Iltakävelyllä Jokilaaksossa

Eilen kävimme iltakävelyllä Lapualla, Jokilaakson matkailupuutarhassa. Olemme tehneet sinne joka vuosi kävelyretken, vähän aina eri aikaan kesästä. Puutarhaan on vapaa pääsy ja siellä voi katsella ihan rauhassa kasveja. Sieltä saa mukavia vinkkejä omaankin pihaansa ja samalla näkee, miten eri kasvit ovat heillä talvehtineet. Kuvassa mm. koivuangervot ovat heillä osittain ilman lehtiä, osa pensaista on talvehtinyt hyvin.

Alueella on kauniita, vanhoja rakennuksia. Kahvila Nukkeruusu ja Sööstetti sekä joukko rakennuksia, joissa on erilaista toimintaa. Jopa päiväkoti on nykyisin alueen yhdessä osassa.

Kasvien väleissä risteilee käytäviä, joita pitkin on mielenkiintoista tehdä kävelyretkiä. Vuosien saatossa kasvit ovat kasvaneet ja puutarha näyttää joka vuosi upeammalta kokoelmalta erilaisia kasveja.

Myös katseenvangitsijoita löytyy ihmeteltäväksi. Tämmöinen koivunoksahattu sitä olisi mukava omassakin puutarhassa. Päässä en hattua pidä, joten se joutaisi todella lepäilemään kivellä sen näköisenä, että on siihen unohtunut puutarhurin kiirehtiessä muualle.

Maakellarinkin voi naamioida kauniilla kasveilla. Usein näkee vuorenkilpeä, mutta aivan yhtä käyttökelpoinen on tuivio ja pikkupuut. Tämän kellarin päälle oli kokoelma pikkuhavuja.

Kierros on päättymässä parkkipaikkaa lähinnä olevalle portille. Surukuuset hyvästelevät lähtijän. Mutta myöhemmin kesällä on jälleen käytävä tarkistamassa kukkivia perennoja.

Kesäyön hullutus lähenee ja puutarha kohenee

Kesäkuun alku lähenee kuin huomaamatta. Vaikka ulkona on tänään ollut kevään kuumin päivä, jotain 28 varjossa, olen päivän istunut ensiapukurssilla ja illalla etsinyt lankoja kesäyön hullutukseen. Ilmoittauduin jälleen mukaan, kun en oikein poiskaan osannut olla. Tämä on jo kolmas kesä, jolloin aloitan joka päivä juhannuspäivään saakka yhden sukkaparin ja kudon ne heinäkuun loppuun mennessä valmiiksi. Suunnitelma on siis tämä. Kahtena edellisenä vuonna on ollut aivan helppo urakka saada sukat valmiiksi, mutta tänä vuonna kesän ohjelmassa on paljon muutakin, joten saa nähdä, saanko vain alut aikaiseksi. On rippijuhlaa, synttäriä ja synttäriä ja reissua ja ... siis juhlainen kesä tulossa.

Ylempään muovilaatikkoon olen kerännyt vajaita sukkalankakeriä. Ja alempi, suurempi laatikko sisältää täysiä keriä. Tämän tarkempia suunnitelmia en tee, vaan aloittelen sukkia aina fiilisten mukaan. Näitä laatikoita kuitenkin pengotaan jonkin verran hullutuksen edetessä.

Sitten se toinen harrastus, joka on tänä keväänä vienyt paljon aikaani. Ja remontti on vasta alkutekijöissään. Puutarha. Voikukat valtaavat tähän aikaan joka paikkaa ja tuntuu, että ne kasvavat aivan silmissä, vieläpä nopeampaa kuin muut puutarhakasvit. Mielessä on sata suunnitelmaa, onneksi niitä ei ehdi kaikkia toteuttaa.

Yksi remontin alle meneviä kohteita on tämä meidän aitakasvimme. Olin aikoinaan hankkivinani marja-aroniaa, joka meillä on muualla kasvanut hyvinkin. Mutta sainkin koristearoniaa, joka on vuosi vuodelta muuttunut vain risuisemmaksi ja kurjemmaksi. Myyjä vakuutti kasvin olevan mainio aitakasvi, mutta olen vähän toista mieltä. Aita on muutaman kerran leikattukin, mutta kasvu on näin kehnoa. Aidalla on tosin surkeat olot, sillä tuuli pääsee puhaltamaan pohjoisesta ja voimalla. On kasvanut aivan vinoonkin toisessa päässä tuulen paineen alla. Mitä ihmettä teen tälle aidalle? Pituutta aidalla on koko tonttimme leveydeltä ja vielä tien varressa. Ei siis mikään pikkupätkä. Kitkemistä piisaa, sillä aita ei tahdo tulla millään niin tuuheaksi, että juurelta heinät kuolisivat valon puutteeseen. Kasvavat vain hyvin, kun aitaa lannoittaa. Harkinnassa on ollut jo aitakasvin vaihto tai sitten aidanteen kasvattaminen karsimalla muiden, uusien kasvien kohdalta tätä aitaa hiljakseen.

Eilinen pihakohteemme oli pihajasmikkeen alasleikkaus ja oksien hakettaminen. Seuranamme oli miljoona sääskeä ja jokainen oli tuonut yhden mäkäräisen mukanaan. Hieman olin paukamilla, kun urakka oli ohi. Tämä pensas kasvaa aivan ihanaksi, isoksi pensaaksi, joka kukkii tuoksuvin kukin toisen vuoden versoilla. Mutta aika-ajoin pensas on nuorennettava oikein kunnolla, että jaksaa jälleen olla hyvän näköinen. Kuivaa keskeltä nopeasti ja on ikävän näköinen. Pelkkä vanhojen oksien karsiminen ei riitä, ovat niin hankalasti tavoitettavissa, mutta tämä alasleikkaus tekee sille terää. Tämä saatiin aikoinaan tuttavalta juurakkona ja jaettiin moottorisahalla osiin, joista yksi lähti ystäväperheeseen, yksi äidilleni ja yksi tädilleni. Pari pienempää osaa jäi meille tämän lisäksi ja ne istutettiin tontin laidalle aidanteeseen.

Tuoksua ja hyörinää

Sinisävyiset sukat, joissa hieman ruskeaa elävöittämässä väripalettia. Fabel on kiva lanka kutoa ja siitä valmistuu kauniita sukkia. Näiden sukkien varret ovat venyneet aina iltaisin ja hieman aamuisin. Muut ajat olen viettänyt puutarhassa mitä päivätöiltä olen ehtinyt. Tämä lämmin toukokuu on aivan ihana. Millään ei uskoisi, että kesä on jo täällä ja ehkä kesän kauneimmat päivät. Näistä täytyy nauttia!

Malli: oma perussukka, koko 39, 2o2n, 64 s.

Lanka: Drops Fabel, väri 671p, 71 g.

Puikot: nro 2,5 bambut

Jälleen kerran Fabel -kerät yllättivät. Minulla oli tätä neljä kerää, kaikki samaa värierää. Yritin etsiä hyvin samoista kohdin alkavaa keräparia, mutta en onnistunut. Kaksi keristä näytti alkavan päältä ja kaksi sisältä hyvin eri kohdista. Lopulta vain valitsin jotkut. Toista sukkaa aloittaessa hämmästelin, kun näytti väriraportti tulevan sekä sisältä että ulkoa samassa järjestyksessä. Solmuhan se sieltä löytyi ja siitä lähti sitten värit kulkemaan oikeassa järjestyksessä. 

Puutarhassa käy melkoinen kuhina kukkivien kasvien ympärillä. Jos jonkinlaista pörriäistä surisi punakanelissa, kun kävin ikuistamassa kevään kukintaa. Tämän punakanelipuun sai mallityttöni 1 v lahjaksi ja hyvin on tuottanut satoa jo monena vuonna. Joskus vähemmän, mutta melkein joka vuosi aivan yllinkyllin.

Puutarhassamme olevat kultatyräkit olen kasvattanut siemenistä vuosia sitten. Siemenet ovat minulla tulleet kirjekuoressa ja opettelin näiden kanssa perennojen kylmäkäsittelyä ja kasvattamista siemenistä lähtien.

Pihamme syreeneistä nämä tavalliset pihasyreenit ovat jo kukassa. Auenneet ihan eilen ja tänään. Käydessäni postilaatikolla työpäivän päätteeksi ihmettelin hyvää tuoksua ja löytyihän se. Läheinen valkoinen syreeni oli avannut kukkansa. Tämä pensas meinasi yhden pahan myyrätalven jälkeen olla henkitoreissa, mutta on kummasti tervehtynyt myyrävahingoista ja ilahduttaa kasvattajaansa.

Toukokuun lomaviikko

Valkoinen alppikärhöni avasi jo runsaan kukkapilven lämpimän kevään saattelemana. Kärhön oksien sekaan hyppäsivät poseeraamaan nämä punapinkit sukkaset. Olen siis kutonutkin vaikka suurin osa lomaviikkoni päivistä on kulunut puutarhassa ja ulkomailla. En voi ainakaan moittia tämän keväisen viikon keleistä. Ainoa sateensekainen päivä oli onneksi matkustuspäivä, joten osui ihan kohdalleen. Huomenna olisi edessä lyhyt työpäivä ja sitten jälleen pari päivää vapaata puuhastella kelien mukaan.

Valkoinen alppikärhöni oli levittäytynyt myös kehikon toiseen päähän ja siellä emoa pienempi taimi kukkii yhtä runsaasti kuin suurempi taimi kehikon toisessa päässä. Tänään hankin jälleen uuden kärhöntaimen puutarhaani. Olenkin tainnut lankakerien sijasta ostella kasveja puutarhaan, sillä matkallamme mieheni jo epäili minun sairastuneen, kun tulin ulos lankakaupasta ostamatta mitään. Ja kävin vain yhdessä lankakaupassa. Sen sijaan nautin istuskelusta puistoissa ja kasvien katselemisesta.

Seuraava kuvauspaikka oli norjanangervon valkoisilla oksilla. Luottomannekiinini on lentopallossa, joten nyt on vain näitä lättysukkia, mutta kuvaustaustana on puutarhamme kukkivia kasveja.

Malli: oma perussukka, koko 38, 60 s, 2o2n varressa.

Lanka: Woll Butt Sockenwolle, 62 g.

Puikot: nro 2,5 bambut.

Tämä norjanangervoryhmä on alunpitäen ollut toisaalla puutarhassamme. Jouduimme siirtämään nämä kolme pensasta toiseen paikkaan, jossa ne ovatkin pikkuhiljaa päässeet kasvun vauhtiin. Juroivat hieman loukkaantuneina siirrosta muutaman vuoden ja puputkin ne leikkasivat, mutta enää ei ollut maistunut pupuille, joten ovat päässeet kasvamaan. Tänä keväänä kukinta onkin ylenpalttista lämpimistä säistä johtuen.

Pihalla, remonttiin menevässä kukkapenkissä hämyvuokko (Anemone nemorosa f. caerulea) on avannut ensimmäiset siniset kukkansa. Onneksi, nyt se on helppo pelastaa, kun remontoimme tämän penkin. Metsästin tätä kasvian kauan, kunnes sen lopulta löydin ja sain kokoelmiini. Olen kerännyt monta perennaa puutarhaamme. Osa on menestynyt, mutta osa ei ole kuitenkaan löytänyt kotia ja hävinnyt. Jotkut ovat olleet pettymys, toiset taasen suuri ihastus. Tämä hämyvuokko on yksi niistä ihastuksista. Kukan sininen vain ei oikein toistu kuvassa.

Osa narsisseista on vielä täydessä kukassa osan jo lopetellessa kukintaansa. Tänä keväänä kaikki on edennyt todella vauhdilla ja tämä lomaviikkoni on ollut todella kesäinen. Välillä on ollut vaikea uskoa, että on vasta toukokuu.

Sukat kuin pionin kukat

Iltapuhteilla on hissukseen valmistuneet nämä sukat. Lanka on ollut miellyttävää kutoa, ainoastaan puutarha on vienyt näiltä vain kutomisaikaa. Ulkona on lämmintä lähes 25 astetta, joten malli vetäisi vain sukat jalkaansa äkkiseltään ja jäipä tuo toinen varsi vähän kierteelle. No, ei välitetä siitä, sillä uusia kuvia ei taida tarjeta ottaa. Takana kukkapenkissä pilkottaa muuten kerrottu valkovuokko. Hankin sen jo monta vuotta sitten, mutta tuntui, ettei rupea kasvamaan. Unohdinkin jo, mutta yhtenä keväänä siellä penkissäni vain kurkisti tuo kaunis pieni kevätkukkija. Ja nyt se on hissukseen  jopa levinnytkin.

Nämä sukat ovat joko punasävyiset tai sitten menee pinkkisävyisiksikin. On vähän katsojassa tuo värin valinta. Pinkistä tykkäävä tyttärenikin sanoi keskeneräisistä sukista, että vasta valmiina voi sanoa, kummat nämä on, vai voiko. Väriraportit menevät molemmissa sukissa kuitenkin ihan just eikä melkein. Toisen kerän aloitin sisältä, mutta toisesta lähtikin päältäpäin sama väriraportti. Toinen kerta jo Fabelissa, kun minulle kävi näin.

Malli: oma perussukka, koko 38, 2o2n

Lanka: Drops Fabel, väri nro 310p,  65 g

Puikot: nro 2,5 bambut

Tänään olen puutarhassa raivannut takapihalla aivan tontin laidalla vielä hoitamattomana ollutta aluetta. On hävitetty puupinon pohjaa ja muuta roskaa. Sen lisäksi olen leikannut alas  Pohjantähti -ruusun, joka oli jo vähän hankalasti hallittavissa ja osittain seassa oli kuivaneita oksia. Sen juurelta löytyikin kuolanpionin (Paeonia anomala) siementaimia ihan mukavasti. Lisäksi olen putsannut yhden kukkapenkin, juonut päiväkahvit ulkona ja mieheni korjasi päältäajettavan ruohonleikkurin sekä ajoi nurmikon ensimmäisen kerran tänä kesänä. Ihan tyytyväinen saa olla tähän päivään tuolla ulkona helteessä. Meillä on ollut aivan ihana hellepäivä ja olemme nauttineet siitä koko rahan edestä. Tupakin tuli siivottua. Nyt odotellaan saunaa ja vilvoittelua ulkona saunomisen lomassa.

Kädet kraapooksilla

Puutarhassa kevään kukkijat ovat pääsemässä vauhtiin. Tämä helleaalto kyllä nopeutti aivan valtavasti kaikkea. Illat olen kyykkinyt kukkapenkkien kanssa ja kädet ovat aivan kraapooksilla, kun olen siivoillut istutusalueita. On leikattu angervoja matalaksi, kun olivat risuttuneet jo pahoin. Viime vuoden kasvustoja poistettu ja suunniteltu uutta.

Punaruusujuuri (Rhodiola kirilowii var. rubra) on availemassa kukintojaan. Kukinnan jälkeen tämä kukka pitäisikin jo kovasti jakaa, rupeaa olemaan keskeltä puutunut ja kalju.

Kiinankärhö on kasvattanut jo melkoiset pätkät uutta vartta ihan muutamassa päivässä. Näille on suunnitteilla uutta telinetta vanhan joutaessa jo vähemmän esteettisenä vaihtoon. Tämä on viihtynyt paikassaan todella kiitettävästi ja kasvu on vuosi vuodelta suurentanut sen jo mukavasti näkösuojaa antavaksi.

Scillaa löytyy vielä jokunen kukassa oleva mätäs puutarhasta. Nämä lämpimät vain vievät nopeasti sipulikukkien kukinnat ohi. Muutama narsissi on vasta avannut nuppunsa, mutta ihan kohta on niiden vuoro näillä leveysasteilla.

Illalla - kun ei enää jaksa puutarhassa - olen istahtanut telkkarin äärelle. Punasävyiset sukat menossa kantapäässä. Hetki neuleen parissa ja sitten rauhoittuu nukkumaan. Sellainen se minun arkeni on tällä hetkellä.

Tänään kyllä voi mennä tovi miettiessä uutta kokemusta. Uskaltauduin lopultakin hevosen selkään ja ratsastin Aamulla. En ole ennen tohtinut edes hevosta koskettaa, mutta nytpä olen senkin kokemuksen verran rikkaampi.

Smurffipipo

Pitkästä aikaa oli työn alla myssy. Puuvillalankojen joukossa on yksi iso, pehmeää valkoista puuvillalankaa sisältävä kerä, jota ryhdyin pienentämään. Lanka on melko paksua, mutta taipuu kyllä puikoilla ihan mukavaksi neuleeksi. Eilisen puutarharupeaman jälkeen kudoin lähes koko pipon illan elokuvaa katsellessa. Tein ylipitkän, jonka voi asetella monella lailla. Minulla tuli, liekö värin vuoksi, mieleen tästä Smurffit ja niiden valkoiset lakit. Langan paksuus vei kavennukset vähän tuommoiseksi nipukaksi, joka on itse asiassa kiva yksityiskohta myssyssä. Tämä myssy taitaa päätyä sytomyssyksi jälleen kerran.

Malli: Smurffipipo

Lanka: saatu puuvillakerä, menekki 72 g.

Puikot: 3,5 pyöröt ja sukkikset.

Tänään olisi neulekahvilakin, mutta enpä viitsi mennä. Puutarhassa on niin paljon puuhasteltavaa ja ilma ulkona kuin tehty työskentelyyn kasvien parissa. Viime kertainen kokemus uudesta neulekahvilakonseptista oli lähinnä tylsistyttävä, niin miksi menisin. Ei saanut minua viihtymään ja rentoutumaan kuten aikaisemmin. Päinvastoin. Luulin meneväni siihen entiseen porukkaan, mutta siellä olikin uusi systeemi. Paikassa ei ollut mitään vikaa, kaverit olivat kivoja ja tarjoilu pelasi moitteettomasti, mutta meitä rupesi ohjaamaan ja vetämään joku itse siihen itsensä nimittänyt, kehui kahvilaa omakseen. Meidän neulekahvilaamme. Höh! Ei sellaista kaivata. Me on pidetty hauskaa ja toimiteltu käsitöiden lomassa mukavia!

Sukkakori tyhjeni

Kevään edetessä puutarhassa on tapahtunut kaikenlaista ja ovat nämä sisähommat jääneet vähän vähemmälle. Olemme istuttaneet uusia kasveja, raivanneet muutaman marjapensaan pois, kun eivät pystyneet enää tuottamaan satoa. Naapuri istutti ihan viereen varjostavat puskat, joista lintujen oli helppo sukellella syömään marjat meidän pensaista ja loput eivät ehtineet kypsyä laisinkaan. Takapihalle onkin kertynyt hyvä kasa oksia nuorennusleikkauksista ja muista poistoista silputtavaksi silppurilla. Sisällä olen tehnyt saippuaa ja muita pieniä puuhasteluja. Illassa ei siis ole neuleet paljon edenneet, kuin jääkiekkopelien aikana. Silloin on ollut hyvä kutoa jotain helppoa, ettei tule paljon virheitä pelin tiimellyksessä.

Näitä sukkia oli yllättävän mukava kutoa, vaikka puikot olivatkin ohuet. Ainoastaan kantaapään kiilakavennuksissa lanka muodosti tuollaisia vähän outoja läikkiä värien osuessa eri kerroksilla hyvin samoihin kohtien, eikä kauniisti vinottain raidoittaen kuten muualla sukissa. Sukkakorilla ei ole enää yhtään aloitusta, kun nämä sukat valmistuivat eilen.

Sukat ovat mallitytölle vähän isot, sillä ovat tehty minun jalkani mukaan. Lanka oli kerittynä hieman erilaiselle kerälle, sellaiselle pitkulaiselle. Hankinta tehty viime kesän kesälomaretkellä, joten olikin jo aika kutoa pois ennen tämän kesän retkeä.

Malli: perussukka, 3o1n, 64 s, koko 38

Lanka: Hjerte Sock 4, 63 g, väri nro2099

Puikot: Knit Pro 2,25

Hyvää Äitienpäivää näiden 

sydämellisten sukkien myötä!

Ihan tavalliset miesten sukat

Vihdoinkin voin esitellä nämä ohuet pyhäsukat. Sukat, jotka ovat odottaneet puolivalmiina todella kauan pöydälläni. Musta lanka ei ole ehkä niitä helpoimpia, mutta ei tämä tumma, lähes musta harmaakaa kovin helppo ole. Aloitin sukat muistaakseni toissajouluksi, mutta sain vain pätkän toista vartta tehtyä. Sitten työ hautautui kaiken muun alle eikä ollut kovin mieleinen työn alle otettava. Ainoa syy siihen täytyy olla tuo langan tumma väri. Nyt kun olen kutonut näitä on lanka ollut miellyttävää kutoa ja sukat valmistuivat yllättävän nopeastikkin, kunhan vain pääsivät kudottavaksi neuleeksi. Kannatti nostaa tämä työ sukkakoriini, sain kuin sainkin nämä kudottua. Sukkakori ammottaakin jo lähes tyhjänä. Vain yksi pari on tällä hetkellä kesken.

Malli: oma perussukka, koko 42, 

64 silmukkaa, 2o2n varsi

Lanka: Opal, 73g

Puikot: nro 2,5 bambuiset

Suunnittelin tämän päivän olevan hyvä päivä tehdä puutarhatöitä, mutta toisin kävi. Ulkona on satanut vettä koko päivän. Kävimme sentään hankkimassa hieman istutettavaa puutarhalta. Kunhan sade vain lakkaisi, niin työt jatkuisivat jälleen. Edellisen postauksen tunnistettava kasvi oli muuten koiranhammas. 

Löytöjä kirpparilta ja puutarhasta

Talvella satuin kerran löytämään vinon pinon minulle tuntematonta käsityökirjaa kirpparilta. Tarkempi tarkastelu ei tuonut tälle neulevihkoselle tekijää eikä painopaikkaa. Mutta jostain syystä neuleohjeet olivat tuttuja ja löytyihän se lopulta. Novitan neulomon jäsenten netissä julkaistuista ohjeista oli koottu tämmöinen neulevihkonen. Sukkaohjeetkin tuntuivat tutuilta niitä selatessa, eikä ollutkaan ihme. Miksi tekijä ei kuitenkaan ollut laittanut tietojaan kirjaan? Näitä oli ainakin parinkymmenen vihkosen verran myynnissä.

Puutarha on kutsunut viime aikoina, jos vain sää ja olo on sallinut. Sain kunnon flunssan jälleen kerran ja se on vienyt terää töistä. Päivätyöt on juuri jaksanut tehdä ja sitten kotona on tullut nukuttua. Eilen lopulta pääsimme puutarhan kanssa jälleen vauhtiin, kun henkikin rupeaa kulkemaan ilman suurempia köhimisiä. Kukkijoita pihaltamme löytyikin. Tämän tontin alkuperäinen sinivuokko kukki jo.

Kevätesikot olivat levinneet jo mukavasti. Nostelin päältä enimpiä roskia vapauttaakseni nämä pienet auringot kurkkimaan kohti taivasta.

Lumikellorypäs oli  täydessä kukassa. Viereen nauhus oli kylvänyt kaikki siemenensä, joten uusi taimia on varmasti odotettavissa. Lisäksi puutarhassa kukkivat scillat ja posliinihyasintit. Muita kevätkukkijoita ei meillä vielä ollut päässyt kukkaan asti. Muutamassa kasvissa silmut vasta olivat ilmestyneet. Siperiankärhössä ja kiinankärhössä näkyi kyllä jo parisenttiset silmut.

Päivän tunnistuskuva. Kuka tunnistaa? Näistä olen vihdoin saanut kaksin kappalein puutarhaani ja molemmat lykkää kukannuppua! Nuo avoimet kukat ovat vain kanssakukkijoita. Minä tiedän, mitä nämä kukkijat ovat!

Lankakerien pehmennyspuuhastelua

Kävimme lauantaina Tapion kaupassa hieman hamstraamassa Dropsin lankoja ystävättären kanssa. Kaupanpäällisinä jaettiin Raggegarn -lankaa. Tämähän on käsiin hirmu kovan tuntuista, mutta moni on kehunut sen pehmenevän ensimmäisessä pesussa ja tästä tehdyt sukat kuulemma kestävät todella hyvin. Päätin tehdä kokeilun, sillä eihän sellainen lankajätti kuin Gjestal voi kovin huonoa lankaa maailmalle laittaa. Minun käsillä ei kuitenkaan voi neuloa näin likaisen ja kovan tuntuista lankaa, joten pakkokin tämä homma oli tehdä.

Purin kerät vyyhdeille, jotka sidoin useammasta kohdasta haltijalangoilla. Eihän minulle vyyhtien tekemiseen mitään erikoista laitetta ollut. Käänsin vain tuolin ylösalaisin ja kieputin langan jalkojen ympärille. Nopsaan se kävi telkkaria katsoessa. Pesin jokaisen vyyhdin käsin erikseen ja joka vyyhdille sain vaihtaa uuden, puhtaan veden. Näistä lähti aivan mielettömän likainen vesi jokaisesta. Langat kuivuivat yön yli ja olivat jonkin aikaa tuulettumassa. Haju oli todella lähellä lampolaa märissä langoissa. Mutta kuten arvelinkin, lanka pehmeni pesuissa paljon pehmeämmäksi ja mukavemmaksi käsitellä ja raikas kevätilma teki tehtävänsä.

Lopuksi kieputin vyyhdit ja nyt nämä odottavat innostusta kerimiseen ja sukkien kutomiseen. Hommaahan tässä oli, mutta nyt käteni sietävät tätä lankaa ja voin kuvitella kutovani näistä sukat. Puuhastelu lankojen kanssa oli toisaalta ihan kivaakin vaihtelua.

Ensimmäinen väite piti siis paikkansa. Lanka pehmeni ja puhdistui pesussa. Seuraavaksi on todistettava väite niistä lujista sukista.

Ihanan pehmeä Spiral Cowl

Tupasvillan kosketus, kissantassun pehmeys. Niillä sanoilla voisin kuvailla tämän huivin kosketusta iholla. Pehmeä, silkkinen ja lämmin. Lanka on 100% alpakkaa, joten mitä muuta se voi olla kuin lämmin ja ihanan pehmeä.

Huivi oli helppo ja koukuttava tehdä. Ohjeesta poiketen lisäsin 16 silmukkaa eli kaksi mallikertaa omaan huiviini. Lankani oli ohuempaa, joten puikotkin olivat. Mallissa huivi oli esitelty erilaisten korujen kanssa ja sellainen tähänkin varmaan vielä löytyy. Toisaalta tämä oli ihan kiva vain vetäistä kaulaan ja jättää renkulaksi siihen. Aivan kuten alemmassa kuvassa.

Malli: Spiral Cowl, Keri McKiernan (ilmaisohje Ravelryssa)

Lanka: Exlusive alpacka, Hjertegarn, 81 g.

Puikot: Nro 3,5 metallipyöröt

Tässä vielä tasona huivi. Ihana kudottava sekä langan että mallin puolesta. Valmistuu joutuisasti ja sopii telkkarinkin äärelle. Täytyy vain huolehtia, että muistaa tehdä kaikki langankierrot. Muuten silmukat vähenee. Kerran otin pätkän verran uusiksi, kun yksi silmukka katosi, mutta oli jäänyt langankierto tekemättä.

Leaving Cuffs

Varastoissani olleesta BC Garnin Semillan luonnonvalkoisesta kerästä neuloutui nopeasti pitsiset ranteenlämmittimet. Ohjeen löydin ihan sattumalta Ravelrystä. Näihin on olemassa myös samalla pitsillä oleva kauluri, jonka ohje on myös ilmainen. Rannelehdyköiden myötä sain jälleen uusia neuleidoita. Työmaallani tarvitsen talvisin näitä. Istumatyö ja tietokoneella naputtelu. Ranteille se vaan käy ajan mittaan silmistä puhumattakaan.

Yksi kerä riitti lähes melkein näihin. Alun ja lopun olisi voinut tehdä joustimena, niin lanka olisi riittänyt paremmin. Nyt jäi puolitoista kerrosta ja päättelyn vaille valmiista kun lanka loppui valitessani tuon käännetyn reunan. Ehkä pari kerrosta lyhympänä tehtynä lanka olisi riittänyt paremmin. Tein kuitenkin ohjeen mukaan soveltamatta omiani. Onneksi varastossa oli vielä toinenkin kerä, joten pieni jatkopätkä siitä ja sain rannekkeet valmiiksi.

Malli: Leaving Cuffs, Maria Olsson, (ilmaisohje Raverlyssa)

Lanka: BC Garnin Semilla, luonnonvalkoinen, 49 g

Puikot: KnitPro 3

Neuletuntuma: Lanka neuloitui nopeasti, myös malli oli helppo ja nopea. 

Näitä voisi tehdä pieniksi lahjoiksi useammatkin nopeutensa tähden.