Musta palmikkopipo

Hyväksi havaitulla pipomallilla jo kolmas pipo. Väri on vain tällä kertaa vähän hankala kuvattava. Musta on vaikea saada näkymään ja vielä palmikot siinä. Kuvaamisen teki hankalaksi myös se, ettei kotona ollut ketään, kenelle pipon pukea kuvauksen ajaksi, vaan kuvauspääksi pääsi tällä kertaa joku lasten vanha pallo. Mielikuvitusta joutuu käyttämään aika tavalla näissä kuvaamisissa, että saisi jotenkin neuleen oikein esiin.

Tässä salamalla otettu kuva, jossa palmikot kyllä erottuu, mutta musta muuttaa väriä. Pipo neuloutui melkein yhdessä illassa, vaikka väri olikin haastava neulottava. Keriäkin tarvittiin kaksi, aivan yhdestä ei tule. Ja lämmin tuo on. On vanhaa, kunnon Pallasta. Uudempi Pallas on jotenkin hennonmman oloista.

Lanka: Teetee Pallas, 51 g.

Puikot: Addin pyöröt 3 ja 3,5, sukkapuikot nro 3,5.

Kevyet syyspalmikkopipot

Voihan pimeä päivä ja valokuvaus. Kerrankin, kun olisi jotain muuta valmista kuin niitä samoja harmaita villasukkia, niin valokuvaaminen on mahdotonta. Kahdestakin syystä. Olen yksin kotona, ei ketään mallinukeksi napattavaa ja toiseksi on pimeä päivä, jolloin värit toistuu vähän miten sattuu. Joten kaapista avuksi lautaset, että saan pipoista edes jonkinlaiset kuvat.

Tehtävänä oli tällä kertaa palmikkopipo ohuehkosta langasta. Jonkinlainen osviittainen kuvakin oli ja toiveet väreistä. Lähdin väritoivomusten kanssa luottolankakauppaani eli Ahkeraliisaan Laihialla. Juuri toivotusta langassa ei kyseisiä värejä ollut hyllyssä, mutta asiantunteva omistaja etsi minulle korvaavat langat ja hyvät löysikin. Nappasin kaksi kerää aina väriä ja hyvä oli, sillä yksi ei olisi riittänyt.

Kotona järkeilin silmukoita. Aluksi ajattelin 110 silmukkaa resoriin, kokeilin kuitenkin hieman enemmällä ja purin sekä palasin alkuperäiseen suunnitelmaan. Usein se ensimmäinen ajatus on lähinnä oikeaa. Resorissa siis 110 silmukkaa. Sitten tein kerroksen oikein ja lisäsin silmukan aina joka 11. silmukan jälkeen. Näin palmikkoa alkaessa silmukoita oli jo 120. Palmikko oli helppo, joskin mietin palmikon välikerrosten määrää, mutta päädyin tekemään palmikon joka 8. kerros. Palmikoiden välissä minulla oli 2 nurjaa, 2 oikeaa ja 2 nurjaa silmukkaa.

Kun olin tarpeeksi pitkään kutonut ja pipo tuntui omassa päässä tarpeeksi syvältä lähdin etsimään vinkkiä, miten tekisin päälaen kavennukset. Löysinkin Novitan Kevät 2010 lehdestä hyvin samannäköisen pipon kuvan. Tarkempi tutkimus ohjeeseen ja niin olin päätynyt samaan kerrosmäärään palmikoissa kuin siinäkin. Huvittihan moinen yhteensattuma, mutta muuallakin oli hyvin tuo määrä välikerroksia palmikoissa. Minulla oli pipossa vain enemmän silmukoita, kun lankani oli ohuempi. Tein kuitenkin kavennukset lähes samoin eli palmikossa kudoin kaksi keskimmäistä yhteen ja 2 nurjan silmukan kohdassa nurin ne yhteen ja 2 oikean silmukan kohdassa 2 oikein yhteen. Sitten kaksi välikerrosta kutoen nurjat nurin ja oikeat oikein. Seuraavalla kerroksella aina 2 oikein yhteen koko kerroksen ajan, yksi välikerros oikein ja jälleen 2 oikein yhteen koko kerroksen ajan. Tein kavennukset vielä kerran yhden välikerroksen jälkeen ja päättelin silmukat. Minun käsialallani näin muodostui sopiva pipo tyttäreni ja omaan päähän. Sellainen kevyempi perusvillapipo. Ja teen näitä kyllä tällä ohjeella vielä muitakin.

Malli: Peruspalmikkopipo

Lanka: Marks &Kattens Superwash Safir, ruskea väri nro 1421, 58 g

Gjestal Maija, harmaa väri nro 203, 52 g.

Puikot: Nro 3 ja 3,5 addin pyöröt ja 3,5 sukkapuikot

Tämän päivän posti toi mukavan alun seuraavaan Seinäjoen sairaalaan menevään sukkapussiin. Suloisia Lise-Loten mallilla tehtyjä pikkusukkia ruskan sävyissä sekä valkoisia ensilumen sukkia, parit junasukan ohjeella. Kiitos, sukkia tarvitaan.

Ensilumi ja Pinjana

Meille satoi ensilumi torstaina ja se on edelleen maassa. Lunta on tullut lisääkin, mutta tuskin tämä vielä pysyvä lumi on. On kuitenkin aivan ihanan valoista ulkona, kun lumi peittää kurakot ja on siivonnut ympäristön. Paljon iloisemmalla mielellä varmasti jokainen.

Kun on lunta, niin on pakkasta ja kylmää. Pipolle on tarvetta. Kätköissäni yksinäisenä vaeltanut lohenpunainen isovelikerä muotoutui pikkupipoksi. Mahtuu kyllä isompaankin päähän. Mutta väri taitaa olla vähän prinsessainen. Pipon pinnassa vaeltavat silmukat vähän siihen ja tähän suuntaan.

Malli: Pinjana, Kardemumman oma

Lanka: Novita, Isoveli 63 g.

Puikot: nro 5 pyöröt ja sukkapuikot, muoviset.

Mystinen lankapussi

Siirtelin eilen aamulla lankojani ja käteeni sattui kirpparilta ostamani nyssäkkä Puroa. Lankaa oli yksi täysi kerä sekä kaksi pienempää nyssäkkää. Hintaakaan ei kasalla ollut kuin 1,50. Muistin minulle jääneen samaa väri aikaisemmasta pipostani ja etsin senkin kerämyttysen käsiini. Olin juuri nähnyt selaamassani Novitassa, Talvi 2011, pipon tehdyn Purosta. Pipossa oli ollut vielä tupsu Rose Mohairista. Siinä minulle muistui taannoin kirpparilta ostamassani lankapussissa ollut sekalainen musta mohairkeräpari mieleeni. Kerille, tai siis keränlopuille ei ollut vielä löytynyt käyttöä. Siitähän tulisi pipoon tupsu. Sen sijaan, että olisin näin kesän kynnyksellä piilottanut Purot kaappiin, otinkin pyöröpuikon esiin ja päätin kutoa kerät pois kuljeksimasta. Hyvin onnistuikin. Pipoon meni 58 g lankaa ja yksi vajaa kerä jäi vielä käyttämättä. Pipokin valmistui vielä saman päivän iltana, joten ei tässä kauan mennyt.

Mutta sitten koittikin se vaikea osuus. Mihin ihmeeseen olin laittanut sen valkoisessa, pienessä muovipussissa olleen mohairkeräni tai siis oikeammin kaksi keränpohjaa? Silmissäni näin sen pussin ja ne keränöttöset siellä sisällä. Ne olivat pitkään olleet neulepöydälläni, mutta olin ne siirtänyt siitä pois muiden neuleiden tieltä. En kuitenkaan muistanut yhtään, että mihin. Olen tämän aamun käynyt läpi lankalaatikoitani toista tuntia, mutta sitä pussia vain ei ole vastaani tullut. Kaikkea muuta kivaa kylläkin. Miten voinkin kadottaa jonkun noin tyystin! Pipo on nyt ilman tupsua - ja voihan sitä niinkin käyttää - kunnes tuo mystisesti kadonnut lankapussi löytyy. Jotenkin vain olin tyytyväinen, että tein ne Purot pipoksi ennen niiden katoamista lankavarastooni.

Pikkupipoja pussinperästä

Etsiskelin aivan jotain muita lankoja kaapistani, kun käteeni osui pussi, jossa oli vielä vauvalankojen jämiä. Sain langat aikanaan Kristiinalta ja olin niistä jo tehnyt sukka-tumppusettejä. Yksistään ei enää mistään väristä olisi niitä settejä tullut, joten olin pussin pistänyt kaappiin. En kuitenkaan ollut laittanut sitä niin kuin kuuluisi eli muiden vauvalankojen kanssa samaan paikkaan vaan työntänyt vain kaappiin. Pussin sisältö pääsikin minut yllättämään ja päätin heti ottaa kerät käsittelyyn ja puikoille. Näistä langoista syntyi kolme vauvamyssyä Jorviin tutulla Aatun ja Beetun pipo -ohjeella. Ihan viimeiseen, tuohon vasemmanpuoleiseen, jouduin etsimään lisävahvistusta ohuista sukkalangoista myssyn viimeisten kavennusten verran. Muuten pussin sisällön langat riittivät näihin kolmeen pipoon, joista jokainen painaa 22 g. Yhteensä lankoja kului siis 66 g.

Yllätyin täysin, miten pidetty ja hyödyllisen tuntuinen oli edellinen kirjoitukseni kerän sisältä juoksevasta langasta. Kiitos kaikille kommentoijille.

Muuntunut pallerokopan sisältö

Kahdeksan pientä myssyä samassa kopassa, missä oli alkujaan suloisia keräpalleroita. Lankaa jäi ehkä pari metriä jäljelle kolmessa eri pätkässä. Vähän piti ohuista sukkalangoistakin etsiä apua ja penkoa pussinpohjalta mahdollisia vauvalankoja, joita sitten löytyikin sini- ja punakirjava pikkukerä, että sai nämä kaikki myssyt valmiiksi. Tyytyväinen olen saavutukseeni.

Painot myssyillä: ylärivi sininen 19 g ja vihertävä 21 g, alarivi sininen 21 g ja punainen 19 g. Yhteensä kaikkiin kahdeksaan myssyyn meni lankapalleroita 159 g. Vähästä langasta nämä syntyy.

Tuubihuivin ohje on nyt myös kirjoitettu englanniksi. Yllättäen löydin aivan ihanan värisen huivin tehtynä Purosta omalla mallillani netistä. Ystävällinen henkilö oli kääntänyt ohjeen sitten myös englanniksi.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kevättä

Pieni pihakierros niiden muutaman kukkapenkin luona, jotka ovat lumen alta paljastuneet, tuotti yhden melkein kukkivan kasvin bongauksen. Krookukset ovat nostaneet päänsä ja availevat kohta nuppujaan. Näitä ei ainakaan myyrä ole varastoinut kellariinsa, vaan saan nauttia kukista. Yhtenä vuonna ihmettelin, mihin kaikki krookukseni olivat hävinneet. Lopulta kukkapenkin toisesta päästä nousi iso keko krookuksen kukkia. Myyrä oli ahkeroinut talven aikana ja varastoinut kaikki penkkini krookukset - mitä ei ollut jaksanut syödä - yhteen kasaan kukkapenkin toiseen päähän.

Toisella puolen taloa narsissit nostavat piikkejään. Kyllä se kevät vielä tulee... meillekkin. Tonttimme on pohjoisrinteessä ja lumet sulaa paljon myöhemmin kuin muilta. Rinne on kallioinen, joten syksyllä on pitkään lämmintä, syksyn kukkijat kukkii myöhään. Kalliot luovuttavat lämpöä pitkään. Keväällä on toisin päin.

Vielä ehtii siis tehdä käsitöitä, puutarhassa ei oikein voi vielä mitään, kun maa on jäässä. Palataanpa siis sisähommiin. Näihin kahteen myssyn upposi keräpalleroita kumpaakin 21 g eli yhteensä 42 g. Todella mukava pikkutyö, johon langat katoaa mukavasti.

Pienet pallerot

Kudon aina kaikki langat mahdollisimman tyynni. Muutamia vuosia sitten tein aika paljon vauvaneuleita. Aina värierästä jäi sitten jonkin verran lankaa jäljelle. Millään en malttanut heittää näitä pois. Pääasiassa ovat Bambinoa tai Lanettia. Keräsin näitä keriä yhteen pieneen pussiin ja talletin pussin. Olen jo pitkään suunnitellut näistä jotain. Mielessä vilahti ajatus, että näistä voisi saada vaikka nukenvaatteita, sillä mitään kovin suurta ei saa aikaan. Kaikki eri sävyisiä. Sitten näin jutun Jorvin sairaalassa tarvittavista vauvojen pipoista. Tiesin heti, mitä näistä tulee.

Pistin langan puikoille ja kokeilemaan. Niin kehittyi oma malli, joka sopii vastasyntyneelle. Raitoja on tehty sen mukaan, miten kutakin lankaa on. Vaihdettu kesken kerroksen, se ei näissä haittaa. Tuovat vain elävyyttä. Langat menevät viimeistä senttiä myöden jättäen vain päättelyssä jääneet langanpätkät hukkamateriaaliksi. Näihin pipoihin upposi tummempaan 18 g ja vaaleampaan 19 g pieniä lankapalleroita. Pipot valmistuu nopsaan ja saan keräpalleroni käytettyä hyväksi jopa niin, että kohta ne on kaikki kudottuna. Kuten ylemmästä kuvasta näkee, seuraavakin on jo puikoilla.

Minulla on vielä toinen laatikko ohuiden sukkalankojen keräpalleroita odottamassa. Niistä osa käy, eivät ole liian kutittavia, mutta kaikista ei voi tehdä. Edessä on siis ilmeinen pula vauvanlankakeräpalleroista.