Riikan pitkät pitsisukat

Pitkät, pitsikoristeiset polvisukat nimettiin Riikan mukaan. Riikka tiesi, millä pitsimallilla tehdään. Minun vain piti muokata se polvisukiksi, kokeilla sitä parilla muulla langalla, kunnes päädyin kuitenkin tuttuun Viking Villeen. Turvallinen ja hyväksi havaittu vaihtoehto tähän pitsimalliin. Näitä sukkia onkin sitten tehty hartaudella ja kokeilemalla. Purettu ja aloitettu. Jos kaiken purkamisen laittaisi yhteen, olisi varmaan kolme sukkaa valmiina. Malliksi valmiita esittelemään sain suostuteltua toisen tyttäristäni. Hänellä kuitenkin jalan koko on siro 36, joten sukat ovat hänelle vähän isot, mutta toivottavasti ovat sopivat sukkien oikealle omistajalle.

Muokkasin mallia siten, että jotain yllätystäkin olisi ja tältä sukat näyttävät takaa katsottuna. Pitsiraita saumana ja kavennukset tehty sen kummankin puolen. Mallin farkunlahkeet vähän pullottavat tuossa kuvassa...

Ihanan romanttiset sukat ja varmasti lämpimät. Valmistuivatkin sopivasti, kun talvi tuli meille. Ulkona karsea viima, pakkasta vajaa kymmenen. Mukava nauttia ylellisistä pitsisukista lämpimissä sisätiloissa.

Malli: Riikan pitkät pitsisukat, Kardemumman oma sukka,
pitsimalli yleisesti neuleohjekirjoissa saatavilla.

Lanka: Viking Ville, 194 g.

Puikot: 3 varren suun resorissa, muuten 3,5

Huomioitu tonttu

Olen viime aikoina saanut tunnustuksia useampia eri suunnista. Kiitän Ciancya, Katjainkeriä ja Oranssia huomioimisestani. Juuri nyt aikani on hieman kortilla jatkaakseni tunnustuksia, tiedättehän - joulu on tuota pikaa. Itse asiassa, olen aika huono tekemään mitään paljastuksia itsestäni ja jatkamaan ketjua eteenpäin. Mutta mukavaa se aina on saada sellainen.

Muutama joululahja on vielä tilauksessa, joten täällä puikot viuhuu. Huomasin juuri, että vaikka olen koko vuoden kutonut paljon sukkia, on sukkavarastoni käynyt melko tyhjäksi näin joulun alla ja varastoni olisi voinut olla suurempikin. Ilmeisesti en ole sittenkään tehnyt tarpeeksi sukkia. Ahkeroin vielä muutamat sukat ennen jouluaattoa, koska kuvan sukista ei ole enää yksiäkään muille annettavaksi.

Uudestaan ja uudestaan

 

Tulossa tuttu malli, mutta uudessa muodossa. Ensin yhden illan kokeilin toisella langalla, mutta totesin uuden Nallen olevan siihen vanhaan nähden aivan mahdottoman muovista, joten purkasin. Tuntui, etten siitä tehtyjä sukkia uskalla toisella luovuttaa. Miten kestää käyttöä. Sitten kokeilin toista mallia ja toista lankaa. Jälleen päätyi jonkun 10 cm jälkeen purkuun koko alku. Seuraavaksi pengoin jälleen lankavarastojani. Löytyi paksumpaa sukkalankaa, josta sitten olen päässyt jo näin pitkälle tänä iltana.

Kyllähän sitä tekee jos on malli, mutta kun soveltaa, niin joutuu laskemaan ja purkamaan ja taas laskemaan. Mutta ehkä tässä nyt olisi tulossa joku versio tästä ajatuksestani. Jos jotain olen syksyn mittaan oppinut, niin sen, miten otetaan uudestaan ja jälleen uudestaan. Ei luovuteta, vaan puretaan ja aloitetaan alusta - uudestaan. Ehkä sillä lailla saa jälleen kehiteltyä jotain uutta tai edes muovattua vanhasta tutusta jotain muuta, käyttökelpoista ideaa.

Marraskuisena iltana hyvä kiertää

Juuri tänään, kun aioin kirjoittaa tätä postausta, löydin ihanan kiitoksen blogistani. Se oli kirjoitettu edelliseen tekstiin ja alkoi näin: 

Syöpälapsen isoäiti kiittää!

Lämmitti suunnattomasti mieltäni.

Jokainen kommenttinne on minulle tärkeä ja luen ne. Mutta ymmärrätte varmaan, miksi tämä oli erityisen tärkeä ja merkityksellinen niin monen valmistuneen myssyn jälkeen sekä vielä tähän postaukseen liittyvä. Olen nimittäin juuri saanut valmiiksi 182. ja 183. sytomyssyn.  Viesti luettavissa kokonaan edellisen postauksen kommenteista. 

Sain pyynnön tehdä kaksi myssyä, kirkkaan keltaisen ja mustan. Tarvitsevalle. Kuvassa se keltainen, pallon päällä, että kennokuvio tulisi esiin. Keltainen on luonnossa lämmin keltainen.

Sitten pallon päälle aseteltiin se musta. Kyllä se kuvio tuosta jotenkin esiin tulee. Ehkä. Musta väri on erityisen haasteellinen kuvattava. Ainakin marraskuisena iltana, kun päivä ei tuntunut tänään edes valkeavan.

Tässä keltainen lähes luonnollisen värisenä. Molemmat myssyt menevät samalle henkilölle. Toivottavasti ne ovat kutakuinkin sopivat. Langan tiedän olevan erittäin helppohoitoista ja kestävää sekä miellyttävää pitää.

Malli: Kennomyssy, Anne-Maija Immonen, Novita 

sekä musta Kardemumman oma.

Lanka: SandnesGarn Mandarin Petit, keltainen 32 g ja musta 31 g.
Mustaa jatkettiin myöhemmin pidemmäksi ja kokonaispainoksi kertyi jatkon jälkeen 44 g.

Puikot: Nro 3 pyöröt sekä bambuiset sukkapuikot.

Lanka tulee langan luo

Viime viikolla sain useamman lankalähtyksen kotiutettua. Tämä on tilattu Novitalta saamallani Sukkamestari -kilpailussa voittamallani lahjakortilla. Odottelin aikani, että heillä on postikuluton päivä, ennen kuin käytän lahjakorttini. Ei sillä kortilla hirmuista lankamäärää saanut, mutta onpahan jälleen sukkalankoja varastossa.

Sitten löydin ihanaa Lanettia tarjouksesta. Värivalikoima oli vain nämä, mutta ihan perusvauvavärit tuli jälleen omaan varastooni täydennettyä. Tästä on mukava kutoa vauvanvaatteita.

Lopuksi vielä Pallasta. Lapaslankoja varastoon, sillä jouluun mennessä taitaa olla useammat vielä tehtävänä. Ainakin koiralapasia saan tehdä jotkut parit vielä. Kutominen onkin tällä hetkellä vähän sellaista joulusalaisuuksien tekemistä.