Vuodenvaihde

Vuosi vaihtui meillä rauhallisissa merkeissä. Nuoriso missä kukakin, me miehen kanssa kaksistaan ensin elokuvissa ja ulkona syömässä. Kotona ehdimme ajoissa nukkumaan ja tänäänkin on ollut yhtä levollinen päivä. Kuunneltu unettavaa sateen ropinaa kattoon. Ulkona on todella liukas keli, juuri ei uskalla liikkua mihinkään tällä kipeällä jalallani. Siinä rinnalla on tullut neulottua ja vuoden ensimmäisen työn sain juuri pingotettua kuivumaan. Hyvältä siis näyttää neulontavuosi 2015!

Neulerikasta ja lankaisaa 

Uutta Vuotta 2015 

kaikille lukijoilleni!

Tampereen messuilla

Perjantaina sain pitää ylityövapaita syksyn pitkästä urakasta vaalien kanssa. Vapaahan täytyi käyttää heti hyödyksi ja lauantaiksi suunniteltu matka siirrettiin jo perjantaille. Lähdimme aamusta kahdestaan ystävättären kanssa ajelemaan kohti Tamperetta ja käsityömessuja siellä. Emme olis miehiämme saaneet kyllä lauantainakaan mukaan. Hyviä olisivat olleet kantamaan tavaroitamme.

Moni on sanonut, että perjantaisin messuilla on vähemmän väkeä. Meillä oli jo kokemusta sekä sunnuntaista että lauantaista messupäivänä, joten nyt saimme sitten vertailuun myös perjantain. Väkeä riitti kyllä perjantainakin ja messujen laajuus on haaste yhdelle päivälle kiertää oli messupäivä mikä tahansa. Lauantai on ehkä ruuhkaisin, mutta tungoksessa sai kävellä nytkin. Aloitimme tällä kertaa eri hallista kuin normaalisti ja kantamukset tulivat heti mukaan. Onnekseni olin varautunut repulla, johon sain kirjat laittaa, niin oli helpompi hypistellä muita tavaroita.

Suurin osa messuostoksista koostui kirjoista ja lehdistä. Langat jäivät nyt vähemmälle huomiolle. Novitan osastolta ostimme kokeiluun ohutta sukkalankaa sekä Nallesta kirjavia värejä, joita ei tällä hetkellä ole myynnissä. Autolle käveltäessä kädet venyivät, sillä ei ne ostokset kaikki reppuun mahtuneet. Lankakasseja jäi käsiin ja osa lehdistäkin kannettavaksi. Askartelutarpeita tuli mukaan myös. Paluumatkalla sai houkuteltua opiskelijankin Tampereelta käymään kotona, joten ajoin vain aamulla ja poika illalla. Yllättävän hyvin autoilu Tampereella ruuhka-aikaan sujui, vaikka en ole kovin tottunut ajamaan isoissa kaupungeissa. Messuhallilta pojan asunnolle mennään aika tavalla sieltä lähes keskikaupungin kautta tai ainakin ruuhkaisiä väyliä pitkin, mutta niin vain osattiin.

Kirjat olivat varmaan se ykköshankinta listalla ja niitä löytyi mukavasti. Hintakaan ei ollut näillä suuren suuri, joten malttoi ostaa. Sukkakirjoja, sillä uusia ajatuksia tarvitaan sukkiin aina. Kummassakin sukkakirjassa on tuttuja malleja, joita olen aikonut ostaa Ravelryssa. Nyt sain ne hankittua kerralla ja pysyvät paremmin hallinnassa kuin tulostetut irtolehdet. Ohjetta kohden hinta tuli hyvin kohtuulliseksi ja käsityökirjastoni karttui. Varsinkin tuon Säpinää sukkiin -kirjan kanssa oli onnea. Ostimme -ainakin sillä haavaa- kaksi viimeistä kirjaa, kun kumpikin valitsi juuri tuon saman kirjan sieltä monien joukosta. Kirjoneulemalleja ja virkkausmalleja tuli myös mukaan.

Messuilla tapasin Lankakauppa Kujeen omistajat. Heillä oli hyllyt täynnä ihanaa Opalin sukkalankaa. Samoin tuttu pläkkiseppä osui ostospaikaksi ja lopulta löydin Eiran Langat -kojun. Oli kiva tavata ja nähdä kasvoikkain ihmisiä, joiden kanssa on tehnyt yhteistyötä tänä vuonna. Uusia projekteja lähti suunnitteluun heidän kanssaan.

Iloinen uutinen

(kuva lainattu Novitan sivuilta)

Lupailin vuoden vaihtuessa jotain kivaa tälle vuodelle. Kivaa, josta minulla oli pienoinen aavistus ja nyt voin lunastaa tuon lupauksen. Tänään huomasin Novitan sivuilla uuden lapaslehden malleista kuvat. Sydän pamppaillen avasin sivua ja niin siellä oli tuttujen lapasten ohje heti ensimmäisenä. Minun suunnittelemat lapaset heidän erikoislehdessään! Ruusulapasten ohjetta on minulta monta kertaa tiedusteltu ja nyt se on julkaistu. Lehden ilmestymispäivä on 24.1. Itse lehteä en ole vielä nähnyt, vain nuo kuvat tuolla sivuilla.

Ei mulla muuta tänään...

Pehmoisia paketteja

Kardemumman talossa on aloitettu joulun vietto ja puikot lepäävät. Viimeisinä sukkina sain nämä harmaat perussukat tyttäreni poikaystävän isälle valmiiksi ja kuivumasta tänä aamuna. Jäi omat lahjat jälleen niille viimeisille päiville, mutta niin vain ehdin tehdä valmiiksi asti.

Sukat ovat ihan perussukat, pienellä raidoituksella, että pareiksi tunnistaisi. Kuva väittää raitoja lähes mustiksi, mutta todellisuudessa ovat alakuvan väriset eli luumunpunaiset. Keksin sukkien paketoimiseen oivan pussukan, jonne niitä on ollut helppo sujautella. Meille on vuosien saatossa kertynyt näitä pullopusseja ja -laatikoita useampi. Ne ovat oiva kätkö lahjasukille, joten pussukat ovat lähteneet kiertoon tänä jouluna. Mehupulloja kun ei ole kiertoon laittaa, mutta sukkia on tullut tehtyä. Yllättäen olen myös kutonut viime aikoina paljon 7 veljeksestä. Näissä kerissä ei eteeni ole sattunut uuri solmuja, sukat ovat kostutuksen, oikomisen ja kuivumisen jäljiltä pehmeitä ja neuloksesta tulee ihan nättiä. Olisiko valmistusprosessissa tapahtunut jotain, eri laatuista lammasta vai onko juju vain siinä, että olen kutonut lähinnä näistä vähiten käsitellyistä väreistä. Kymmenkunta kerää ja vain yksi solmu.

Malli: Markun arkisukat, koko 43-44

Lanka: Novita 7 veljestä, vaalea harmaa ja luumunpunainen, 142 g.

Puikot: Bambut nro 3,5

Hyvää Joulua 

kaikille lukijoilleni 

Kiitos vuoden aikana saamistani kommenteista ja käynneistänne. En aina ehdi kommentoimaan vastakommenttia, neuleet ovat nyt vieneet kaiken liikenevän aikani.Kiitos, kun jaksoitte seurata Kardemumman talon tapahtumia, vaikka valmistuneet työt olivat niin samankaltaisia. Jokaisen jättämänne kommentin ehdin kuitenkin lukea. Yritän myös vastailla kaikkiin saamiini sähköpostitiedusteluihin, jos vain osaan ja pystyn. Ohjeita tiedustellaan paljon ja syksy menikin niin vauhdikkaasti neuleiden parissa, etten yhtään teitä pystynyt lahjomaan omilla ohjeillani. Tiedossani on kuitenkin jotain jännittävää, jonka toivoisin ohjesaralla toteutuvan ensi vuonna, mikäli vain kaikki menevät kuten toivon.

Lämmintä

Huh, hengissä ollaan, vaikka hiljaisuus on vaivannut Kardemumman talossa. Olen puuhastellut vähän kaikenlaista ulkona, joten en ole sisällä ehtinyt tekemään mitään. Kesä saatiin tänne takaisin, vaikka ihan juuri nyt sataa vettä. Lämmintä on piisannut.

Kesäyön hullutuksen kanssa käy kyllä köpelösti ja sukkakori saa jälleen uusia aloituksia. Jonkin verran olen kuitenkin saanut sukanvarsiin silmukoita, joten ei ihan alkutekijöissä olla kuitenkaan. Mutta jälleen työmaalle.

Perennapuistossa ja arvontaa

Viikonloppuna kävimme juhlimassa mieheni serkun ja hänen vaimonsa tuplaviisikymppisiä. Autossa menomatkalla neuloin hullutussukkiin varsia, mutta eilinen paluumatka oli siihen hommaan hieman liian lämmin.  Ei oikein innostanut villalangat siinä helteessä vaikka autossa olikin ilmastointi. Paluumatkalla pysähdyimme Halsuan perennapuistossa, jossa olemme vuosien aikana pysähtyneet useammankin kerran. Harmikseni eivät ole huolehtineet siitä, vaan paikassa pitäisi ottaa istutukset uusiksi, jakaa perennat ja perata penkit. Osassa rikkaruohot kasvoivat ylimmäisinä, osa oli ihan siistejä. Moni kasvi on hävinnytkin osan levittäytyessä useampaan penkkiin. En tiedä, millä rahalla paikkaa nykyisin ylläpidetään, kuka siitä loppujen lopuksi huolehtii. Sieltä löytyy aina jotain kivaa katseltavaa ja ideoita. Ehkä nyt juuri ei kovin moni perenna kukkinut. Siitä hyvä paikka, että voi jaloitella ohikulkiessa, ei pääsymaksuja eikä aukioloaikoja.

(kuva perennapuistosta Halsuan kunnan sivuilta)

Mutta sitten se maanantain jännitys. Olen aivan hämmästynyt arvontaan osallistuneiden määrästä. Kiitos paljon ihanista kommenteistanne arvontapostaukseeni. Kommenttinne kannustavat kovasti jatkamaan samalla tyylillä. Vaikka viime aikoina tuo aikani onkin mennyt enemmän tuolla ulkona kuin puikkojen äärellä ovat kävijämäärät entisellään ettekä ole minua unohtaneet. Olette saaneet sitten käsityökuvien sijaan kuvia pihatöistämme ja niitäkin on lisää luvassa. Jotakin tuunauksiakin on tullut tehtyä ja niistä on tulossa kuvasarjoja.

Arvonnassa voittokommentin kirjoitti Inkeri. Otahan yhteyttä, niin sovitaan voiton toimittamisesta sinulle. Suuret kiitokset kaikille muille arvontaan osallistuneille. Olette kaikki tärkeitä ja kannustavia.

Kiitos!

Pikku Pietarin kujalla

Meille tuli äkkiseltään asiaan Kuopioon. Kahden eri tapaamisen väliin jäi aikaa, joten poikkesimme Pikku Pietarin kujalla, johon sattumalta törmäsimme kaupungilla ajellessamme. Sääkin muuttui sateiseksi, mutta kujalla oli hyvin katettuja kohtia, joissa pystyi olemaan suojassa jollei sattunut olemaan missään puodissa sisällä. Mielenkiintoinen kuja poiketa ihastelemassa kädentaitajien töitä - ja tehdä ostoksia tai istuskella kahvilla.

Kuja muodostui kahden talon väliin jäävästä solasta, johon oli kivetty mukava kävelykatu. Vanhaan rakennukseen oli kunnostettu toinen toistaan sievempiä käsityömyymälöitä, joissa oli kauniita tuotteita houkuttelemassa ostoksille. Markiisikatokset suojasivat kulkijoita liialta auringonpaahteelta tai meidän tapauksessa, liialta vesisateelta. Kuopiossa ollessamme saimme nimittäin niskaamme oikean kaatosateen, mutta pahimman ryöpyn kohdalla olimme jo auton suojissa. Sadevesiviemärit eivät pystyneet vetämään satanutta vesimäärä, vaan pulppusivat kuin suihkulähteet ympäri kaupunkia. Rakeitakin tuli jonkin aikaa.

Vasemmassa yläkulmassa näkyy kahvilan yläkerrassa ollut siipi, jossa kävimme istuskelemassa kahvi- ja teekupin äärellä. Paikka oli mukavan viileä, sillä kahvilan ulkoterassi oli rakennuksen toiselle puolelle ja sillä hetkellä märkä ja läheisen rakennustyömaan porien häiritsemä. Kujalla soitti haitaristi ja loi osaltaan leppoista tunnelmaa kulkijoille. Musiikki kuului mainiosti tuonne ylätasanteelle.

Löydin minä Kuopiosta lankaliikkeenkin, mutta kelit olivat kaikkea muuta kuin suosiolliset siinä vaiheessa yrittää mihinkään ostoksille ja niin ajoimme tällä kertaa ohi. Ja illan mittaan ajelimme jo takaisin kotiin. Kesällä on niin helppo pistäytyä missä vain, kun on pitkä, valoisa päivä ja helpot kelit ajella. Sattumalta saattaa löytää kauniita ja mukavia paikkoja, missä pistäytyä.

Käyttötestin tuloksia

Kokeilin itselleni uutta lankaa, Kotikulta Villainen, 100% villaa, näihin tyttäreni pöllölapasiin. Lapaset ovat olleet päivittäisessä käytössä sitten tiistaista 5.3. Ehkä yksi koulupäivä jäi väliin, kun lapaset olivat jääneet äidin autoon ja kouluun mentiinkin isän autolla. Minusta tämä on kestänyt ihan hyvän näköisenä. Lapaset ovat toki likaantuneet, mutta ei pahemmin nukkaantumista.

 Lanka on myös todella lämmintä. Senkin puolesta ihan tuntuu mukavalta langalta hankkia. Kutomisjälki siitä on ainakin tasainen ja sopii hyvin kirjoneuleisiin. Näitä ei siis ole vielä kertaakaan pesty. Takin hihan tarrakiinnitys on hieman kuluttanut nukkaa toiseen lapaseen.

Sitten se Opalin vahvempi lanka, 75 % villaa, 25% polyamidia. Sukat ovat olleet nyt viikon kovassa käytössä. Koulun lattiat eivät näytä olevan niitä puhtaimpia ja toisesta sukasta oli yksi silmä tarttunut johonkin piikkiin, mutta muuten ovat selvinneet ensimmäisestä elinviikostaan ihan kivasti.

Nämä ovat siis olleet talvisaappaissa ja näillä on tassuteltu koulun lattioilla. Se, jos mikä paikka on kova testipaikka, kun osa kulkee kengät jalassa ja osa sukkasillaan. Näyttää näilläkin olevan edessä pesureissu. Sukan kyljessä nukalta näyttävä ei ole nukkaa sukista, vaan talvisaappaan vuoresta on tarttunut sukkaan pientä karvaa. Pohjaankin näyttää tarttuneen jotakin.

Tässä testin tulos, jokainen voi tehdä omat päätelmät. Kumpikin lanka oli neulomismukavuudeltaan hyvä, suorastaan erinomainen.

Jäätyneen lukon takana

Eilinen lumituisku oli jäädyttänyt postilaatikkomme lukon, eikä se auennut, kun töiden jälkeen postia yritin hakea. Ensin ajattelin, että antaa olla, sulattelen sitten myöhemmin, sillä kohta pitää joutua lentopalloilijoiden kökkään. Kunhan haen tytöt koulusta. Mutta sitten kuitenkin laitoin kauratyynyn mikroon, lämmitin sen ja lähdin sen kanssa sulattelemaan postilaatikon lukkoa. Hetki lämmintä tyynyä pidettyäni lukon päällä aukeni se ja laatikossa oli mainosten lisäksi ihanan paksu kirje minulle.

Tein vähän oravannahkakauppoja ja tässä tulos. Kiitos Mari! Ihana yllätys! Minulla ei tuollaista projektipussukkaa olekkaan ja värjäystä olen kiertänyt, sillä tiedän jääväni siihen koukkuun. Nyt varmaan kokeilenkin! Toivottavasti sinulla on mukavia neulontahetkiä!

Haastetta piisaa

Tässä jokin aika sain pari haastettakin. Joten yritänpä selvitytyä näistä.

IhanHelmee haastoi minut tämmöisellä haasteella:

1.) Kerro 11 faktaa itsestäsi
2.) Vastaa haastajan 11 kysymykseen
3.) Keksi 11 uutta kysymystä haastetuille
4.) Haasta 11 bloggaajaa
5.) Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

Faktat minusta
1. Minulla on siniset silmät.
2. Olen tehnyt käsitöitä ihan pienestä pitäen, välillä ahkerammin, välillä laiskemmin.
3. Suunnittelen enemmän kuin ehdin itse toteuttaa.
4. Rakastan villaa ja sen lämpöä.
5. Teen lähes kaikki käsityöni muille kuin itselleni.
6. En taida esitellä edes kaikki käsitöitäni blogissani.
7. Pidän matkustelusta, mutta kukkaroni ei pidä siitä.
8. Toivoisin vuorokauteen muutamaa lisätuntia ehtiäkseni tehdä kaiken mitä haluan.
9. Nukun villasukat jalassa, toinen jalka peiton ulkopuolella.
10. Kommenttinne ovat minulle tärkeitä.
11. Olen huono jatkamaan näitä haasteita eteenpäin.

Ja sitten IhanHelmeen minulle esittämät kysymykset:

1. Miksi päätit alkaa pitämään blogia?
Blogin aloitus oli oikeastaan useamman vuoden haave, jonka sitten lopulta toteutin. Minulla oli aiemmin toinen blogi, mutta ajatukseni siirtyi alkuperäiseen ideaan ja perustin käsityöblogin, jollaisesta olin haaveillut jo 2005.

2. Mikä on ollut tämän päivän mukavin asia?
Tilaamani lehti oli tänään tullut. Ulkona sataa ja tuulee, joten ihana keskittyä lehdenlukuun. Joudun kyllä lähtemään vielä uloskin.

3. Mitä et tekisi mistään hinnasta?
Nukkuisi käärmeiden kanssa. Inhoan niitä!

4. Mistä voisit luopua?
Laskuista.

5. Elätkö hetkessä vai teetkö pitkän tähtäimen suunnitelmia?
Taitaa olla sekä että. Pääasiassa elämäni pitäisi olla hyvin suunniteltua ja en niin pidä äkkinäisistä, suunnitelmistani poikkeavista käänteistä. Minun pitää tietää miten asiat menevät.

6. Mistä haaveilet?
Haluaisin vaeltelemaan joko Englantiin nummille tai sitten Alpeille.

7. Milloin nolostuit viimeksi ja miksi?
Äkkiseltään en nyt muista.

8. Mikä on lempiharrastuksesi?
Olisiko vaikea arvata: kutominen.

9. Mikä on lempijälkiruokasi?
Leipäjuusto lakkahillolla kermakastikkeessa.

10. Mikä on lempisanasi?
Tätä ei taida minulla olla.

11. Mikä on sinulle tärkeintä elämässäsi?
Perheeni: mies ja kolme lasta.

Narukerä taas haastoi minut tämmöisillä kysymyksillä myös jokin aika sitten.

1. Mikä on kunnianhimoisin käsityöhaaveesi? 
Oman ohjekirjan teko.

2. Mikä on ollut kunnianhimoisin toteutuneista käsitöistä?
Ehkä se oli se minun armeijani. Virkkasin pitsipeiton parisängylleni sinä aikana kun sulhaseni, nykyinen aviopuolisoni oli armeijassa.

3. Jos olisi aikaa ryhtyä tekemään käsitöitä, jääkö joskus aloittamatta, kun et osaa päättää mitä tekisit?
Välillä tulee sellaisia vaikeita kohtia, ettei tiedä, minkä käsityön aloittaisi niistä lukuisista joita on suunnitellut.

4. Mitä käsityötä teet mieluiten?
Kudon tai virkkaan.

5. Liittyykö ammattisi käsin tekemiseen?
Valitettavasti ei. Sen vastapainoksi onkin iltaisin tehtävä paljon käsitöitä. Käsityöalan koulutusta minulla kuitenkin on. Se ei kuitenkaan olisi tuonut leipää perheeseen.

6. Vallitseeko työpisteessäsi (tai missä ikinä välineitä säilytätkään) totaalikaaos vai sotilaallinen säntillisyys?
Hallittu kaaos, sanoisin. Itse asiassa olen melko tarkka ihminen luonteeltani.

7.Mitä käsityömateriaalin sinulla on varastossa valmiina odottamassa, mut et ole koskaan tehnyt siitä mitään? Kauanko olet sitä säilönyt?
Joitakin lankoja on, kun en ole malttanut niin ihanista keristä aloittaa mitään. Tämä onkin aina välillä hurjan vaikea kohta minulle.

8. Millaisella mielentilalla teet käsitöitä?
Sitä kauniimpaa mitä surullisempi olen. Ihan tuohtuneena en saa käsitöitä aikaiseksi, mutta muuten ei juuri ole väliä.

9.Oletko keksinyt joskus mielestäsi jonkin uuden idean tai toteutustavan käsitöissäsi? Ei kait enää semmoista olekkaan keksittävänä. Moni asia on jo keksitty.

10. Minkä kouluarvosanan antaisit käsityötaidoillesi?
Minulla on koulussa ollut 10 käsitöissä aika varhaisesta vaiheesta lähtien. Joten mitäs sitä muuttamaan.

11.Mikä on sinulle rakkain jonkun muun tekemä käsityö?
Äidin neulomat kirjoneulelapaset.

Mutta kuten jo mainitsin, olen aivan surkea jatkamaan näitä eteenpäin!

Tarinaa erään sukkaparin ympärillä

Tilasin taannoin Viking Villeä (väri ei toistu kuvassa oikein, lähempänä oikeaa oleva väri alemmassa kuvassa), joista punnituksessa huomasin kerien olevan todella vajaita. Laitoin silloin ostopaikkaan asiasta maininnan ja tuote luvattiin korvata. Väri oli kuitenkin tilattu tiettyjä sukkia varten, joten tein sitten keristä kyseiset sukat. Lanka riitti silti juuri ja juuri sukkiin vajaista keristä huolimatta.

Nämä soittajan sukat olivat minunkin mielestä kauniit. Ja sukkien omistajakin tykkäsi. Lankaa oli ihana kutoa ja sukat valmistuivat nopsaan. Mutta tarinaan tuli vielä uusi mutka. Olen tehnyt tästä Viking Villestä useammat sukat ja ne ovat pysyneet pesusta toiseen kuosissaan, vaikka olen koneessa pessyt. Uskoin löytäneeni uuden, hyvän sukkalangan seiskaveikan tilalle. Se kun nyppääntyy niin nopsaan käytössä nykyisin. Nämä ihanuudet kuitenkin kuluivat kahdessa viikossa lavoista ohuiksi ja parsintakuntoisiksi. Vika täytyi olla laajempi kuin yksi viallinen kerä, sillä tein toisen sukan toisesta kerästä ja toisen toisesta ja silti molemmat ovat puhki. Tai minulle sattui todella huono onni näiden lankojen tilauksen kohdalla. Ensiavuksi laitoin sukista jäänyttä lankaa parsintalangaksi sukkien omistajalle. Toisena keinona on purkaa lavat pois ja käyttää sääriosia lämmittiminä tekemällä nilkkaan pätkän resoria.

Tällä kertaa tähän langan laatuun ei enää myyjäpaikka ottanut kantaa, vaan pyysi olemaan suoraan valmistuttajaan yhteydessä. Paikka, josta langat ostin, ei aikonut enää ottaa kyseistä lankaa myyntiin huonontuneen laadun vuoksi. Langasta olivat siis muutkin valittaneet, en ollut ainoa. Näyttivät myyvän loppuja keriään pois, kun poikkesin heidän nettisivuillaan. Siis vanhat kerät olivat hyviä ja kestävää, ne joista ennen kudoin ja joiden aikana lankaan ihastuin, mutta tuottajaa oli vaihdettu ja sen jälkeen oli laatu kuulemma huonontunut. Yhteydenottoni valmistuttajaan tuotti tilalle uudet kerät, valkoista lankaa. Luottamukseni kyseiseen lankaan kuitenkin horjui ja uusien, suuritöisten sukkien aloittaminen samasta langasta on vähän kangerrellut. Entä jos jälleen sukat kestävät vain sen pari viikkoa?

Ongelmani on jälleen löytää se paksumpi sukkalanka, josta kannattaa kutoa sukkia. Ohuista tiedän luottolangat, joista tehdyt työt kestävät kauniina pitkään, mutta paksumpaa lankaa, sellaista seiskaveikan korvaavaa etsin. Langassa saisi minusta olla hyvät värikartat. Näyttää kuitenkin, että monissa langoissa värikartat ovat muuttuneet hyvin maanläheisiksi ja aika suppeiksi. Olisiko kellään vinkata hyvää lankaa? Juttelin luottalankakauppani omistajan kanssa näistä paksuista langoista. Montaa paksua lankalaatua, jossa olisi yksivärisiä lankoja ei löydy, ovat pääasiassa näitä pätkävärjättyjä lankoja kaikilla. Hakusassa siis olisi?

Jouduin laittamaan jälleen kommentteihin valvonnan päälle saapuneiden roskapostien vuoksi. Kaikki eivät näytä menevät roskaposteiksi, vaan osa menee suodatuksesta läpi. Josko se jälleen jonkin ajan kuluttua helpottaisi.

Ystävänpäivää

Hyvää Ystävänpäivää kaikille lukijoilleni 

ja Kardemumman talossa piipahtaville!

Toivottavasti saatte viettää hyvää Ystävänpäivää. Olen itse potenut tiistaista asti kuumeista flunssaa. Yli 39 asteen kuumeessa ei juuri huvita tehdä käsitöitä, lähinnä vain keskittyy omaan oloonsa ja sen parantamiseen. Edelleen menen buranaC:n voimalla ja ääntäkään ei enää lähde, yskiminen tekee kipeää ja olo on karsea. Siitäpä se johtuu hiljaisuuteni täällä blogissanikin.

Perjantain paksu kuori

Perjantaina postipoika oli tipauttanut mukava, paksun kirjeen postilaatikkoomme. Sisältä paljastui vallan sydämellinen lahja Anna hyvän kiertää -ketjusta. Tiesin jo odottaa kirjettä. Muutamana päivänä olin jo toiveikkaana mennyt hakemaankin postia, sillä Saila oli Sukkasillaan -blogissaan vihjannut sen lähteneen.

Kuoresta paljastui sydämen lisäksi ihana patalappu, joka on riittävän kokoinen ja paksuinen. Kunhan vain malttaisi käyttää. Kaunis se on, voisi pitää vaikka siinä päällimmäisenä naamioimassa niitä muita käytössä nuhraantuvia patalappuja.

Kiitos Saila!

Olihan se viallinen

Tarina näiden kerien kesken jatkuu muuallakin kuin vain puikoillani. Minusta näiden kerien painoheitto ei mahtunut standardeihin ja otinkin yhteyttä toimittajaan näiden tiimoilta. Saamani vastauksen mukaan Viking Villessä - ja Vilmassa myös - on ollut ongelmia kerien painojen kanssa. Langan valmistuspaikka on nyt muuttunut ja jatkossa kerien pitäisi olla tasapainoisempia. Minun saamani kerät olivat sitä vanha erää, en tiedä onko uuden valmistupaikan lankoja vielä myynnissä. Hämmästelin kyllä tässä taannoin yhtä valkoista keräänikin, kun sieltä tuli ensin sisältä valkoinen mytty lankaa ja sitten vasta alkoi varsinainen kerä, joka tuntui kuitenkin loppuvan kesken. En vain hoksannut punnita silloin kerää, oli ilmiselvästi samalla lailla alipainoinen, kun toinen vastaava riitti paljon pidemmälle. Aina pitäisi vain jaksaa epäillä ja olla oikeuksiensa perään. Viallinen lanka korvataan minulle.

Joten kyllä kannattaa olla tarkkana siitä, mitä ostaa. Muutaman gramman heitot ovat ihan normaalia ja tyypillistä, mutta kun kerästä puuttuu näinkin paljon lankaa, 24 g 150g kerästä, ei se ole hyväksyttävissä ja kerän kohdalla on tapahtunut ihan selvä virhe. Myös toisen kerän 9 g puute on aika paljon normaaliin verrattuna.

Lanka itse on mainio sukkalanka ja hyvä korvike kotimaiselle vastaavan paksuiselle. Vahvuuseroja tässäkin langassa on. Tämä fuksia on huomattavasti ohuemman tuntuista kuin viimeksi kutomani valkoinen, joten ihan samoilla säädöillä ei mennä. Mutta sitä ilmiötähän on monessa muussakin langassa eri värien kesken.

Tarkkuuteni varastogrammojen vahtimisessa jatkukoon vastakin ostosteni suhteen, varsinkin nyt, kun niitä rupesin kirjaamaan ylös.

Tammikuun haaste

Tammikuun haasteeksi erinäisten sattumien seurauksena valkkautui Kuurankukka. Tänään sain haastepaketin  postissa ja yritän selättää ohjeen jossain vaiheessa. Puikoilla on nyt vallan jotain muuta. Haastepaketin yksi osa-alue on jo hyvällä mallilla selätyksessä. Nimittäin paketissa ollut suklaalevy on jo avattu ja hieman - vain hieman -  maisteltu.

Neulontavuosi 2012

Viime vuonna sain kulutettua hieman yli 3 kg vähemmän lankaa kuin edellisenä. Yhteensä 13 kiloa ja 140 g oli koko vuoden kulutus.

 

Mutta kaikenlaista sitä kuitenkin valmistui vuoden mittaan ja tuntuu, etten edes kaikkea tullut laskeneeksikaan tähän laskelmaan. No, väliäkös sillä.

 

Tein kuitenkin enemmän kirjoneuletta sekä ohuista langoista, joten työt olivat hitaampia. Äkkiseltään laskettuna tuo kuluttamani hieman yli 13 kiloa lankaa piti sisällään 27 paria aikuisten lapasia ja muita käsineitä, ainakin 55 paria sukkia.

 

112 sytomyssyä, 7 vauvan tumppu- ja sukkasettejä, 4 huivia, 2 hattua, 3 nuttua ja 1 housut vauvalle, 4 erilaista pientä peittoa, 1 patalappu, säärystimet.

sekä isoimpana työnä hupullisen viitan tyttäreni vanhojen tansseihin. Paljon soljui silmukoita käsieni läpi.

Ennen kaikkea sain monta hyvää ystävää ja tuttavaa blogien maailmasta. Ja sokerina pohjana, ensimmäiset suunnittelemani kirjoneulesukat menestyivät sukkamestarikisassa aina 10 parhaan joukkoon.

Viime vuosi oli mukava ja tuottelias neulontavuosi! Kiitos kaikille kommentoijille ja kannustajille!

Hyvä on kiertänyt

Joulukuun alussa laitoin kutsun kierrättämään hyvää. Ja hyvä on kiertänyt runsain mitoin. En edes uskonut, mihin kaikkeen tämä osallistumiseni tähän johtaakaan. Laitoin itse kämmekkäitä itse ketjuun osallistuneille, ja vähän muutakin taisi paketeissa ennen joulua mennä perille. Itse olen saamassa pakettiani vasta joulun jälkeen kuten jo ennakkoon luvattiinkin.

Samassa tekstissä vinkkasin mahdollisuudesta kierrättää hyvää myös toisella lailla. Antamalla hyväntekeväisyyteen. Olen saanut vastaanottaa yhden jos useamman sukkaparin sisältävän kirjeen ympäri Suomen jaettavaksi seurakuntamme diakonin kautta tarvitseville. Voitte uskoa, että Elina-diakonimme on ollut ihmeissään ystävällisyydestänne ja hyväntahtoisuudestanne sekä kiitollinen saadessaan lähetyksiänne näin joulun alla ja miten ihanasti olette auttaneet häntä hänen töissään. Aivan ihania ihmisiä olette kaikki! Toitte joulumieltä niin moneen kotiin ja siinä sivussa siitä riitti hyvää mieltä meille töihinkin.

Lehdenlukua

Ensin sitä haastattelua piti jännittää, olla hiljaa eikä kertoa kenellekkään. Sitten itse haastattelu oli kiva ja tunnelma leppoinen. Oli mielenkiintoista seurata toimittajaa ja valokuvaajaa työssään. Seuraavaksi asia unohtui, enkä enää muistanutkaan kiireiden lomassa. Tänään se oli sitten lehdessä. Juttu minusta ja käsitöistä. Lupaamani marraskuun yllätys. Toimittaja oli saanut kivan jutun aikaiseksi. Hauskaakin meillä oli, kuten kuvasta näkyy. Itse sain lehden käsiini vasta nyt illalla, mutta aika moni tuttu oli sen tullut lukeneeksi päivän mittaan Pohjalaisesta tai Ilkasta. Miehenikin luki vasta nyt illalla.

Ihanaa postia

Tänään, mainosten ja laskun kaverina postilaatikossa oli ihana ruusukirje. Niin, siis ihan oikea kirje. Niitäpä ei taida enää kovin usein laatikkooni kolahtaa tavallisen postin mukana. Kirjeestä löytyi sisältä kaksi pienempää kirjettä, joista toinen oli osoitettu minulle ja toinen äidilleni. Äitini oman toimitan myöhemmin eteenpäin, mutta omani avasin jo. Siellä oli kaunis kiitoskortti sekä magneetti. Halauksia sinulle Taina! Kiitos piristyksestä tähän päivään! Koppa on ollut ilmeisen mieluinen.

Ääni on edelleen kateissa. Kähisee ja jos pitää puhua, niin kyllä katoaa. Eilinen ilta oli hyvin mielenkiintoinen, kun seurasin ammattikuvaajaa työssään. Samanlaista oikean kuvakulman hakua se on kuin omienkin kuvien ottaminen. Paitsi hänellä oli paljon parempi kalusto. Marraskuun alkuni on ollut todella erilainen, mielenkiintoinen ja tuloksiakin varmaan nähdään myöhemmin, jos asiat menevät kuten on suunniteltu. Olen minä vähän kutonutkin kaiken jännityksen ja sairastamisen lomassa.

Lapasten teko alkakoon

Tein viime talvena itselleni TeeTee Pallaksesta lapaset, jotka osoittautuivat todella lämpimiksi ja mukaviksi pitää. En tainnut juuri muita käsineitä viime talven pakkasilla käyttää. Autoakin pystyn ajamaan lapaset käsissä. Hiljakseen lapaset ovat nuhjaantuneet kovassa käytössä ja useammassa pesussa. Olisi siis aika saada täksikin talveksi yhtä hyvin palvelevat lapaset.

Esille kaivoin pussin, jossa ovat kaikki Pallas -lankani, mukana pari kerää Siljaa, joka sopii kaveriksi vallan mainiosti. Pientä vertailua, mikä lanka riittäisi, mikä sopisi minkäkin kanssa. Hyvin nopeaan valikoitui musta pohjalangaksi. Kaikki mustat keräni olivat kuin olivatkin samaa värjäyserää. Kaveria sille etsin tovin.

Suunnittelua, mutta sitähän aina tarvitaan uuteen työhön ryhtyessä. Tämä on kutomisessa yksi hyvä - ellei paras puoli. Tässä vaiheessa kaikista on tulossa aivan upeita lopputuloksia