Kivenpyörittäjän tonttipuuhia

Vaikka villiviini kietoo työkaluja huomaansa, ei tällä tontilla ole juuri laiskoina ehditty olemaan. Hienojen ilmojen myötä on puuhasteltu puutarhassa vaikka mitä ja iltamyöhälle saakka. Onneksi naapurit ovat ymmärtäväisiä ja olemme saaneet paljon aikaiseksi, vaikka välillä on tainnut vähän työajat venähtää.

Villiviini on muuttanut ulkorakennuksen ovenkin hyvin salaperäiseksi. Hankin villiviinin hyvin alkuaikoina tähän muuttaessamme. Halusin kovasti köynnöksen puutarhaamme ja kun tällä tontilla ei tahdo olla paikkaa millekkään kuin ihan sivussa, niin tämä löysi paikkansa ulkovaraston ovenpielestä. Kyllähän se taitaa siinäkin tiellä olla, mutta voimakkaana kasvina on pystynyt valloittamaan itselleen elintilaa rajoittajista huolimatta. Ensin keväällä koko kasvi on hyvin kuivan näköinen. Monesti olen jo luullut sen kuolleen ja sitten ykskaks se onkin hyvin rehevä kasvutavaltaan ja peittää alleen kaiken. Mehiläiset surraavat kukinnoissa innolla. Kiipeää jo kuitenkin liian paljon katolle, joten sitäkin pitäisi ehtiä rajoittamaan. Saisikohan poisleikattavista oksanpaloista uutta villiviintä juurtumaan? Minulla olisi yksi koivutorso, jonka voisi häivyttää maisemasta villiviinillä. Syysvärikin on tällä kasvilla hieno.

Varsinainen työmaamme on viime päivinä ollut tämän meidän terassin ympärillä. Työt jatkuvat edelleen samassa osoitteessa eikä pelkoa lomautuksista. Projekti alkoi jo toissa kesänä, jolloin saatiin runko ja kansilaudat sekä portaitakin sen verran, että pääsi kulkemaan. Nuoriso kantoikin heti kannen valmistuttua illalla puutarhakalusteet paikalle ja siitä tuli heidän suosikkipaikka. Siellä on istuttu monta mukavaa iltaa ja juteltu asioita. Viime kesänä tällä työmaalla ei tapahtunut muuta kuin grillaamista, sitäkin vähän, kun aina satoi. Tänä kesänä ollaan sitten saatu paljon aikaan. Reunat on saatu laudoitettua, portaat valmiiksi, tänään olen hionut kannen ja tytöt öljysivät jo reunat, paitsi tuosta portaiden kohdasta. Väri näkyy hieman huonosti, mutta ihan hyvä siitä on tulossa. Kaiteet vielä puuttuu, mutta nekin on jo sahattu ja osittain jopa maalattu. Ehkäpä saamme valmista tänä kesänä.

Terassin vieressä, samalla kalliolla on iso kivi, jonka juurella on kasvanut nokkosta ja koiranputkea sekä villiheinää. On meidän tontin rajalla ja siihen olen hieman haaveillut pientä istutusryhmää sitä terassilta silmäiltyäni. Nyt tälle alueelle on vihdoinkin tullut jonkinasteinen suunnitelma, mitä sille tehdään. Mitä olen terassin apupojan hommilta kerinnyt, olen putsannut tätä kivenjuurta kalliota myöden ja sitten välillä taas joutanut lautaa pitelemään.

Ja jotain olen jopa saanut aikaiseksikin. Aluetta on yritetty menneinä vuosina jopa myrkyttää, mutta huonolla menestyksellä, joten mekaaninen kitkeminen on sitten ilmeisesti se viimeinen keino saada paikka kuosiinsa. Paikasta on löytynyt paljon kiviä sekä älytön määrä villiheinän juuria, nokkosta ja lisää on vielä kaivettavana. Mutta hissukseen se tämäkin projekti etenee. Kunhan taas veryttelen vähän lihaksia välillä.