Välipäiväreissu Päntäneelle

Minulle sattui lomaa nämä välipäivät ja niin ystävättärellekkin. Jo aikaa suunnittelimme lähtevämme yhdessä täydentämään joulun alla uhkaavasti huvenneita lankavarastojamme Päntäneelle, Tapion kauppaan. Teemme usein ihan pienellä varoitusajalla tämmöisiä lankamatkoja, mutta nyt oli jo suunnitelma hyvissä ajoin valmis. Paitsi meinasi tulla monta mutkaa matkaan. Tapani-myrsky pelotteli ensin kaatuvilla puilla, eikä tuo matkapäiväämme osunut Hannu-myrsky paljon jäänyt veljeään kehnommaksi. Puut olivat melkoisella kaarella, tuuli sieppoi autoa, oksanpalasia oli lennellyt tiellä, mutta onnellisesti ja turvallisesti pääsimme ajelemaan, välillä pieniä sivuteitäkin. Matkaseuranamme meillä oli kolme nuortamiestä takapenkillä, jotka säilyttivät hyvin miehisyytensä lankakaupassa eikä lahjontaakaan tarvinnut juuri käyttää. Hyvin käyttäytyvää nuorisoa.

Minulla oli yksi ehdoton asia, mitä piti ostaa. Valkoista Nepalia kilon verran. Tapanina seikkailin Tapion kaupan nettisivuilla ja tajusin, että heillä ei ollut Nepalia enää laisinkaan netissä. Voi apua! Mitenkäs nyt. Hädissäni jo varmistin selustaa, että kyllä sitä jostain nettifirmasta vielä löytyi alpakkajuhlahintaan, mutta en vielä klikkaillut ostoskoriani kassalle asti. Yllättäen Päntäneellä kuitenkin oli Nepalia hyllyssä vielä monessa värissä ja juuri tätä valkoista sen kilon verran samaa värjäyserää. Hieman vähempikin olisi riittänyt, mutta pelasin varman päälle.

Toinen kaksosista on kiitettävästi kuluttanut kahdet lempivillasukkansa ihan ohuiksi pohjasta. Onhan ne hänellä toki muutaman talven olleet ahkerassa käytössä, ettei pidä moittimankaan langan kestävyyttä. Nyppyisyydestä ei ollut tietoakaan, mutta ei se hyväkään ikuisuutta kestä. Varsinkaan käytössä. Parsimaankaan niitä ei kannattanut ruveta, niin tasalaatuisesti olivat joka puolelta hiuki. Kohtalona oli heittää ne roskiin vain. Tilalle täytyi tuoda uutta sinistä, ohutta sukkalankaa sekä toisella tytölle vähän punaisempaa kokeeksi. Sillä äidin on oltava tasapuolinen tyttärilleen. Kun toinenkin saa, niin kyllä toinenkin tarvii.

Joulukuun olen pitänyt yksiä aivan ihania lapasia. Nyt tarkenee. Olen aivan ihastunut tuohon Pallakseen lapaslankana. Varsinkin kun tekee siitä kirjoneuletta. Jälki on tasaista ja mikä parasta, lapaset ovat lämpimät ja istuvat hyvin käteen. Joten sitä hieman lisää varastoon, ettei vain pääse kesken loppumaan. Tovea taas tykkään kutoa huovutettaviin lapasiin. Siitä tulee tarpeeksi ohuet ja taipuisat, mutta tiiviit ja lämpimät. En pidä sellaisista tönköistä ja paksuista lapasista. Jos sellaiset tarviin, niin laitan sitten useammat päällekkäin.

Kun kerta alpakkaa sai halvalla... onhan vielä vuoden loppuun asti Dropsin alpakkajuhla menossa, niin täydensin vielä tätä ohuempaakin lankaa varastoihini. Ostoskärryni näytti kyllä tässä vaiheessa melko valkosävyiselta. Mikähän kausi minulla on menossa? Jotenkin kaiken kirjavan jälkeen hakee neutraaleja värejä. Valkoinen pitsi kiinnostaa.

Sitten aikamme haikailimme molemmat tämän langan kohdalla. Ihanan tuntuista, mutta normaaliin lankahintahaarukkaani tyyristä lankaa. Onneksi oli sentään jonkun euron alennuksessa, joten päätin kokeilla, miltä tuntuu kutoa hieman tyyriimmästä langasta. Tämä puhutteli minua käsineiden muodossa ja ihan minulle itselleni. Kerrankin itsekäs, vaikka ei minulle tahdo yleensä jäädä mitään näistä kutomuksistani. Mainittakoon, että hyppäsi tämmöinen vyyhti toisiinkin kärryihin, huomattavasti nopeammalla päätöksellä kuin minulle. Jahkailen aina niin kauan. Melkeinpä jää aina vaivaamaan, kun en ottanutkaan. Jälkikäteen. Harvoin harmittaa toisin päin.

Niin, olen minä lankaakin kuluttanut kaikesta lisäyksestä huolimatta. Nämä kolme myssyä siirtyvät kuvauksen ja punnituksen kautta sytomyssypussiin. Kaikki kolme ovat eri kokoisia, tummin on ohuempaa lankaa, 36 g, vaaleilla koristeilla oleva 52g ja mustareunainen 53g. Myssyt ovat sitä kyseltyä isompaa kokoa.