Kesäyön hullutus lähenee ja puutarha kohenee

Kesäkuun alku lähenee kuin huomaamatta. Vaikka ulkona on tänään ollut kevään kuumin päivä, jotain 28 varjossa, olen päivän istunut ensiapukurssilla ja illalla etsinyt lankoja kesäyön hullutukseen. Ilmoittauduin jälleen mukaan, kun en oikein poiskaan osannut olla. Tämä on jo kolmas kesä, jolloin aloitan joka päivä juhannuspäivään saakka yhden sukkaparin ja kudon ne heinäkuun loppuun mennessä valmiiksi. Suunnitelma on siis tämä. Kahtena edellisenä vuonna on ollut aivan helppo urakka saada sukat valmiiksi, mutta tänä vuonna kesän ohjelmassa on paljon muutakin, joten saa nähdä, saanko vain alut aikaiseksi. On rippijuhlaa, synttäriä ja synttäriä ja reissua ja ... siis juhlainen kesä tulossa.

Ylempään muovilaatikkoon olen kerännyt vajaita sukkalankakeriä. Ja alempi, suurempi laatikko sisältää täysiä keriä. Tämän tarkempia suunnitelmia en tee, vaan aloittelen sukkia aina fiilisten mukaan. Näitä laatikoita kuitenkin pengotaan jonkin verran hullutuksen edetessä.

Sitten se toinen harrastus, joka on tänä keväänä vienyt paljon aikaani. Ja remontti on vasta alkutekijöissään. Puutarha. Voikukat valtaavat tähän aikaan joka paikkaa ja tuntuu, että ne kasvavat aivan silmissä, vieläpä nopeampaa kuin muut puutarhakasvit. Mielessä on sata suunnitelmaa, onneksi niitä ei ehdi kaikkia toteuttaa.

Yksi remontin alle meneviä kohteita on tämä meidän aitakasvimme. Olin aikoinaan hankkivinani marja-aroniaa, joka meillä on muualla kasvanut hyvinkin. Mutta sainkin koristearoniaa, joka on vuosi vuodelta muuttunut vain risuisemmaksi ja kurjemmaksi. Myyjä vakuutti kasvin olevan mainio aitakasvi, mutta olen vähän toista mieltä. Aita on muutaman kerran leikattukin, mutta kasvu on näin kehnoa. Aidalla on tosin surkeat olot, sillä tuuli pääsee puhaltamaan pohjoisesta ja voimalla. On kasvanut aivan vinoonkin toisessa päässä tuulen paineen alla. Mitä ihmettä teen tälle aidalle? Pituutta aidalla on koko tonttimme leveydeltä ja vielä tien varressa. Ei siis mikään pikkupätkä. Kitkemistä piisaa, sillä aita ei tahdo tulla millään niin tuuheaksi, että juurelta heinät kuolisivat valon puutteeseen. Kasvavat vain hyvin, kun aitaa lannoittaa. Harkinnassa on ollut jo aitakasvin vaihto tai sitten aidanteen kasvattaminen karsimalla muiden, uusien kasvien kohdalta tätä aitaa hiljakseen.

Eilinen pihakohteemme oli pihajasmikkeen alasleikkaus ja oksien hakettaminen. Seuranamme oli miljoona sääskeä ja jokainen oli tuonut yhden mäkäräisen mukanaan. Hieman olin paukamilla, kun urakka oli ohi. Tämä pensas kasvaa aivan ihanaksi, isoksi pensaaksi, joka kukkii tuoksuvin kukin toisen vuoden versoilla. Mutta aika-ajoin pensas on nuorennettava oikein kunnolla, että jaksaa jälleen olla hyvän näköinen. Kuivaa keskeltä nopeasti ja on ikävän näköinen. Pelkkä vanhojen oksien karsiminen ei riitä, ovat niin hankalasti tavoitettavissa, mutta tämä alasleikkaus tekee sille terää. Tämä saatiin aikoinaan tuttavalta juurakkona ja jaettiin moottorisahalla osiin, joista yksi lähti ystäväperheeseen, yksi äidilleni ja yksi tädilleni. Pari pienempää osaa jäi meille tämän lisäksi ja ne istutettiin tontin laidalle aidanteeseen.