Romanttiset ylipolvensukat

Puikoillani on viime aikoina muodostunut silmukoita valkoisiin, romanttisiin, ylipolvenmittaisiin pitsisukkiin. Minun on pitänyt uudestaan opetella mitoittamaan sukkia, sillä sovitusjalkani asuvat nykyisin niin kaukana, että on vain pärjättävä ilman niitä. Samoin kuvaamisessa on otettava uudet ulottuvuudet käyttöön. Nämä valmistuivat jo jokin päivä sitten, mutta nyt vasta sain kuvattua.

Sukissa on pitkät varret. Aivan siitä syystä, että ne asettuisivat haluttuun mittaan saajansa jalassa. Jalkaan laitettaessa neule levenee jonkin verran ja syö silloin pituutta. Jalkaterän mittaamisen kanssa jouduin ottamaan myös jonkin kerran uusiksi. Kuvion tulee asettua tietyllä lailla varpaiden päälle, jolloin kavennukset on aloitettava tietystä kohdasta. Haluttu sukan koko asettui loppujen lopuksi kahden eri kuvion välimaastoon. Valitsin ensin sen pienemmän, mutta totesin sukan valmistuttua, että puran kärjen ja teen vielä yhden kuvionkerran mitan enemmän pituutta. Ensimmäinen vaihtoehto olisi ollut liian tiukka. Eri langoilla tehdessä tulee aina hieman eri mittaiset kuviot, joten säätämistä riittää. Tällä kertaa sukat syntyivät siis pienellä taistelulla. Joskus näinkin.

Malli: Novitan sukkalehti, Minna Metsänen, koko 36-37 valkoiset,

sukat jatkettu ylipolven mittaiseksi

Lanka: Viking Vilma 213 g.

Puikot: KnitPro Karbonz 2,5

Opiskelijaneidon ranteenlämmittimet

Itä-Suomen puolella on kuulemma paljon kylmempi kuin täällä meillä Länsi-Suomessa. Näin väittää ainakin siellä opiskeleva tyttäreni. Ensimmäinen talvi menossa ja muutenkin viluinen tyttäreni on tämän tästä maininnut, miten on kylmä. Itse olen pitänyt paljon aikoinaan kutomistani ranteenlämmittimistä. Peittävät mukavasti ranteen, joka yleensä jää helposti paljaaksi. Ranteessa menee suuria verisuonia, jotka lähellä ihon pintaa luovuttavat lämpöä ja tunne kylmästä syntyy nopeasti ranteen jäädessä paljaaksi.. Olen monesti huomannut, että pelkästään lisäämällä vaatetukseen ranteenlämmittimet tarkenee paljon paremmin. Ne sujahtavat mukavasti sinne hihansuuhun lähes piiloon ja saa vedetty pidemmäksikin käden päälle, jos on tarve. Kumma kyllä, nämä kaksi yksinkertaista ja helppotekoista pötkylää, joiden apu viluntorjunnassa on aika merkittävä, unohtuvat silti usein asustelaatikostamme.

Kun ranteenlämmittimet tekee vielä lämpimästä ja pehmeästä alpakasta on niiden lämmittävyys ja käyttömukavuus taattu. Omani on tehty alpakkalangasta ja siksi valitsin näihinkin alpakan. Kuvioksi tavallisen resorin sijaan valepalmikko, joten neulominen oli mielenkiintoisempaa. Lopputuloskin on sievempi. Lanka sinänsä oli jälleen uusi tuttavuus, en ole aiemmin tästä neulonut. Kerä piti sen mitä lupasikin eli tasan 50 g painoivat kämmekkäät, kun sain ne kudottua. Kudoin molempia yhtäaikaa niin pitkiksi kuin lankaa riitti. Lopputulos on romanttisen kaunis, silti hyödyllinen ja lämmin. Nyt vain jään odottelemaan, onko tyttärellä lämpimämpää. Josko sitä myös kutoisi jo itselleenkin uudet.

Malli: Valepalmikkoa

Lanka: Sadnes Garn Alpakka, 50 g

Puikot: Ruusupuiset 3,25

Näin tein:
Loin 50 silmukkaa, jotka jaoin neljälle puikolle niin, että palmikkosilmukat osuivat puikon vaihtuessa samalle puikolle. Ekalla puikolla 14, tokalla 11, kolmannella 14 ja neljännellä 11. Aloitin 1 n, 3 o, 2 n, 3 o jatkaen koko kerroksen ja loppuun jäi sitten vain 1 n silmukka pariksi tuolle ekalle. Aluksi tein kaksi kerrosta ja sitten jo ekan kerran tuon palmikkokäännön eli oikeiden silmukoiden kohdalla nostetaan ensimmäinen kutomatta, kudotaan seuraavat 2 oikein ja nostetaan neulomatta nostettu silmukka niiden yli. Neuleessa katoaa tässä aina yksi oikea silmukka jokaisen palmikkoraidan kohdalla. Seuraavalla kerroksella tuossa palmikkokohdassa neulotaankin 1 o, langankierto, 1 o ja näin kadotettu silmukka saadaan jälleen takaisin. Sitten jälleen kolme kerrosta samoin kuin alussa. Yhteen lämmittimeen kudoin 15 "reikää", oli helpompi laskea niin, kudoin näitä kaksilla puikoilla yhtäaikaa, joten sain kerän jaettua tasan eikä jäänyt turhia langanloppuja. Seuraavalla kerroksella päättelin löysästi, ettei reunus kiristäisi. Yksi kerä meni ihan tasan näihin, jäi vain päättelystä yli jääneet langanpäät.

Insinöörinsinistä

Miten usein sitä näkeekään neulomuksensa hienosti aseteltujen poseerauskuvien sijasta tämmöisenä kasana ja vielä useimmiten lattialla? Tässä sentään jäivät sovituksen jälkeen jalkarahin päälle. Sain toteamuksen että hyvät on, mutta hänen jalassaan et näitä kuvaa. Otin sitten kuvan siitä, miten nuo juuri valmistuneet sukat jäivät omistajansa itse asettelemina.

Lähellä joulua insinööriopiskelijapoikamme ilmoitti joululahjatoiveuteluuni, että hän haluaa villasukat. Poika ei juuri villasukkia ole pitänyt aikuisena, tuntuu tarkenevan muutenkin. Mutta yllättäen kaivoi vanhat villasukkansa jalkaansa, kun tuli joululomalle.

Joulua ennen en noita sukkia puikoille ehtinyt saamaan, mutta eilen aamulla sitten kaivoin näihin varaamani lankakerän esille ja laitoin sukat tulemaan. Koko on aika iso, joten rupesi jo välillä jännittämään, riittääkö varaamani yksi 100g kerä laisinkaan, vaikka kyllä se ihan tavallisiin sukkiin on ihan hyvin piisannut. Kudoin ensimmäisen sukan kärkikavennuksen alkuun, kerin raitaraportin verran lankaa pikkukerälle ja aloitin toisen sukan jättäen ensimmäisen odottamaan. Puntari sanoi kyllä tässä vaiheessa, että lanka riittää ja niin se riittikin ihan hyvin. On vain niin pitkä aika, kun olen näin ohuesta kutonut, joten epäilytti kerän kuluminen, Lankaa jäikin vielä 27 g kerästä. Tälle aamulle jäi kärkikavennuksen kutominen kumpaakin sukkaan.

En ole muistaakseni aiemmin kutonut tästä langasta sukkia. Itse kutominen oli ihan miellyttävä kokemus. Lankaa kerästä vetäessä pöydälle näytti kertyvän pienoinen sininen nukka, muuten en moitteita langasta sanoisi. Lanka täyttää silmukat hyvin minun käsialalla ja pinnasta tulee peittävä ja siisti. Kulutuskestävyydestä tulee varmaan tietoa sitten myöhemmin. Langan nappasin joulun aluspäivinä Tapion lankakaupan alennuskorista ajatuksella, että kokeillaanpa tuosta pojalle sukkia.

Malli: Oma perussukka, koko 44-45

Lanka: Four Seasons Gründl Hot Socks New Jaquard 4-facht, 77 g

Puikot: KnitPro nro 2,5

Joulupäivästä uuteenvuoteen

Yksi myöhään toivottu joululahja, joka valmistui eilen. En millään ehtinyt saada tätä puikoille joulun alla. Lahja tovottiin viimeisellä kokonaisella viikolla ennen joulua ja langat sain hankittua perinteisellä Tapion lankakaupan alpakkareissulla jouluviikon maanantaina eli pari päivää ennen joulua. Puikoilla oli kuitenkin vielä muita joululahjoja, joten tämän aloittaminen meni joulupäivään. Lanka on paksua, joten en kovin pitkiä pätkiä neulonut yhteen menoon, vaan välissä aina kevyempiä töitä. Näin sormet jaksoivat paremmin.

Uudenvuodenpäivänä sitten tein vähän pidemmän pätkän ja niin valmistui tämä punainen, lämmin ihanuus. Huivi, jota on kudottu joulupäivästä uuteenvuoteen. Pingotukseen yöksi ja vieläkin on hieman neulojen kohdat nähtävissä reunoissa, mutta ne siitä tasoittuvat käytössä. Toinen tyttäristä sattui olemaan paikalla, että sain edes jonkinlaisia kuvia. Uusi kamerammekin on vielä opetteluvaiheessa, mutta sain kuviot erottumaan punaisessa ja se on jo saavutus näillä valomäärillä.

Huivissa oli haastavia kohtia mm. muistaa kääntää palmikot oikein, vaeltavat silmukat oikeassa järjestyksessä keskellä sekä kiertyvät silmukat myös nurjalla puolen. Pituuskin haittasi hieman, lopussa mittaa on jo yli kaksi metriä. Jossain loppupuolella hämmästelin, että olkani yli heittämä huivi ei kääntynyt enää kunnolla kääntäessäni työtä puolelta toiselle. No mikäs ihme se, sillä huivi osui lattiaan ja jarrutteli siellä. Tein huivin juuri samalla silmukkamäärällä kuin mitä ohjeessa oli.

Malli: Suorat osuudet Novitan Neulehupusta, 

ohje Novitan sivuilla tai Ravelry

Lanka: Drops Nepal, 253 g

Puikot: Nro 6 metallinen pyöröpuikko

Vuodenvaihde

Vuosi vaihtui meillä rauhallisissa merkeissä. Nuoriso missä kukakin, me miehen kanssa kaksistaan ensin elokuvissa ja ulkona syömässä. Kotona ehdimme ajoissa nukkumaan ja tänäänkin on ollut yhtä levollinen päivä. Kuunneltu unettavaa sateen ropinaa kattoon. Ulkona on todella liukas keli, juuri ei uskalla liikkua mihinkään tällä kipeällä jalallani. Siinä rinnalla on tullut neulottua ja vuoden ensimmäisen työn sain juuri pingotettua kuivumaan. Hyvältä siis näyttää neulontavuosi 2015!

Neulerikasta ja lankaisaa 

Uutta Vuotta 2015 

kaikille lukijoilleni!