Säilyviä leivonnaisia

Joulun alla leivonta on aina aiheellista. Meillä tytöt leipoivat jo syyslomalla näitä ihania herkkuja. Äiti sai kysellä heiltä, miten näitä tehdään. Ohjeitahan löytyy netistä pilvin pimein, mutta hauskinta oli kehitellä itse omia leivontaohjeita. Aivan kuin oikeassakin leivonnassa: soveltaminen on sallittua.

Macaroneja, kuorrutettuja rinkuloita, donitseja, kuppikakkuja ja erilaisia keksejä tuli kuin huomamatta. Syyslomareissulla virkkailin näitä itsekkin autossa. Minulle taisi jäädä nuo helpoimmat täytekeksit. Tytöt värkkäilivät noita muita herkkuja.

Osa herkuista on jo lähtenyt muualle, mutta osa vielä löytyy. Olisikohan joulupukilla tarvetta? Uskoisin. Joulun alla on kaikkia kivoja juttuja, sellaisia salaisia tonttuiluja.

Melko herkullista ja niin piristävää leivontaa. Näillä syntyy monta kivaa kahvikutsuleikkiä.

Lipallinen toukkapussi

Yksi pikkuinen tyttö tarvitsi vikkelään itselleen toukkapussin. Minulla vain sattui niin kiireitä töissä ja muuten, etten juuri ehtinyt ottamaan uutta työtä tarpeeksi nopeassa tahdissa puikoille, niin pyysin tytärtäni auttamaan työn kanssa. Sain sitten vain tekstiviestin, että montako silmukkaa olen yleensä laittanut ja sen jälkeen hiljaisuuden. Varovasti tiedustelin, että oliko työ päässyt jo puikoille ja olihan se. Hän oli etsinyt hieman toisenlaisen ohjeen kuin millä itse olen tehnyt näitä pusseja. Tässä suoran pussin sijaan levennettiin tuossa vartalo-osassa eli pussi on varpailta kapeampi kuin harteiden kohdasta. Myös huppuun tuli tuollainen kaunis lippa. Ohjeesta poiketen laitoimme nyörin tuonne helmaan, joten pussin voi avata tarpeen mukaan myös sieltä.

Lankaa tähän malliin upposi melko tarkkaan yksi valkoinen Novitan 7 veljestä kerä sekä vaaleanpunaista raitojen verran eli noin 40 g. Painoa kertyi 186 g yhteensä koko pussille. Kuvissa mallina toimiva nukke on hieman pieni vauvaksi, joten oikealle vauvalle pussi on sopivan kokoinen.

Koskaan en ole tainnut tyttärilleni kutomista juuri opettaa. Pienenä kaksostytöilläni oli käytössä ystävältäni saama iso laatikollinen erilaisia jämälankoja, joista saivat tehdä ihan mitä halusivat. Minulla ei ollut lupaa sekaantua sen laatikon sisällön käyttöön. Puikkojani etsin aina välillä sieltä, mutta muuten barbit ja pehmot saivat vaatteita ilman ohjaustani. Ehkä tuo laatikon omatoiminen käyttö on ohjannut tytöt tekemään käsitöitä ja ottamaan itse malleista selvää. Nyt vain saan joskus tekstarin, jossa tiedustellaan montako silmukkaa olen tavannut luoda tehdessäni jotain.

Tyttärien tekemät tuubihuivit

Nämä minun on ihan pakko esitellä. Sillä välin, kun olin jakamassa salibandyjoukkueen nimissä joululehteä olivat tyttäreni saaneet kumpainenkin kesken olleet tuubihuivinsa valmiiksi. Tämä mustanruskea, Novitan Rustikasta tehty, oli hankala kuvattava, mutta muhkea huivi se on. Käytössä venähtää jonkin verran pituutta. Huivia ei ole pingotettu laisinkaan, vaan on suoraan puikoilta.

Tässä vielä selvemmin tuo huivin keskellä oleva palmikko. Tämän teki mallina ollut keskimmäinen lapseni tässä syysloman jälkeen. Pientä vastapainoa lukiolle ja lentopalloharkoille.

Tämä toinen huivi on nuorimmaiseni tekemä. (Eihän tytöillä kyllä ole ikäeroa kuin minuutti). Lanka tässä on Lankamaailmasta syyslomareissulla ostettua Hjerte Garnin Invawoolia. Tämä taas vastapainoa lukiolle ja salibandylle.

Eivät ole muuten yhtään hassumpia. Minulla on taitavia tyttäriä, joista äiti on ylpeä.