Neulevuosi 2011

Neulevuosi 2011 pitää sisällää hyvin paljon tapahtumia ja tapaamisia. Olen vuoden aikana saanut hurjan määrän lukijoita blogiini, teistä kaikista olen hyvin otettu. On ihanaa saada lukija tuohon sivupalkkiin, mutta vielä ihanpaa on teidän kaikkien blogiini jättämät kommentit. Ne kannustavat kirjoittamaan ja tekemään käsitöitä. Kiitos teille kaikille. Olisi joskus kiva tietää, ketkä kaikki äitini lisäksi täällä pistäytyvät.

Vuoden mittaan on tullut tehtyä kaikenlaista, osallistuttua mm. kesäyön hullutukseen sekä lapaskuuhun. Lisäksi on paljon muutakin tapahtunut. Vuodesta on erityisesti jäänyt mieleen myös uuden oppiminen. Triinu-huivi opetti minulla monta uutta tekniikkaa. Mutta paljon muutakin, mm. pitkäjänteisyyttä.

Haasteelisimpia tehtäviä on ollut ohjeiden kirjoittaminen sellaiseen muotoon, että muutkin niistä saavat selvän ja pystyvät niiden avulla tekemään kyseisen neuleen. Haastavaa ja yllättävän hidasta. Mutta kuitenkin blogini luetuimmaksi tekstiksi on kohonnut hurjaa vauhtia tuubihuivin ohje - ensimmäinen kirjoittamani ohje ikinä. Jatkossakin aion toki ohjeita laittaa, jos vain sellainen neule sattuu puikoiltani tulemaan, että joku muukin sen haluaa tehdä. Ja tänään näin ohjeellani tehdy huivin toisessa blogissa. Voisiko parempaa kiitosta ohjeestani olla? Vinkatkaa vain, jos olette ohjeillani neuleita tehneet.

On vuoteen mahtunut pettymyksiäkin. Ennen niin hyvälaatuinen 7 veljestä lanka osoittautui kylmäksi langaksi. Ei lämmitä eikä tahdo kestää kulutusta. Muutenkin kyseisen lankafirman tuotteet ovat olleet korkeahkosta hinnastaan huolimatta huonolaatuisia. Ehkä ensi vuonna yritän paremmin pitää mielessä, että etsin muita lankamerkkejä. Sillä niitä on paljon. Mm. edullinen Laurin villalanka osoittautui kämmekkäissä todella lämpimäksi langaksi. Olen testannut nyt. Ja TeeTeen Pallas, ei juuri paljon kalliimpaa kuin nuo veljekset, on lämmin lanka lapasiin. Sukkalangoissa ohuet Dropsin Fabelit ovat ihania. Ja tarjouksesta ostettuna vain hieman hintavampia. Varastoistani löytyy kyllä vielä Novitaa, mutta ovat sitä vanhaa, hyvää laatua. Ehkä niiden kutomisessa olisi urakkaa ensi vuodella. Kuka tietää.

Tänä vuonna olen tehnyt neuleita kolmeenkin eri hyväntekeväisyyteen. Ensin yli 60 neuletta lähetystyölle oman seurakuntamme lähetyssoppeen myytäväksi. Pikkusukkia ja tummuja pienille vastasyntyneille paikkakuntamme uusille vauvoille.Sitten kesällä tutustuin Matleenaan ja hänen kauttaan innostuin sytomyssyistä. Tänään, ensimmäisten rakettien siivittämänä sain valmiiksi 100. sytomyssyni. Nämä kaksi kuvan myssyä, 99. eli alempi ja 100. eli ylempi myssy painavat 45 g ja 46 g. Nämä jäivät viimeisiksi vuonna 2011 valmistuneista neuleista ja niiden myötä vuoden neuleisiin kulunut lanka on 16 kg 416 g. Sitä en ole laskenut, mitä talouteen on lankaa tullut. Mutta pakkohan sitä on tullakkin, jos meinaa jatkossakin kutoa.

Hyvää ja idearikasta neulevuotta 2012 kaikille!

Ystävänpäivähaaste

Matleena julkaisi eilen blogissaan haasteen kaikille käsityöläisille. Hänen blogissaan asiasta enemmän. Ajatuksena oli tehdä ainakin kaksi sytomyssyä ensi ystävänpäivään mennessä. Ei varmasti ole ylivoimainen työ kenellekkään. Matleenan blogissa oli hienosti kaikki meneillään olevat keräyksetkin, joihin voi osallistua.

Otin heti haasteen vastaan. Hyvällä asiallahan tässä ollaan. Meidän paikkakunnalla on menossa keräys Seinäjoen sairaalaan. Teemme keräystä ihan pienimuotoisesti ja nyt joulun alusta oli täynnä kaikkilla vähän muita kutomuksia, mutta siitä huolimatta myssyjä on kertynyt keräykseemme jo liki 50 myssyä minulle asti. Tiedän myssyjä olevan enemmänkin jo tehtynä ja jahka jälleen kokoonnumme neulekahvilaan Tammikuulla myssykasamme suurenee. Ainakin toivon niin. Kuvassa eilen tekemäni kolme myssyä tähän keräykseen. Painot myssyillä: sininen 50 g, ruskea vaaleareunainen 47 g ja koristeltu 39 g.

Vain muutama tunti valoa

Kotona oli ihan lumetonta lähtiessämme. Vettä kuuluu sataneen. Täällä mökillä taas on lunta aivan ihanasti. Vain pieni pakkanen ja ihanaa, valkoista lunta. Puut ovat peittyneet lumeen ja oksat kuusissa ovat taipuneina runkoa myöden painavien lumitaakkojen alla.

Päivänvaloa on vain muutama tunti eikä silloinkaan aurinko näy. Tunnelmoidaan vain kynttilän valossa. Mihinkään ei tunnu olevan kiire tässä hiljaisuudessa. Miten nautinkaan aina välillä tästä rauhasta.

Valoa ei riitä sitäkään vähää kuvaamiseen kuin kotona. Mutta jonkinlaista kuvaa kuitenkin. Jälleen uusi myssy. Tähän myssyyn käytin ainakin neljä eri keränloppua. Tosin olivat samaa lankaa, vain reunaan otin toiseksi langaksi vähän eri väriä. Koristeen kuvioon meni yksi langanloppu. Painoa myssyllä 51 g. Hissukseen nuo grammat vain kertyy ja samoin myssyt valmistuu lahjoituslankalaatikon huvetessa. Tässäkin myssyssä koko hieman isompi ja värityskin miehelle sopiva, joten olisiko jälleen sellainen kaivattu miesten malli.

Lomanviettoa

Eilinen päivä lomasta kului  joutuisasti. Kävin hautausmaalta korjaamassa haudoille jouluna viedyt lyhdyt pois sekä poikkesin äitini luona kylässä. Hän esitteli minulla uusia kahvipusseista punomiaan koreja. Uudet mallit olivat todella hienoja ja kehittelimme kuviointia siinä kahvittelun lomassa. Pusseja vain on kerättävä jälleen paljon uusien mallien tekemiseen. En voi kuin ihailla hänen paneutumistaan käsitöihin ja eri materiaalien käyttöä.

Iltasella ajelimme sitten mieheni kanssa mökille. Perillä olimme puolen yön jälkeen, joten aamulla nukuttiin pitkään kunnes hänen työpuhelimensa herätti. Täällä on ihana rauha, paljon lunta ja vain vähän päivänvaloa. Vain muutaman tunnin verran keskipäivällä on vähän valoisampaa, muuten saamme olla kuin karhut pesässä ja sehän tarkoittaa takkatulta ja päiväunia. Mukaani otin myssylankoja, kun siinä ei tarvii niin kirkasta valoa tekemisessä. Malli on jo sormenpäissä. Tämä ensimmäinen valmistunut painoi 44 g.

Välipäiväreissu Päntäneelle

Minulle sattui lomaa nämä välipäivät ja niin ystävättärellekkin. Jo aikaa suunnittelimme lähtevämme yhdessä täydentämään joulun alla uhkaavasti huvenneita lankavarastojamme Päntäneelle, Tapion kauppaan. Teemme usein ihan pienellä varoitusajalla tämmöisiä lankamatkoja, mutta nyt oli jo suunnitelma hyvissä ajoin valmis. Paitsi meinasi tulla monta mutkaa matkaan. Tapani-myrsky pelotteli ensin kaatuvilla puilla, eikä tuo matkapäiväämme osunut Hannu-myrsky paljon jäänyt veljeään kehnommaksi. Puut olivat melkoisella kaarella, tuuli sieppoi autoa, oksanpalasia oli lennellyt tiellä, mutta onnellisesti ja turvallisesti pääsimme ajelemaan, välillä pieniä sivuteitäkin. Matkaseuranamme meillä oli kolme nuortamiestä takapenkillä, jotka säilyttivät hyvin miehisyytensä lankakaupassa eikä lahjontaakaan tarvinnut juuri käyttää. Hyvin käyttäytyvää nuorisoa.

Minulla oli yksi ehdoton asia, mitä piti ostaa. Valkoista Nepalia kilon verran. Tapanina seikkailin Tapion kaupan nettisivuilla ja tajusin, että heillä ei ollut Nepalia enää laisinkaan netissä. Voi apua! Mitenkäs nyt. Hädissäni jo varmistin selustaa, että kyllä sitä jostain nettifirmasta vielä löytyi alpakkajuhlahintaan, mutta en vielä klikkaillut ostoskoriani kassalle asti. Yllättäen Päntäneellä kuitenkin oli Nepalia hyllyssä vielä monessa värissä ja juuri tätä valkoista sen kilon verran samaa värjäyserää. Hieman vähempikin olisi riittänyt, mutta pelasin varman päälle.

Toinen kaksosista on kiitettävästi kuluttanut kahdet lempivillasukkansa ihan ohuiksi pohjasta. Onhan ne hänellä toki muutaman talven olleet ahkerassa käytössä, ettei pidä moittimankaan langan kestävyyttä. Nyppyisyydestä ei ollut tietoakaan, mutta ei se hyväkään ikuisuutta kestä. Varsinkaan käytössä. Parsimaankaan niitä ei kannattanut ruveta, niin tasalaatuisesti olivat joka puolelta hiuki. Kohtalona oli heittää ne roskiin vain. Tilalle täytyi tuoda uutta sinistä, ohutta sukkalankaa sekä toisella tytölle vähän punaisempaa kokeeksi. Sillä äidin on oltava tasapuolinen tyttärilleen. Kun toinenkin saa, niin kyllä toinenkin tarvii.

Joulukuun olen pitänyt yksiä aivan ihania lapasia. Nyt tarkenee. Olen aivan ihastunut tuohon Pallakseen lapaslankana. Varsinkin kun tekee siitä kirjoneuletta. Jälki on tasaista ja mikä parasta, lapaset ovat lämpimät ja istuvat hyvin käteen. Joten sitä hieman lisää varastoon, ettei vain pääse kesken loppumaan. Tovea taas tykkään kutoa huovutettaviin lapasiin. Siitä tulee tarpeeksi ohuet ja taipuisat, mutta tiiviit ja lämpimät. En pidä sellaisista tönköistä ja paksuista lapasista. Jos sellaiset tarviin, niin laitan sitten useammat päällekkäin.

Kun kerta alpakkaa sai halvalla... onhan vielä vuoden loppuun asti Dropsin alpakkajuhla menossa, niin täydensin vielä tätä ohuempaakin lankaa varastoihini. Ostoskärryni näytti kyllä tässä vaiheessa melko valkosävyiselta. Mikähän kausi minulla on menossa? Jotenkin kaiken kirjavan jälkeen hakee neutraaleja värejä. Valkoinen pitsi kiinnostaa.

Sitten aikamme haikailimme molemmat tämän langan kohdalla. Ihanan tuntuista, mutta normaaliin lankahintahaarukkaani tyyristä lankaa. Onneksi oli sentään jonkun euron alennuksessa, joten päätin kokeilla, miltä tuntuu kutoa hieman tyyriimmästä langasta. Tämä puhutteli minua käsineiden muodossa ja ihan minulle itselleni. Kerrankin itsekäs, vaikka ei minulle tahdo yleensä jäädä mitään näistä kutomuksistani. Mainittakoon, että hyppäsi tämmöinen vyyhti toisiinkin kärryihin, huomattavasti nopeammalla päätöksellä kuin minulle. Jahkailen aina niin kauan. Melkeinpä jää aina vaivaamaan, kun en ottanutkaan. Jälkikäteen. Harvoin harmittaa toisin päin.

Niin, olen minä lankaakin kuluttanut kaikesta lisäyksestä huolimatta. Nämä kolme myssyä siirtyvät kuvauksen ja punnituksen kautta sytomyssypussiin. Kaikki kolme ovat eri kokoisia, tummin on ohuempaa lankaa, 36 g, vaaleilla koristeilla oleva 52g ja mustareunainen 53g. Myssyt ovat sitä kyseltyä isompaa kokoa.