, että uudet kynsikkäät olisivat ihan kiva juttu. Mieluiten yksiväriset tälläkin kertaa. Etsin ja löydin varastoistani sinistä Fabelia, vaikka väri olisi saanutkin olla punainen, malli on sama kuin edellisissä ja toinenkin on jo hyvällä mallilla, ensimmäinen lähellä sormien aloituskohtaa. Mutta jotenkin tämä aloittaminen jäi päälle ja kesken kynsikkäiden tekemisen aloitin uuden suunnitteluprojektin, joka on vielä hyshys -juttuja.

Etsin kätköistäni jotain suunnilleen sopivan paksuista lankaa ja ryhdyin kokeilemaan. Kun se ajatus jostain neuleesta syntyy, on pakko ryhtyä heti asialle tai se jää. Ja hankalinta oli, kun tuntui, ettei varastoistani löydy tähän yhtään mitään lankaa. Lankaa on laatikkokaupalla ja silti ei oikeanlaista koskaan. Tätä asiaa pitää jälleen yrittää korjata, kun pääsee villatehtaalle käymään. Saa nähdä, jääkö tämä työ koevedokseksi, vai tulisiko tästä sittenkin ihan hyvä. 

Otin tämän mukaani eilen neulekahvilaan meijerille. Ennen kahvilaan lähtöä oli hieman hukassa, mitä ihmettä tekisin siellä. Neule ei saisi olla liian monimutkainen, että pystyy seurustelemaankin ja mitään sellaista ei oikein ollut meneillään. Mieheni jo neuvoi, että aloita joku sellainen työ, jota teet vain neulekahvilassa. Hmm.. voisi olla ihan ajatusta, vaikka ei minulla todellakaan ole aina kuin yksi työ keskeneräisenä, paitsi hullutuksissa kesällä. Tällä hetkellä on siis poikkeustila minun neulerintamalla.

... Ai niin, neulekahvilassa oli jälleen hauskaa ja emme meinanneet lähteä millään pois, valomerkkikin vilkahti ja omistaja veti takin niskaansa ennen kuin ymmärsimme laittaa puikot pois ja suunnistaa kotia. Ja mistäs sitä muusta puhuttiin kuin tulevasta neulematkasta.