Kesäyön hullutustöiden väliraportin aika

Juhannus ja puoliväliraportin aika. Kaikki kesäyön hullutustöiden aloitukset aloitusjärjestyksessä. 

1) 1.6. Mustikkasukat, Drops Fabel, farkunsininen ja Kirjo-Pirkka, lila sävyinen, valmis 3.6., 65g.

2) 2.6. Vedensiniset, Drops Fabel
3) 3.6. Sähikäiset, Gjestal Frost
4) 4.6. Zebra, Opal Zebra

5) 5.6. Mahdoton raita, Drops Fabel
6) 6.6. Suklaaraita, Drops Fabel, väri 520, valmis 16.6,86 g.
7) 7.6. Sirkun pitsisukat, Viking Ville
8) 8.6. Punaposket, Novita Nalle Talvi.

9) 9.6. Sinikello-sukat, Steinbach Wolle.
10) 10.6. Mona, Novita Nalle.
11) 11.6. Sunshine, Regia.
12) 12.6. Matonraitaa, Regia.

13) 13.6. Krassinkukkia, Novita Nalle, Kukkaketo
14) 15.6. Punapohja, Woll Butt, sukkalanka
15) 15.6. Joulupuu, Novita Nalle, Luontopolku
16) 17.6. Kellokuusama, Steinbach wolle Aktiv Pronto

17) 17.6. Varjot, Opal Shadows
18) 18.6. Nokipoika, Novita 7 veljestä. Valmis 21.6. 120 g.
19) 19.6. Ingel, Novita Nalle
20) 21.6. Jäätelökesä, Novita 7 veljestä Raita.

21) 22.6. Lyhytvartiset kaapelisukat, Novita Isoveli
22) 22.6. Leppäkerttu, Opal Regewald

Yllättävän hyvin sain kuin sainkin aloituksia tehtyä, vaikka välillä oli selvästi valinnan vaikeutta, millaisia sukkia ja mistä langasta kutoisin. Kutomisaikaa ei ollut niin paljon kuin menneinä kesinä, mutta toisaalta taas tänä kesänä oli aloitettavana vain 22 paria sukkia. Tämä kesäyön hullutus on kyllä todella mukava hullutus kaiken kaikkiaan. Yllättävästi tulee tehtyä lahjasukat valmiiksi loppuvuotta ajatellen.

Koodikieli kaaviosta tutuksi

Kuurankukista toinen on peukaloa vaille valmiina ja toisesta on ensimmäinen kaavio kudottuna. Seuraavaksi siirrytään kahden sivun selailuun, sillä peukalokiila on eri sivulla kuin muu kaavio. Tämä toinen Kuurankukka oli jo huomattavasti joutuisampi tehdä. Ehkä kaavion koukerot olivat jo painuneet paremmin mieleen tai sitten vain pystyin keskittymään työhön paremmin kuin ensimmäiseen. Testasin lapaseni päällä ensin valmistunutta ja yllättävä paljon se muuttui kun sai tumman näkymän noista pitsineuleen reikäkohdista.

Sittenkin solmu

Aloittaessani kutomisen tästä kerästä oli minulla koko ajan tunne, että kerässä on solmu. Ensimmäinen lapanen tuli ihan hyvin ja toistakin pätkän matkaa ja kas vain, solmuhan se sieltä tuli. Miksi se tunne solmusta ei tullut kaupassa kerää valitessani? Miksi näitä solmukeriä ei voi myydä kakkoslaatuisina kerinä halvemmalla? Nyt pitäisi innostua tasaamaan langat taas oikein, sillä perinteisesti ei jatku oikein solmusta. Aivan muulla värillä tietenkin.

Näitä lapasia on sitten tehty yllättävän kauan. Helppo perustyö päätyikin oikein ikuisuustyöksi, sillä sairastuin tässä joulun alla johonkin kiertävään. Ja silloin olen kyllä todella kipeä, kun ei kutomiset edes vilahda mielessä. Sohva on ollut mukava selässä muutaman päivän ja kunto palailee pätkittäin. Välillä jaksaa, välillä ei. Mutta eiköhän sitä tässä jälleen palaudu, kun jaksoin kaivaa jo tämän työn kopan pohjalta.

Edistystä

 Sukanvarret rupeavat hahmottumaan. Hiljakseen. Pitkä on matka näissä sukissa aloituksesta nilkkoihin.

Molemmat samassa kohtaa menossa. Vielä muutama kuvio, niin pääsee tekemään kantapäätä. Tänään ei vielä ole paljon edistystä tapahtunut, mutta tulipa oltua tovi raikkaassa pakkasilmassa välillä.

Ylipolven

Puikoilla tällä kertaa jälleen sukkaa. Pitkävartista, joka ylettyy yli polven. Lanka on sitä parempaa Nallea varastoistani, tätä on miellyttävä kutoa. Sukka on ollut jonkin aikaa keskeneräinen, sillä tein nuo valkoiset polvisukat välissä. Mutta nyt on aika jatkaa tätä. Pitäisi tehdä myös ne muistiinpanot samalla, sillä toisetkin tämmöiset saan tehdä.

Uudestaan ja uudestaan

 

Tulossa tuttu malli, mutta uudessa muodossa. Ensin yhden illan kokeilin toisella langalla, mutta totesin uuden Nallen olevan siihen vanhaan nähden aivan mahdottoman muovista, joten purkasin. Tuntui, etten siitä tehtyjä sukkia uskalla toisella luovuttaa. Miten kestää käyttöä. Sitten kokeilin toista mallia ja toista lankaa. Jälleen päätyi jonkun 10 cm jälkeen purkuun koko alku. Seuraavaksi pengoin jälleen lankavarastojani. Löytyi paksumpaa sukkalankaa, josta sitten olen päässyt jo näin pitkälle tänä iltana.

Kyllähän sitä tekee jos on malli, mutta kun soveltaa, niin joutuu laskemaan ja purkamaan ja taas laskemaan. Mutta ehkä tässä nyt olisi tulossa joku versio tästä ajatuksestani. Jos jotain olen syksyn mittaan oppinut, niin sen, miten otetaan uudestaan ja jälleen uudestaan. Ei luovuteta, vaan puretaan ja aloitetaan alusta - uudestaan. Ehkä sillä lailla saa jälleen kehiteltyä jotain uutta tai edes muovattua vanhasta tutusta jotain muuta, käyttökelpoista ideaa.

Käsityötarjotin

Niisk- köh-köh! Olo on kehno ja nenä punainen, pää on varmaan jonkun muun. Syysflunssa, vilustuminen tuli vieraaksi ja vei vetämättömäksi. Käsityötarjottimella jos jonkinlaista keskeneräistä, parit sukat, lapaset, huivi ja pusero. Onpas tullut aloiteltua vähän kaikenlaista, mutta nyt on neuletta moneen lähtöön. Helppoa seurusteluneuletta, vaikeampaa aivojumppaa ja jotain siltä väliltä. Huivi on edennyt liikuntahallin kahviossa jo monena iltana, pusero on vähän jumahtanut syyslomalla. Lapaset hyvällä mallilla ja niitä on tehty tällä viikolla. Sukat ovat jämähtäneet paikoilleen. Kyllä se tästä, kun olo paranee.

Luvassa jotain mielenkiintoista marraskuulla. Elämä on täynnä yllätyksiä!

Poikkeustila

Opiskelija käväisi kotona ja tuli puheeksi, että uudet kynsikkäät olisivat ihan kiva juttu. Mieluiten yksiväriset tälläkin kertaa. Etsin ja löydin varastoistani sinistä Fabelia, vaikka väri olisi saanutkin olla punainen, malli on sama kuin edellisissä ja toinenkin on jo hyvällä mallilla, ensimmäinen lähellä sormien aloituskohtaa. Mutta jotenkin tämä aloittaminen jäi päälle ja kesken kynsikkäiden tekemisen aloitin uuden suunnitteluprojektin, joka on vielä hyshys -juttuja.

Etsin kätköistäni jotain suunnilleen sopivan paksuista lankaa ja ryhdyin kokeilemaan. Kun se ajatus jostain neuleesta syntyy, on pakko ryhtyä heti asialle tai se jää. Ja hankalinta oli, kun tuntui, ettei varastoistani löydy tähän yhtään mitään lankaa. Lankaa on laatikkokaupalla ja silti ei oikeanlaista koskaan. Tätä asiaa pitää jälleen yrittää korjata, kun pääsee villatehtaalle käymään. Saa nähdä, jääkö tämä työ koevedokseksi, vai tulisiko tästä sittenkin ihan hyvä. 

Otin tämän mukaani eilen neulekahvilaan meijerille. Ennen kahvilaan lähtöä oli hieman hukassa, mitä ihmettä tekisin siellä. Neule ei saisi olla liian monimutkainen, että pystyy seurustelemaankin ja mitään sellaista ei oikein ollut meneillään. Mieheni jo neuvoi, että aloita joku sellainen työ, jota teet vain neulekahvilassa. Hmm.. voisi olla ihan ajatusta, vaikka ei minulla todellakaan ole aina kuin yksi työ keskeneräisenä, paitsi hullutuksissa kesällä. Tällä hetkellä on siis poikkeustila minun neulerintamalla.

... Ai niin, neulekahvilassa oli jälleen hauskaa ja emme meinanneet lähteä millään pois, valomerkkikin vilkahti ja omistaja veti takin niskaansa ennen kuin ymmärsimme laittaa puikot pois ja suunnistaa kotia. Ja mistäs sitä muusta puhuttiin kuin tulevasta neulematkasta.

Luovuus

Vaikka ihan hissukseen olenkin ollut muutaman päivän ei puikot ole silti saaneet olla rauhassa. Ulkona on mukavasti sadellut, joten sisätöissä olen saanut olla. Välillä olen rehkinyt ulkona kukkapenkkien parissa. Nyt olen kokeilemassa jotain uutta, joka varmaan jossain vaiheessa paljastuu ja jota jo tunnustuspostauksessa hieman ajattelin, mutta vielä saa ihan rauhassa olla ja muotoutua. Jotain, joka vie ehkä uusille urille, jos ajatus selkeytyy.

Kiitos kaikille kommenteistanne Maatuskat-lapasista.

Hallittu kaaos

Toivottavasti jokaisen naisen päivä on tänään sujunut huomioituna. Itse kiirehdin työpäivän jälkeen naapurikuntaan pitämään kahviota lentopallopeliin. Juuri äsken vasta kotiuduin. Nyt sitten pääsee rauhoittumaan hieman sukkapuikkojen seurassa.

Vaikka olisin kuinka järjestelmällinen, niin työn ollessa kesken käsityöpöytäni juuri sen oikean neuletuolin vieressä on kaaoksen vallassa. Kaikki tarpeellinen on esillä ja vähän tarpeetontakin. En nimittäin tiedä ainakaan mitään käyttöä tuolle punaiselle lankakerälle tuossa. Jäi vain edellisten lapasten jäljiltä. Oli värivaihtoehto kuvion langalle. Tällä erää työn alla on toiset polvipituiset palmikkosukat toiselle tyttärelleni suklaanruskeana.

Olen päässyt kokeilemaan nyt Viking Villeä ja ihan mukava neulottava. Paksuudeltaan 7-veljestä vastaava ja ne ohjeet menevätkin varmasti hyvin tälle langalle. Miellyttävä ainakin neuloessa. Käyttökokemusta ei vielä ole, mutta eiköhän sitäkin kerry. Itse ainakin vaihtaisin näin neuletuntumalla veljekset Villeen. Lankakaupassa kehuivat lankaa nukkaamattomaksi. Kohtahan sekin tiedetään.

Vielä on aikaa osallistua arvontaan. Klikkaahan tuosta oikealta sivusta sitä lapaskuvaa, niin pääset osallistumaan Kardemumman arvontaan.

Lisäähän tätä oli saatava

Lauantai ja oikeastaan perjantaikin meni salibandyturnauksen järjestelyissä ja itse turnauksessa. Turnauksesta tuli kaksi voittoa, kummastakin pelistä. Kaikkiaan päivän mittaan oli kuusi eri peliä eri joukkueilla. Pidimme puffettia ja perjantaina käytiin hankkimassa tavaroita sekä leivoin sinne. Paljon ei siis kutomaan ehtinyt. On minulla kyllä yksi projekti kesken, joka on melkein jo puolessa välissä. Tänään kuitenkin ollaan menossa lentopallopeliin Kokkolaan ja matkaneuleeksi piti aloittaa jotain yksinkertaista ja helppoa autossa ja pelitauoilla kudottavaa - sukat. Matkaa on jonkin verran, mutta perillä on vain yksi peli. Lanka on Superba Safari, jota ostin muutaman kerän kokeiltavaksi tällä viikolla.

Niin, kehtaanko tunnustaa, varastossani oli jälleen tilaa muutamille lankakerille. Pistäydyimme torstaina Tampereella pienellä lomaretkellä, kun miehenikin jäi vapaalle muutamaksi päiväksi. Yritin Lankamaailmaan jo aamulla ennen Ideaparkkiin menoa. Tarkistin netistä, että Lankamaailma aukeaa yhdeksältä. Odotimme siinä pihassa hieman ennen yhdeksää. Joku muu pariskunta kävi ovella ja hetken ovea viittilöityään lähti pois. Kävin sitten katsomassa ovessa olevaa erillistä lappua (ovessa oli muuten samat aukioloajat kuin netissäkin). Erillisessä lapussa oli sitten tieto, että 1.3. lähtien aukeaakin vasta klo 10. Tänä nettikautena tiedon olisi voinut päivittää heidän nettisivuilleenkin hyvissä ajoin tämmöisiä pitkänmatkalaisia varten. Paluumatkalla ehdin sitten kuitenkin poiketa Lankamaailmaan ja ostin kolme kerää tätä Superba Safaria ihan kokeeksi.

Toiselle tyttärelle tehdään kuulemma jälleen pitkävartiset palmikkosukat. Otin kokeeksi Viking Villeä. Millaiset tästä syntyisi, kun ei kuulemma nyppyynny niin hyvin kuin samanpaksuinen seiskaveikka.

Toinenkin tyttäreni oli ihastunut sisarensa sukkiin ja hänelle pitäisi tehdä ruskeat sellaiset. Lankana jälleen VikingVille.

Tarjouksessa oli HjerteGarnin Sock Woolia. Joten otin tätä ohuempaakin kokeelle. Muutenhan ei näistä tiedä kuin kokeilemalla.

Arvontani kautta olen löytänyt monta uutta käsityöblogia. Ilmiantakaa muutkin olemassaolonne, että löydän teidän kauniisiin blogeihinne. Aikaa on vielä.

Käsityöt - ihana keino rentoutua

Olen tehnyt nyt niin paljon korttien leikkaamista töihin, etten ole ehtinyt neulomaan tavallista määrää. Hieman harmittaa, sillä neulominen on minulle se palautumiskeino töistä ja tänään sitten pakkasin loput kortit laatikkoon ja vien ne pois. Korteista on nyt leikattu ne, joita tehdään kesäksi. Voin siis hyvällä omallatunnolla palata jälleen käsitöiden pariin. Käsityöpöydälläni onkin nyt tulollaan sukkaa Järbon langasta, joka on minulle uusi tuttavauus. Eikä lainkaa hullumpi tuttavuus. Ja töitä tuntuu nykyisin olevan useampi kesken jatkuvasti. Opinko kesäyönhullutuksesta jotain, vai jäikö vain paha tapa? Nytkin on toinen työ kesken eli jonkinlainen kehitelmä toisesta Delanon sinisestä lankakerästä, joka on hieman vajaa, kun jouduin ottamaan siitä Annikseen muutaman kerroksen verran. Katsotaan, mitä siitä kehittyy.

Uusia aloituksia

Kohta tämä alkaa olla huolestuttavaa. Nyt jo kolme työtä kesken ja käsityöpöytäni näyttää tältä. Minulla, joka yleensä teen aina yhtä työtä kerrallaan. Mutta tässä on vähän sellaisia vaiheita, että pakosta on pitänyt jättää työ odottamaan. Ja tilalle on tullut aloitettua toinen. Viime aikoina on ollut töissä semmoista vauhtia, että illalla ei ole paljon jaksanut tehdä. Käsityöt ovat mainio keino vähentää työn tuomaa stressiä.

Kynsikkäät jäivät tuohon pisteeseen odottamaan poikaa lomille. Tänään sitten kokeiltiin ja ne olivat juuri passelit käteen. Joten saan jatkaa sormien osalta. Ja nyt tiedän jopa, miten pitkät sormiosista haluttiin. Hänellä on vielä pitkät sormet, että tässäpä urakkaa viikonlopulle niin kauan kuin mittakädet on kotona.

Koska kynsikkäät piti jättää kesken, otin puikoille ensimmäisen Annikseni. Malli on ollut kauan tehtävien töiden listalla odottamassa ja vihdoin sen vuoro tuli. Olen vain ihaillut muiden tekemiä. Lankana tuollainen pätkävärjätty, jossa tietty oli heti solmu, eikä värjäys lähtenyt oikeasta kohtaa jatkumaan. Mutta olkoot, jos häiritsee, voin aina laittaa sen vaikka arpavoittoihin. Näkee sitten valmiina, häiritseekö se vai ei. Olisipa kunnon lanka, jossa ei moista ongelmaa ole. Mitä laatulankaa suosittelisit?

Ja kolmantena sytomyssy, joka jäi kesken viime sunnuntain linja-automatkalla. Mutta sytomyssyjähän pitää aina olla tulollaan.

Pakkasta on piisannut. Tänäkin aamuna -26 ja eikä ilta ole juuri lämpöisempi. Kunnon talvea pitelee.

Kynsikkäiden alku

Poikani tilasi minulta jo jokin aika sitten kynsikkäät. Lopulta sai esitettyä väritoivomuksenkin. Regian ohut Tweed sukkalanka on hiljakseen muuttumassa noiksi toivotuiksi kynsikkäiksi. Puuhaa vain hieman rajoittaa se, että mallikäsi on jossain muualla ja palaa kotiin vasta viikonlopuksi. Joten kudon toisenkin siihen mittaan, että pääsen sitten vain sovittamaan ja mahdollisesti aloittamaan sormien teon.

Helman palmikkoa

Olen saanut Ansan etenemään helmaa pitkin. Helman haastavaa palmikkoa on vielä jäljellä 30 cm, sitten se on kudottu. Helmapalmikko kiinnitetään joka toisella kerroksella varsinaiseen viittaan. Ahkerakin saa vielä olla, sillä palmikko on hidasta tehdä ja sylissä kääntelen kappaletta, jolla on painoa jo yli 600 g. Onneksi tämän kanssa ei ole kiire, kuukausi vielä aikaa.

Värikäs kerä lankapussista

Puikoilla pitkästa aikaa ihan perussukkaa. Ajatus ei taipunut eilen illalla Ansan toisen kulman koukeroihin, joten nappasin värikkään kerän sukkalankapussista ja aloitin sukat kuopukselle. Lanka on minulle uusi tuttavuus Red Heart Sport Socks Color. Tänään se eteni kantapäästä tuohon pisteeseen.

Kaksi eri Ansaa

Ansa on edistynyt. Kulmastakin selvisin, kun aikani pähkäilin. Mutta aikani kuviota katseltua ja itseäni seurattua tajusin, ettei minun Ansaani tule samanlaista palmikkokuviota kuin mitä kirjan mallissa on. Olen taatusti huolellisesti seurannut jokaisen palmikkokierron kirjan kaaviosta, tarkistanut vielä, että kiertyy oikein jokainen, mutta kirjan kaavion mukaan jää yksi pienempi sivulenkki noiden kahden pidemmän kuvassa olevan välistä pois. Minulla on kirjan ensimmäinen painos käytössä. En tiedä, onko asiaa korjattu toiseen painokseen.

Tästä kuvasta huomaa, että tuossa laidassa on pitkä lenkki ja sen perään kaksi lyhyempää lenkkiä. Ja toisella puolella peilikuvana. Piirretyn kaavion mukaan tulee kuitenkin pitkä lenkki ja vain yksi lyhyt lenkki. Mutta en pura, on vain hieman erilainen tämä minun Ansani. Helma on tulossa, joten niin loppusuoralla ollaan. Tarkistin vielä moneen kertaan, että teen ihan kaavion mukaan ja jokainen kutomani palmikkokerta on samanlainen. Ei aina voi onnistua... Olisi kyllä ollut näyttävämpi tämä punaisen Ansan palmikko kuin tuo minun.

Edistymistä ja postia

Ei täällä ihan laiskana olla oltu. Ansa edistyy aina hieman illassa. Kerroksella on jo niin paljon silmukoita, että menee aika kauan jo yhden kerroksen kanssa. Pääosin suoraa sileää. Mutta sitä on helppo tehdä telkkaria katsoessa. Palmikoiden kanssa pitääkin sitten olla paljon tarkempana.

Tänä iltana meillä onkin vuoden ensimmäinen neulekahvila. Ansaa en ota mukaan, vie jo niin ison tilan. Jotain pienempää on illalla käsillä. Mutta viimeksi oltiin koolla marraskuun lopulla, joten on ihan mukavaa taas kokoontua.

Eilen posti toi muuten mukavaa postia käsitöiden piirissä. Tiina lähetti kahvipusseja äidilleni. Suuret kiitokset ystävällisyydestäsi. Kävinkin viemässä pussit illalla ja äiti oli mielissään. Lisää materiaalia noin korin verran. Pussit menevät käsittelyyn ja lajitteluun, eri merkkiset pussit toisten samanlaisten kanssa samaan laatikkoon, saa kauniin korin, kun ovat samanlaisia. Eivät siis päädy kaikki samaan koriin, vaan useampaan eri väriseen. Uusia mallejakin näytti olevan kehitteillä.

Mikä ihmeen Ansa?

Toinen kaksostyttäristäni osallistuu jo tänä vuonna Vanhojen tansseihin. Harjoittelu on menossa kovaa vauhtia. Puku on hankittuna. Mutta sitten iski pulma. Mitä puvun päälle, kun siirrytään kuitenkin eri paikkoihin esittämään tansseja. Toki mennään lämpimällä linja-autolla, mutta silti ei oikein juhlapuvussa voi olla olkapäät paljaana helmikuun säissä. Tyttäreltäni tuli toivomus jostain viitan tapaisesta. Silloin muistin nähneeni Ansan. Lainasin kirjastosta Johanna Kosken ja Kristel Nybergin kirjan Punokset puikoilla ja hankin langat. Kuvasin selvyyden vuoksi heidän kirjansa sivuilta nämä Ansaa esittävät kuvat.

Ohjeessa Ansa on kudottua Dropsin Alaskasta, mutta siro tyttäreni saa omansa Nepalista. Ansa aloitetaan päälaelta hupusta ja levenee kohden helmaa. Mittojen suhteuttaminen eri pituuksiin on helppoa.

Tänään oma valkoinen Ansani ei ole juuri edennyt. Sitä on suurin piirtein kuvan verran nyt tehtynä. Helmaa kohden kappale leviää koko ajan, joten näkyvää jälkeä tulee hitaammin, kun yhdellä kerroksella rupeaa silmukoita olemaan jo melkoisesti. Mutta onneksi on vielä aikaa helmikuun puoleen väliin.