sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Kirjastotäti pukeutuu kalloihin

Sisareni sai jo romanttiset ranteenlämmittimet, mutta silti jotenkin jäi kaivertamaan ne pääkallot ja niinpä suunnittelin ja kudoin hänelle sellaiset. Eiköhän hän nyt näiden jälkeen pärjää ensi talven.
Pääkallot löytyi jostain netin syövereistä, tai suurinpiirtein kaaviot, kun yhdessä katseltiin malleja, mikä häntä miellyttäisi. Siskoni lähdetty etsin puikot ja laitoin ensimmäisen rannekkeen kokeilumielessä puikoilla. Aika pitkälle kudoinkin sen samana iltana. Päätin kutovani niin pitkät rannekkeet, kuin mustasta kerästä tulisi. Ensimmäisen rannekkeen siirsin sitten sivuun kerän näyttäessä silti, että olisi puolessa välissä ja kudoin toisen kerän päältä ensimmäiseen langan tulessa kerän sisältä.
Ja aika hyvin onnistuikin. Ensimmäinen ranneke oli kolmea kerrosta vaille valmis, kun mittasin loppulangat. Mustaa jäi vajaa 10 cm pätkä rannekkeiden valmistuttua ja pääteltyäni ne. Ei mitään turhia langanloppuja. Kaksi iltaa näissä kului vähän niin kuin muiden töiden lomassa. Kyllä näissä kehtaa pitää kauhutunnin kirjastossa Halloweenin alla. On tämä musta kyllä aika surkeaa kudottavaa lampun valossa.
Malli: Kirjastotädin kauhutunti by Kardemumma
Lanka: Zimba Top, musta ja valkoinen, 56 g.
Puikot: KnitPro nro 2,5.

Perjantaina pistäydyin Seinäjoen käsityömessuilla. Minusta messuilla oli ihan mukavia ideoita toteutettavaksi. Ostin lankaa, nukantekolaitteen, nyörintekolaitteen sekä muutaman muunkin askartelujutun. Päivä kului mukavasti. Haaveissa siintääkin sitten Tampereen käsityömessut. Olen ilmeisesti pääsyt käsityöjumistani, kun tekeminen taas kiinnostaa.
Lauantaina olin heti aamusta liikkeellä äitini kanssa Lankavassa, Kauhavalla. Mieheni lähti meille kuskiksi ja kantoavuksi. Onneksi olimme heti aamusta liikkeellä, sillä väkeä oli paljon ja hyllyt tyhjenivät joutuisasti. Työnäytöksiä seuratessamme mieheni kiristi yhdet kangaspuut, kun ne näyttivät hajoavan siihen paikkaan ja kutoja oli tyytyväinen. Olisi pestannut hänet heti sinne talonmieheksi. On kai tottunut minun jäljiltä tarkistelemaan kangaspuita, kun ne aina unohtuu tarkistaa. Mukaan lähti koko joukko puuhasteltavaa kangaspuiden kanssa, loimilankoja ja matonkuteita sekä hieman sukkalankaa, ettei meillä turhaan kantoapua ollut mukana. Mukava päivä.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Siskolle

Keväällä jo sisareni pyysi kutomaan hänelle ranteenlämmittimet. Töissä ovat kuulemma tarpeelliset. Langatkin sain ja vähän viitettä millaiset. No, tässä muiden töiden lomassa jäivät langat pussiin ja mallikin unohtui. Kunnes sitten lauantaina sain vihdoin nämä puikoille.
Malli löytyi lopulta Dropsin sivuilta ja vaikkei sisareni taida olla laisinkaan pitsi-ihminen, sai hän tällä mallilla tehdyt ranteenlämmittimet. Malli valikoitui ajatuksella, ettei nämä venyisi käytössä kovin paljon vaan pysyisivät muodossaan. Oli oikeastaan aika joutuisa malli kutoa. Toisen tein lauantaina ja sille parin sunnuntaina. Viime yön ne oli kostean välissä ja tänään pääsin kokeilemaan niitä siskoni käsiin. Hyvät tuli.
Ranteenlämmittimet voi vetää jopa enemmän tuohon käden päälle - vähän tilanteen mukaan. Kaunis, kaareva reuna tekee näistä jopa ihan juhlalliset. Arkikäyttöön nämä ovat kyllä tarkoitetut ja menevätkin siihen työhön. Mallissa lankavalinta oli alpakka, mutta sisareni lankapussista löytyi Regian ohutta sukkalankaa ja niistä tuli aivan kelvolliset rannekkeet.
Lanka: Regia 4-fädig, 38 g
Puikot: KnitPro 2,5

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Syksyn toimia

Päivät kiität melkoista laukkaa. Kahden viikon työputki takana ilman vapaata. Torstaina rupesi jo tuntumaan, ettei tämä viikko lopu koskaan. Ja ihmekös tuo, kun viikkoon mahtui kahden viikon päivät ja viikonloppu siitä välistä eli 12 työpäivää. Eilen ei oikein osannut sitten olla mitenkään, kun sai aamulla nukkua ja syödä aamupalan rauhassa kiirehtimättä töihin. Tänään on ollut toinen ihana vapaapäivä. Kyllähän nuo alle jääneet vapaat saa sitten joskus vapaana, mutta kyllä viikonloppuvapaa on kivaa. 
Iltaisin olen hieman keskittynyt ja rentoutunut näiden sukkien avulla. Tuttu malli, kun ajatus ei ole kyennyt mihinkään muuhun. Lanka tosin oli aivan uusi tuttavuus, joten piti hieman laskeskella, että sai koon suht kohdilleen. Puikot olisivat voineet olla hieman suuremmat. Sukista tuli kuitenkin ihanan lämpimät tällä reseptillä.

Malli: Novitan sukkalehti, Minna Metsänen, koko 39-40
Lanka: Fortissima Socka 6-fach, 186 g.
Puikot: KnitPro Karbonz 2,5

Sukkien kudonnan välissä on kangastukille kertynyt muutama mattometri. Kaksi pikkumattoa on harjoiteltu ja mustia sekä valkoisia kuteita on jo käytetty. Todella mielenkiintoista puuhaa opetella matonkudontaa. Aika menee siivillä.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Kesä meni tuunatessa ja leikellessä

Hengissä ollaan, vaikka blogiin olen vähän huonosti ehtinyt kirjoittamaan. Puikoilla on ollut harmaat sukat, joita olen kutonut kesäkuusta asti. Mutta lopulta ne valmistui viime lauantaina ja kyllä, puikoilla on jo seuraavat.  Malli on edelleen sama tuttu ja tuttuun jalkaan nämä taitavat sujahtaa.

Malli: Novitan sukkalehti, Minna Metsänen, koko 39-40
Lanka: Cervinia Calzetter, harmaa, 159 g.
Puikot: KnitPro Karbonz 2,5

Mutta mitä sitten on puuhattu, kun puikot ovat saaneet olla kesälaitumilla?

Kahden opiskelijan asuntoja on kalustettu tuunaamalla edullisia huonekaluhankintoja. Vapautuneesta makuuhuoneesta onkin tullut maalaamo, jossa on maalattu kaksia eri tuoleja ja pöytää. Mieheni on hionut ja maalannut ja hyvin saatiinkin asunnot kalustettua. Lisäksi on hankittu kaikenlaista hyödyllistä ja tarpeellista opiskelija-asuntoihin ja viety pari muuttokuormaa eri puolille Suomea. Kotona onkin aika hiljaista, kun mieheni kanssa täällä kaksistaan asutaan.
Käsitöiden saralla on kädessäni olleet sakset aika paljon. Haaveet taitavat lisääntyneen huonetilan vuoksi vihdoinkin toteutua ja sitä silmällä pitäen olen leikellyt vanhoja lakanoita ja vaatteita suikaleiksi. Mukavaa ja rattoisaa kesäpuuhaa. Aika menee kuin siivillä samalla kuin ajatus lentää aivan jossain muussa. Monta pyöreää palloa on sujahtanut laatikoihin värien mukaan järjestettyinä ja uskoisin pääseväni kokeilemaan sommittelukykyäni.
Koska kangaspuut ovat hiipineet sisälle ja on kasattuina odottamassa kutojaa, on minulle tullut jo hieman toiveitakin tulevien käsitöiden suhteen. Kuopion asunnossa tarvitaan mustavalkoista mattoa, joten poikani toi minulle hieman Tampereen tuliaisia. Hieman yli 10 kiloa matonkudetta. Näissä olikin mukava parituntinen, kun kerimme ne yhdessä äitini kanssa. Ja kiinnosti homma hieman insinööriäkin.
Kangaspuut ovat nyt saatu vihdoin kasaan ja kolmenkymmen vuoden takaisia oppeja on muisteltu. Oikein hämmästelin, että onko siitä tosiaan niin kauan kun olen ollut artesaaniopintojen lomassa opiskelemassa kudontaa. Äiti on onneksi ollut apuna ja tukena loimen puihin laitossa ja pähkäillessä eri vaiheita. Tänä iltana pääsin jo ensimmäisiä kokeiluja suorittamaan ihan omilla kangapuilla. Jos sitten pääsisi mattoloimen kanssa vauhtiin tässä hissukseen.

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Pikkupiialle myös omat sukat

Kardemumman talossa tapahtuu niin paljon, että tuli vahingossa hieman hiljaista blogiin. Pieni tauko kutomisesta oli tarpeen, kun tarvitsin aikaa muuhun ja palailen jälleen linjoille. Elämässä on monenlaisia mutkia ja aika ei aina tahdo riittää harrastuksiin.
Kaiken puutarhakiireen ja muun keskellä sain työkseni kutoa äkkiä sukat mamsellien pikkupiialle. Sukat ovat ylipolven mittaiset ja väri on haalea vihreä, vaikka näyttääkin kuvissa harmaalta. Sukat olisi pitänyt tehdä viikossa, mutta minulla sattui olemaan liikaa puuhaa ja sovittuja menoja sille viikolle, joten sain sitten enemmän aikaa ja sukat matkaavat taisteluun käsimatkatavaroissa huomenna. En millään olisi ehtinyt niin nopsaan saada valmista tähän aikaan vuodesta.
Malli on tuttu ja hyväksi havaittu. Tällä kertaa vain lanka on eri ja se pitikin sisällään jälleen säätöä. Jostain syystä nämä Novitan langat aiheuttavat minulle ihottuman käsivarteen ja jälleen sain etsiä rasvapurkin vähän aikaa kudottuani. Koko käsivarsi on täynnä ihottumalänttejä aivan kuten ennenkin. Oli jo huomattavasti parempi tässä välillä.
Malli: Novitan sukkalehti, Minna Metsänen, koko 39
Lanka: Novita Nalle solid, väri 314, harmahtava vihreä, 208 g.
Puikot: KnitPro Karbonz 2,5