Pikku Pietarin kujalla

Meille tuli äkkiseltään asiaan Kuopioon. Kahden eri tapaamisen väliin jäi aikaa, joten poikkesimme Pikku Pietarin kujalla, johon sattumalta törmäsimme kaupungilla ajellessamme. Sääkin muuttui sateiseksi, mutta kujalla oli hyvin katettuja kohtia, joissa pystyi olemaan suojassa jollei sattunut olemaan missään puodissa sisällä. Mielenkiintoinen kuja poiketa ihastelemassa kädentaitajien töitä - ja tehdä ostoksia tai istuskella kahvilla.

Kuja muodostui kahden talon väliin jäävästä solasta, johon oli kivetty mukava kävelykatu. Vanhaan rakennukseen oli kunnostettu toinen toistaan sievempiä käsityömyymälöitä, joissa oli kauniita tuotteita houkuttelemassa ostoksille. Markiisikatokset suojasivat kulkijoita liialta auringonpaahteelta tai meidän tapauksessa, liialta vesisateelta. Kuopiossa ollessamme saimme nimittäin niskaamme oikean kaatosateen, mutta pahimman ryöpyn kohdalla olimme jo auton suojissa. Sadevesiviemärit eivät pystyneet vetämään satanutta vesimäärä, vaan pulppusivat kuin suihkulähteet ympäri kaupunkia. Rakeitakin tuli jonkin aikaa.

Vasemmassa yläkulmassa näkyy kahvilan yläkerrassa ollut siipi, jossa kävimme istuskelemassa kahvi- ja teekupin äärellä. Paikka oli mukavan viileä, sillä kahvilan ulkoterassi oli rakennuksen toiselle puolelle ja sillä hetkellä märkä ja läheisen rakennustyömaan porien häiritsemä. Kujalla soitti haitaristi ja loi osaltaan leppoista tunnelmaa kulkijoille. Musiikki kuului mainiosti tuonne ylätasanteelle.

Löydin minä Kuopiosta lankaliikkeenkin, mutta kelit olivat kaikkea muuta kuin suosiolliset siinä vaiheessa yrittää mihinkään ostoksille ja niin ajoimme tällä kertaa ohi. Ja illan mittaan ajelimme jo takaisin kotiin. Kesällä on niin helppo pistäytyä missä vain, kun on pitkä, valoisa päivä ja helpot kelit ajella. Sattumalta saattaa löytää kauniita ja mukavia paikkoja, missä pistäytyä.