Taimihässäkät

Huomasin ihan vahingossa juuri alkaneesta yhteisneulonnasta juttua FB:ssä. Vanuttunut villasukka -blogissa oli muutama päivä aikaisemmin alkanut Taimihässäkkä-yhteisneulonta. Sukkiin sai joka toinen päivä vihjeen kukasta ja joka toinen päivä kukalle tehtiin ruukku. Ensimmäinen kukka oli jo neulottu, kun lähdin mukaan, mutta hyvin vielä ehdin saavuttamaan vihjeet. Mainio neule tuhota keränloppuja. Omiini käytinkin edellisistä kirjoneulesukista jäänyttä valkoista pohjaan ja muita kerälöytöjä Nalle-lankojen kopasta. Varressa olevan Päivänsini -kukan olen neulonut Maijasta, muuten langat ovat Nallea.

Tein kakkosvaihtoehdolla olleen resorin. Senkin hieman pidempänä kuin ohjeessa. Muuten sukkani etenivät aika tiiviisti ohjeen mukaisesti, mutta orvokin ruukut tein tässä isoimmassa koossa joka kukalle. Ohjeessa siihen jäi joitakin ruukkuja, joissa ei ollut kukkaa. Kavennuksia hieman sumplimalla sain tuon ruukkurivistön onnistumaan samanlaisena kuin muidenkin kokojen sukissa.

Tein myös hajuherneeseen, köynnös kun on, kaksi kukkaa nilkkaan. Minun hajuherneeni oli innokas kukkija. Näin sain hieman lisäpituutta sukkiin. Pituuden olisi voinut tehdä myös lisäämällä välikerroksia. Taakse sukkiin muodostui kaunis sauma väreillä tehdyistä silmukoista. Yksiväristen kohdalla vain nostettiin silmukkaa kutomatta. Valkoinen pohjaväri ei siten katkaissut ollenkaan tuota yhtenäistä raitaa. Mukava yksityiskohta sukissa.

Nilkkaan asti annettiin päivittäin vihje ja sitten koko jalkaterä tuli viimeisenä päivänä. Alkuperäisessä mallissa on jalkaterään tehty jalkapöydän päälle samaa resoria kuin sukan suussa eikä kirjoneuletta ollenkaan. Minusta kuitenkin kirjoneuleen jatkaminen oli parempi vaihtoehto ja niin poimin sukasta muutamat kukat ruukkuinen ja hieman muunsin niitä jalkaterään. Jalkaterän alle tein suorat pystyrivit, vähän tuosta takasaumasta ideaa poimien.

Malli: Taimihässäkät by Marja Viitaniemi (löytyy myös Ravelrystä)

Lanka: Novita Nalle 162g eri värejä ja Gjestal Maija, sininen 6 g.

Puikot: Zingit nro 3.

Malli oli Marjan ensimmäinen yhteisneulonta ja mukava neuloa. Samalla tuli seurattua erilaisten kukkien värejä. Mikäs sen mukavempaa kukista tykkäävälle.

Ystävänpäiväsukat

Tammikuussa alkoi Facebookissa yhteisneulonta, Ystävänpäiväsukat 2018. Olen aiemmin osallistunut yhteen yhteisneulontaan ja totesin silloin, että tämä sokkona neulominen ei sovi oikein minulle. Silloin mallista ei ollut oikein aavistusta, mikä tuleman piti. Haluan nähdä aina mallin ensin, ennen kuin päätän värit sun muut. Nyt kuitenkin ajattelin mennä mukaan, koska aiemmin samat Taimitarhan yhteisneulonnat ovat olleet ihan kivoja malleja. Sain vielä houkuteltua toisen tyttärenikin mukaan ja ostin hänelle langat. Meille syntyikin kiva viestiketju aina päivittäessämme toisillemme tilannetta omien sukkien kohdalla.

Ensimmäisenä aloitin tuon viininpunaisen sukkaparin. Hommahan eteni niin, että joka aamu julkaistiin pätkä neulottavaa, joka oli sen päivän urakka. Kuitenkin minulle yhden raidan neulominen tuntui aika vähäiseltä päivän neulontatarpeeksi, vaikkakin se raita oli kirjoneuletta ja neulottiin molempiin sukkiin. Niinpä neljä päivää myöhemmin aloitin rinnalle toisen parin neulomisen, tuon sinisen. Aluksi siinä riitti neulottavaa, että sai toisen parin kiinni, mutta sitten tein molempia rinnakkain aina vihjeen verran. Pieni loma välillä sai vihjeitä vähän kasaantumaan, mutta ihan hyvissä ajoin nämä valmistuivat. Vaikka minulla oli kaksi paria neulottavaa ehdin siinä vihjeiden rinnalla neuloa muutakin. Kuvaamista sen sijaan sukat ovat odotelleet jonkun tovin, kun tarvitsin mallin, jonka jalkaan sukat saada esille. Omia jalkoja on niin vaikea kuvata.

Näihin viininpunaisiin käytin eri keränloppuja vaaleanpunaisista. Ja aika mukavasti sainkin kulutettua niitä lankoja pois korin pohjalta.

Malli: Ystävänpäiväsukat 2018, Nina Laitinen Desing, Taimitarha

Lanka: Novita Nalle, eri värejä vaaleanpunaista, viininpunainen ja valkoinen, yhteensä 164 g

Puikot: Pony nro 3 bamuiset

Punaisia kutoessa uusien väriyhdistelmien kokeilu sai suunnittelemaan toista paria. Sinisen ollessa mieluinen väri aloitin sitten siniset sukat. Niihin löytyi vanhaa Nallea tuo tumma sininen. Se olikin huomattavasti paksumpaa kuin viininpunainen lanka.

Malli: Ystävänpäiväsukat 2018, Nina Laitinen Desing, Taimitarha

Lanka: Novita Nalle, eri sinisen värejä ja valkonen, yhteensä 166 g

Puikot: Pony nro 3 bamuiset

Sukat valmistuivat kuin huomaamatta ja saimme tyttäreni kanssa omamme valmiiksi liki samanaikaisesti. Hän ei ole ennen kutonut polvimittaisia sukkia eikä kirjoneulesukkia, niin oli hyvin tyytyväinen tähän yhteisneulontaan. Projektissa taisikin olla minulla kaikista antoisinta tämä yhteisneulonta tyttäreni kanssa.

Omalle käsiallalleni malli on aika kapea. Myös valittu puikkotyyppi vaikuttaa sukan leveyteen. Erilaisilla puikoilla kun tulee helposti hieman erilaista käsialaa. Jouduin lisäämään varteen yhden kuviokerran pidempään jalkaan, mutta jalkaterä taas tuli ihan oikean mittainen. Kiva projekti jossa sai kulutettua mukavasti lankakerien loppuja pois lankakorista. Ohje sinänsä on helppo seurattava.

Muutama puute ohjeessa on, mutta ne tottunut neuloja ohittaa huomaamatta. Ensikertalaista auttaisi kavennusten merkkaaminen myös varressa kaavioihin samoin kuin nilkassa. Ei jäisi huomaamatta kaventaminen. Eniten minua häiritsi mallissa se, kun takana kuvat eivät kohdanneet, vaan sinne jäi vähän epämääräinen raita. Moni aiemmin Taimitarhan neulonnoissa mukana ollut onkin ratkaissut ongelman kuvioväreistä muodostuvalla pystyraidalla. Hyvä idea, varsinkin jos on tarkka kuvion kohdistuksissa kuten minä.

Pukin pussiin klassikkoa

Joulupaketteihin kääritään jälleen tätä ihanaa, jo monena vuonna kutomaani sukkamalli. Nämä voin täällä jo esitellä, sillä saajat eivät välttämättä osaa yhdistää laisinkaan itseensä, jos täällä sattuisivat pistäytymään ja näkemään sukkansa. Tämä pari oli Gjestalin Maijasta väri 280. Sellainen harmaa bees väritykseltään. Lankaa meni 196 g ja puikkoina bambuiset nro 2,5. Näitä on mukava kutoa ja malli on jo sormenpäissä.

 Luonnonvalkoinen versio samoista sukista. Lankana Gjestalin Maija, menekki 190 g.

Sitten kahdet klassikot Gjestalin Maijan väristä nro 253. Lankaa näihin meni 183 g kumpaakin pariin. Yhteensä siis 366 g tätä väriä. Näillä ja tuolla ensimmäisellä sukkaparilla ei suurta eroa ole väreissä. Nämä ovat hieman punertavammat sävyltää ensimmäisten olleessa selvästi harmaammat.

Maijavarastoni hupenivatkin sujuvasti näiden sukkien myötä eli yhteensä 752 g. Aika monta kerää tuli vähennystä. Viimeisten sukkien langat ostin Tampereen käsityömessureissulta, kun poikettiin Lankamaailmassa. Muut löytyivät omista varastoistani.

Joulu lähenee uhkaavasti, mutta muuta lahja on vielä tekeillä ja jokunen kuvaamattakin.

Johannalle lahja

Sattuneesta syystä aika moni tuttu on täyttänyt tänä vuonna pyöreitä vuosia ja sukkalahjoja on lähtenyt puikoiltani useammat. Jotenkin tuttavapiirissä on paljon samana vuonna syntyneitä. Tämä malli lähti kokeiluun alkukesällä. Sukkiin innoittama malli on Novitan Kevät 2017 lehdessä malli nro 35. Siinä oli vain tuo pitsikuvio ympäri sukkaa ja aivan sukan kärkeen asti tehtynä. Minusta siinä oli aika paljon pitsiä omaan makuuni. Ajatuksena oli, että tuosta voisi tulla jotain, mutta hieman yksinkertaisempana.

Lopulta sain mallin puikoille omiin silmukoihin ja polvisukkamalliini sopeutettuna. Itse sukat ovat siis oman sukkamallini mukaan tehdyt, siihen tuo pitsi lisättynä, pitsiä jonkin verran muutettunakin kärjessä ja sukat poikkeavat siten tuosta lehden mallista loppujen lopuksi aika tavalla. Milloin malli sitten rupeaa elämään eri sukkamallina? Samoja pitsejähän käytetään todella monissa neuleissa, tuskinpa kukaan pystyy edes enää sanomaan minkään pitsimallin olevan omaansa, kun ne löytyy niin monista eri lähteistä. Vanhatkin pitsikuviot ovat jälleen jokaisen saatavilla netin välityksellä. Niitä vain käytetään eri tavoin, yhdistellen eri pitsejä keskenään, sukan silmukat voivat olla tyystin eri jne. Niistä on varmasti aivan turhaa käydä keskustelua, nauttii vain neulonnasta. Siitä, että joku yhdistelee eri malleja sopivasti ja sitä kautta itse saa uutta inspiraatiota omaan neulontaan.

Jotkut tarvitsevat ihan sanatarkan ohjeen saadakseen samanlaisen neuleen, ei edes pysty käyttämään muuta kuin juuri ohjeen lankaa tai väriä. Oma luomiskyky ei riitä näkemään eri mahdollisuuksia neulepintojen käytön kanssa. Toinen taas muokkaa aina näkemäänsä omanalaisekseen, omaksi mallikseen. Samakin pitsineulemalli voi löytyä monen eri suunnittelijan toteuttamissa neuleissa ja jokainen voi sanoa mallia omakseen. Onhan hän suunnitellut juuri siihen neuleeseen tarvittavat silmukat, kavennukset, neulepinnan asemoinnin, koot jne. Se ei aina olekkaan pikkujuttu, vaan vaatii taitoa ja kykyä saada sopivan kokoiset sukat.

Sukat olivat välillä pitkään jäähyllä muiden töiden joukossa. Malli ikään kuin haki sitä lopullista muotoaan. Lopulta sukat valmistuivat viime viikolla juuri sopivasti eilisiin syntymäpäiväjuhliin.
Sukkia oli vähän vaikea kuvata, kun sopivia jalkoja ei kotosalla ollut. Lopulta kuvat sukista olen saanut ihan sankarin omissa jaloissa tyttäreni kännykällä nappaisemana. Ovat ihan sopivan kokoiset, toivottavasti mieluisat. Väri luonnossa on hieman enemmän lila kuin vaaleanpunainen. Näin nämä sukat jonkun jalassa vasta näissä kuvissa, ja itsekkin ihastuin lopputulokseen. Olivat paremman näköiset kuin osasin kuvitellakkaan. Mallijalat kotona eivät olisi yhtään pahitteeksi.

Näissä sukissa on testauksessa myös Adlibriksen sukkalanka, Socki. Siitä oli miellyttävä kutoa ja se ei ollut laisinkaan syy sukkien hitaaseen etenemiseen. Enemmänkin puutarhatyöt kesällä ja sitten hieman nopealla aikataululla tulleet jotkin muut sukkaneuleet, jotka saivat neuleen pysymään työpöydälläni.

Malli: Auri.

Lanka: Adlibris Socki Dusty Pink, 200 g

Puikot: KnitPro Zing nro 3,25

Vaaleanpunaiset unelmat

Sain alkuviikosta valmiiksi nämä vaaleanpunaiset, pitkät polvisukat. Oli ihana pakata ne silkkipaperiin ja laittaa laatikon suojiin matkalla käyttäjälleen. Ovat jotenkin niin suloiset siinä vierekkäin. Haluaisin itsekkin saada tämmöisen paketin. Jotenkin niin romanttinen. Vaikka sukkia olisikin kahdet samanlaiset. Väri on enemmänkin alemman kuvan lähellä olevaa. Sellainen puuterimaisen utuinen.

Lanka on Novitan Aapoa. 7 veljessarjan Citymarketeille vyöttämä ja sävyttämä oma sarja. Koostumus langalla on sama kuin 7 veljeksellä yleensä eli 75% villaa, 25% polyamidia. Värit tuossa Aapossa ovat jotenkin sellaiset hempeän romanttiset, puuterimaisen kevyet. Olen kutonut Aaposta pojalleni sukkia ja ne ovat säilyneet hyvänä kovasta kulutuksesta huolimatta. Hän onkin sellainen testaaja, jolla sukat yleensä joutuvat todelliseen käyttötestiin. Pitkä kaveri, joka pitää villasukkia ahkerasti. Joten uskoisin näidenkin pitsisukkien olevan hyvässä kunnossa ahkerasta pitämisestä huolimatta.

Malli: Elinan pitsiunelmat by Kardemumma, koko 39

Lanka: Novita Aapo, vaaleanpunaninen, yhteensä 406 g

Puikot: Nro 3,5 bambut, resorissa nro 3.

Lahjaksi 40 vuotiaalle

Yksi 40 v lahja tuli kudontalistalle vähän nopsaan. Sisareni mainitsi tarvitsevansa lahjaksi klassikkomallin sukat. Juhlat olivat vasta lokakuun 20 päivän tietämissä. Mietin, että siihenhän oli pitkälti aikaa. Kunnes huomasin, että ei ollutkaan, vaan sukat oli laitettava puikoille heti, että ehtisisivät valmiiksi ajoissa. Iltamenoni kun otti huomioon, niin kudonta-aikaa ei ollut paljon ja puikoilla oli jo pari muutakin työtä kesken.

Olimme lähdössä lokakuun alussa Tallinnaan ja otin matkaneuleeksi sitten tämän tutun sukkamallin. Linja-auton kyydissä sukka edistyikin ihan mukavasti, vaikka välillä tuli katseltua maisemia sekä otettu pienet nokosetkin jossain välissä perinteisesti ennen Helsinkiä. Sain melkein koko sukanvarren kudottua tuolla matkalla, joten tuli ihan mukavasti käytettyä matkustusajat hyödyksi. Minulla ainakin on hitaampaa neuloa matkalla kuin kotona siinä tutussa tuolissa. En osaa sanoa, mistä johtuu. Ehkä se asento on eri ja ympärillä on muutakin huomioitavaa.

Sukat valmistuivat ihan hyvässä tahdissa ja olin jopa hieman etuajassa. Nämä nimittäin valmistuivat jo alkuviikosta toimitettavaksi, vaikka tarvittiin viime torstaina. Kokokin taisi osua kohdilleen. Minusta ainakin olisi hienoa saada syntymäpäivälahjaksi kauniit villasukat.

Malli: Pitkät pitsisukat, Minna Immonen, koko 38

Lanka: Gjestal Maija, valkoinen, 175 g

Puikot: Koivupuiset nro 2,5

... ja se soi.. ja soi

Suuritöiset musiikkisukat. Näissä vierähtää helposti viikko yhden parin tekemisessä, kun on aikaa kutoa vain iltaisin. Kutomisajasta nappaa aina joku kokousiltakin osansa, joten valitettavasti rakkaalle harrastukselle riittää vähemmän aikaa. Pelkästään sukkien kuvioiden kirjontaan sääressä menee pari iltaa. Muut teen kirjoneuleena, mutta tuon keskikohdan ison kuvion kirjon jälkikäteen. Nuottiviivaston neulon kirjoneuleena. On helpompi kohdistaa kuviot oikein.

Sukat ovat paksummalle pohkeelle, joten näyttävät mallin sorjissa säärissä hieman väljemmiltä. Sukat valmistuivat hyvissä ajoin viime viikolla, mutta pitsinauha oli vasta viikonlopun ostoslistalla. Mustan pitsin sukkien suuhun hankin viikonloppuna päästessäni Tallinnan lankakauppoihin. Siellä on jonkin verran parempi valikoima näissä joustavissa pitseissä kuin täällä meidän korkeuksilla. Joustava pitsi on osoittautunut todella käteväksi pitkien sukkien ylhäälläpitäjäksi. Ensin sitä itse vierastin, mutta on todella kätevä.

Sukkian on siis kaksi paria valmiina pitkästä aikaa. Enkä vieläkään taida lopettaa näiden kutomista. Musikaalisia tuttuja piisaa.

Malli: Musiikkisukat, koko 39, kaksi paria

Lanka: Novita 7 veljestä musta, valkoinen ja hitunen punaista, 268 g ja 275 g

Puikot: Bambuiset nro 3,5

Puikot jälleen vauhdissa

Kesä on ollut hyvin sateinen, mutta siitä huolimatta olemme tehneet runsaasti muutoksia puutarhassa. Kutominen onkin ollut ansaitulla kesätauolla ja nyt vasta syyskuussa on ruvennut puikot jälleen kiinnostamaan. Eilen keräsimme viimeiset tomaatit kasvihuoneesta ja puutarhan laitto talvitiloille on alkanut. Vielä on puuhaa kovasti. Mutta sateiden runsastuessa syksyä kohden on myös alkanut jälleen langat muodostua silmukoiksi ja sukkia on valmistunut jo jokunen pari. Kuvausjalatkin pistäytyivät kotosalla, niin sain jotkut sukat kuvattuakin.

Tein toiset samanlaiset Anelmaiset kuin aikaisemminkin. Näissä vain jalkaterä on lyhyempi. Vaikka koko on noin 37, ovat nämä hieman isot pienijalkaisen tyttäreni jaloissa. Mutta eipä anneta sen häiritä. Varastoista onneksi löytyi vielä kaikkia värejä, joita edellisissä käytin, joten ei ollut mahdotonta toteuttaa sukkia haluavan toivetta.

 Anelmaisten malli on edelleen yhtä kutkuttava ja koukuttava, vaikka olen jo muutamat tehnytkin. Sukassa tapahtuu koko ajan jotain, joten kutominen on hyvin mielekästä. Työhön ei ehdi kyllästyä, vaan se valmistuu aivan huomaamatta. Kukat ja terälehdet vievät vain yllättävän kauan aikaa ja aikamoinen näpertely niissä ja niiden kiinnittämisessä onkin. Areenasta on tullut kuunneltua aika monta kuunnelmaa samalla kun näitä ja muitakin neuleita on tehnyt.

Malli: Anelmaiset by Anelma Kervinen

Lanka: Novita 7 veljestä yhteensä 225 g, koko 37

valkoinen, vaalean harmaa, polaris, lila ja nostalgia. 

Puikot: Bampuiset nro 3,5

Harmaata lämmintä kesää kohden mentäessä

Pohkeissani on viime viikkojen tuulet tuntuneet. Jalkoja on särkenyt. Muistin, että tyttäreni toi minulla yhtenä kesänä, kun jalkani olivat oikein kipeät minulle pitkät, palmikkovillasukkansa, että pistä äiti nuo jalkaan. Joten puikoille valikoitui tämä villasukkaohje. Väriksi harmaa, jota olisi mahdollisimman vähän käsitelty ja olisi siten lämmin lanka. Paksutkin nuo palmikkosukat ovat, joten pitäisi nyt tarjeta, vaikka kesä on tulossa.

Tuntui aika oudolta kutoa paksua lankaa, kun on ohuesta tehnyt. Nopeastihan tästä sukat valmistui verrattuna ohuesta langasta kutomiseen. Vappuviikonloppuna oli useampi päivä aikaa kutoa ja tällä viikolla olen vähän aamuisin ehtinyt ennen puutarhahommiin menoa. Vappuna ulkona tuuli ujelsi ja välillä tuli lunta. Oikein mainio keli tehdä itselle pitkiä, paksuja sukkia. Nyt lomaviikollani on ollut vähän mukavemmat kelit olla ulkona.

Palmikkokuvio on näissä näyttävä. Ja yllättävän hyvin se myös muistui mieleen, mihin suuntaan milloinkin palmikkoa käännettiin. Kavennukset takana tein aina samalla kerroksella kuin palmikonkäännöt olivat, ei tarvinnut laskea erikseen niitä kerroksia. Olisivat itse asiassa olleet vähän tiheämmässä. Mutta hyvin piisasi sukan varsi niille. Nyt on särkeville pohjelihaksille lämpimät sukat mammallakin, oikeat pässinpökkimät karheudessaan. Ainakin sellaiselta ne tuntuvat. Ja kelithän pitäisi jälleen viikonloppuna muuttua kylmemmiksi.

Malli:  Palmikkosukat by Anne-Maija Immonen, Novitan lehdestä

Lanka: Novita 7 veljestä, vaalea harmaa nro 047, 235g

Puikot: Bambuiset nro 3,5

Musiikillista menoa

Minulla on ystävä, jolle musiikki on lähellä sydäntä. Nähdessäni nämä sukat ajattelin heti, että tuossa on hänelle sukat. Näytin hänelle alkuperäisten sukkien kuvaa ja hän oli heti myytynä tälle mallille. Onnekseni kaaviot kirjoneuleisiin oli saatavilla ja niin tulostin ne itselleni.

Varastoissani löytyi oikeat väritkin sukkien aloittamiseen ja niin sain sukat puikoille. Loin pariinkin kertaan silmukat, koska ensimmäinen versio oli minusta todella kapean näköinen ja niin se olikin. Mallin suunnittelija kyllä kertoi kutoneensa sukat tyttärelleen, mutta en tiedä minkä ikäiselle. Lopulta olisin saanut lisätä malliin silmukoita enemmänkin, sillä näistä tuli aika kapeat sukat. Kirjoneule ei jousta niin paljon, varsinkin kun on pitkiä langanjuoksuja.

Resori sukan suussa yltää mukavasti polven päälle ja lämmittää. Siinä on myös nauhakuja valmiina, jos sukat eivät pysyisi jalassa. Nämä kyllä pysyvät ilmankin.

Itse jatkoin mallia vielä tuon nilkan pystyraidoituksen verran alkuperäiseen verrattuna. Se ja sukan suun resorin pituus sekä hieman suurempi silmukkamäärä ovat omaa modaustani.

Sukkiin kudotaan ensin pohja, johon nuotit, sydämet ja nuottiavaimet kirjaillaan jälkikäteen silmukoita jäljentäen. Silmukoinnissa meni kolmasosa sukkiin käytetyistä tunneista. Hidasta puuhaa ja tarkkana saa olla. Silmukointi ei ole aivan niitä minun lempparihommiani. Muutaman kerran otin uusiksikin, koska kuvioon tuli joku virhe.

Näitä oli ihan kiva kutoa, vaikka haasteellista se oli. Pitkähköt langanjuoksut ja silmukoiden lisäämiset alkuperäiseen mallin pitivät koko ajan hereillä. En laittanut niitä ohjeeseen vaan pidin mielessäni, missä kohtaa pitää kutoa enemmän silmukoita kirjoneulekuvien väliin. Toisaalta, nämä olivat ihanaa vastapainoa arkityölleni. Ajatukset lähtivät varmasti pois työasioista näitä kutoessa.

Mallineule vaihtuu mukavasti ja sukka tulee kudottua tavallaan kuin osissa. Mielenkiintoa piisaa, mutta toisaalta työ etenee kuvioiden ollessa suuria.

Malli: Musiikkisukat by Nina Kankaanpää

Lanka: Novita 7 veljestä valkoinen, musta ja hieman punaista, yhteensä 248 g

Puikot: Prym bambuiset nro 3,5

Viikon ahkera näpertely

Anelmaisia on kudottu paljon ja ehkä ovat jo ohi mennyttä. Minä tapani mukaan olen lämminnyt vasta jälkijunassa. Viikon ahkeran näpertelyn tuloksena sain syntymään nämä lila-harmaa-vaaleanpuna-valkoiset sukat. Eihän sitä paljon illassa tee kirjoneuletta, ja nuo kukat sekä lankojen päättelyt vievät aivan tuhottomasti aikaa. Mutta lopussa on mielissään, kun sai tehtyä.

Anelmaisten suuri suosio on varmasti siinä, miten koukuttavaa näiden neulominen on. Koko  ajan vaihtuu lanka ja mallineule. Ei ehdi pitkästyä, vaan sijaa on suunnittelulle. Yhtä kohtaa neuloessa miettii jo kovasti, mikä on seuraava väri ja millaisen kuvion laitan.

Nilkassa viimeistään rupeaa jo suunnittelemaan seuraavien sukkien väriyhditelmiä. Ei ihme, että näistä on tullut niin suositut sukat. Ovat myös lämpimät. Paksua lankaa ja kirjoneuletta. Ovat melkein koko pituudeltaan kaksinkertaiset.

Kovin käytännölliset nämä eivät ole, jos laittaa nuo kukat. Ovat lähinnä hameiden, tunikoiden ja legginsien kanssa pidettävät. Eivät jää piiloon lahkeisiin. Tai voihan ne toki housujen päälle vetää myös nuo varret. Mutta minusta ne pitää olla näkyvissä. Ison työn tuolosta ei saa piilottaa!

Minun väriyhdistelmä tällä kertaa nämä. Vaaleanpunaista, lilaa kahdessa eri sävyssä, jenkkaa, valkoista ja harmaata. Varsinaisten Anelmaisten kärkikavennus ei tahdo istua minun jalkaani. Tällä kertaa kokeilin loppujen silmukoiden silmukoimista.

Malli: Anelmaiset Novitan 2. sukkalehdestä, Anelma Kervinen

Lanka: Novita 7 veljestä eri värejä, yhteensä 235 g

Puikot: Prym Bambuiset nro 3,5

Maalaisromanssi - kaunista romantiikkaa

Lomaviikolla tuli tehtyä loppuun myös jo jonkin aikaa kesken olleet pitkät polvisukat. Toinen sukka on ollut kudottuna jo viime lokakuussa, mutta sitten alkoi joulukutomiset ja jostain syystä pari sukalle sai siirtyä ja siirtyä toisten, muka kiireellisempien kutomisten tieltä.

Malli oli kyllä mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu, joten syy siirtymiseen ei missään nimessä ollut siinä. Ostin tämän Merja Ojanperän kirjan ihan tämän mallin sekä yhden toisen takia. Ihastuin näihin sukkiin välittömästi. Kirjassa on kyllä muitakin kudottavia sukkamalleja. Mielenkiinnolla odotankin hänen seuraavaa kirjaansa.

Mallissa riittää monenlaisia pieniä yksityiskohtia koko sukan matkalla. Useampi pitsineulekaavio tutkailtavana. Muutamassa kohdin on vähän tylsiä kavennuksia tehtävänä, mutta niitä ei ollut kovin montaa, joten tulivat ohitettua nopsaan.

Tämä polvisukka sopii hoikempaan kuin muodokkaaseen pohkeeseen. Joustava pitsinauha pitää sukat ylhäällä ja sitä ei tarvitse availla kovin usein, kun saa säädettyä sen omalle jalalle sopivaksi.

Maalaisromanssi on todella nimensä veroinen. Vaikka lanka on paksua, 7 veljestä, ei nämä sukat näytä paksuilta. Ne ovat vain yksinkertaisesti kauniit.

Ohjeessa oli vielä helmet noiden kukkien keskelle, mutta kaapissani ei ollut sopivia. Myös huollon kannalta helmet eivät ole aivan helpoimmat. Pitäisi löytää sellaiset, joista ei pesussa lähde värit pois. Ilman helmiäkin nämä ovat kyllä upeat sukat hameen kanssa!

Sukat valmistuivat lomaillessamme Rukalla. Paljon näissä on yksityiskohtia, joten koko ajan oli seurattava kaavioita varressa. Jalkaterän kanssa pääsi sitten helpommalla. Lisäksi varteen tulevat kukat ja niiden kiinnittäminen oli oma näpertelynsä, jossa vierähti aikaa kohtalaisesti. Mutta lopputulos on sen arvoinen.

Malli: Maalaisromanssi Merja Ojanperän kirjasta Kauneimmat villasukat

Lanka: Novita 7 veljestä luonnonvalkoinen 205 g 

ja Novita Nalle luonnonvalkoinen, 19 g, Yhteensä 224 g.

Puikot: Prym bambuiset nro 3,5 sekä nro 3 virkkuukoukku