Vielä mysteerilaatikolla haikein mielin

Mysteerilaatikon langoista sai aikaiseksi vielä nämä sukat. Vaaleanpunaiset keränloput upposivat aika hyvin näihin. Lisäksi viimeiset sinisten kerien jakojäämät yhdessä harmaapohjaisen raitalangan kanssa onnistuivat jatkamaan sukkia sen verran, etttä niistä tuli vielä ihan tarpeksi pitkät. Pieni kerä riittää yllättävän kauan, kun siitä laittaa vain aina kerroksen ja sitten tekee kaksi tai jopa kolme kerrosta jollain toisella. Värisävy säilyy läpi sukkien.

Malli: Perussukka 3o1n varressa, 64 s

Lanka: Alize superwash, 65 g

Puikot: Bambuiset nro 2,5

Näiden jälkeen mysteerilaatikon sisältö onkin todella vähissä. Jäljellä vain pieniä keränpalleroita. Suurimmat tuskin tulitikkuaskia isompia. Yhteensä lankaa kului 568 g, jäljelle jäi vielä 80 g, mutta siinä ei ole oikein järkevää kokonaisuutta enää sukiksi, vaikka painonsa mukaan olisikin tarpeeksi lankaa. Jonkun isomman jämäkerän kanssa saattaisi vielä hyvät sukat saada aikaiseksi. Mutta millaisia sukkia sitä oikein jämälaatikosta syntyikään.

Tästähän se kaikki alkoi jokunen viikko sitten. Mysteerilaatikko oli tuollainen syvempi karkkilaatikko, johon jämäkerät eivät tahtoneet oikein mahtuakkaan. Langat levitettiin lattialle lähempää tarkastelua varten ja samalla jo ajatuksissa tuli sovitettua värejä yhteen.

Ohuiden sukkalankojen jämäkerien mysteerilaatikon sisältö näytti aluksi tältä. Muutamista keristä olisi yksistään saanut kyllä sukat, mutta olisivat olleet samanlaiset kuin jo on olemassa. Ja tarvitaan aina jokin vähän isompi kerä yhdistämään pienempiä keriä.

Nämä kahdeksan paria sukkia noista langoista syntyi. Aloitin sukat 15. maaliskuuta ja 13. huhtikuuta päättelin viimeiset. Kuukauden kutominen, jossa on tehty välissä aina vähän muutakin tai oltu välillä ihan kutomattakin. Mutta reilu puoli kiloa tuli muokattua jämäkeriä ihaniksi pitosukiksi pääasiassa itselle, yhdet miehelle. Tai luulen ainakin saavani sukat pitää itselläni.

Pino kutomistuolini viereisellä pöydällä on hiljakseen kasvanut. Sukat ovat pysyneet valmistumisjärjestyksessä ja olen kasaa ihaillut seuraavia kutoessani. Nyt siirsin kasan sukkalaatikkooni odottamaan käyttöä - tai tarvetta lahjoa jotakuta sopivaa, niin pöytä tuntuikin äkkiä tyhjältä ja tylsältä. Jäi oikeastaan vähän haikea mieli, kun mysteerilaatikko tyhjeni. Mietin jo, löytyisikö vielä jostain ohuita sukkalankoja uusiin mysteerikutomuksiin.