Lipasto

Heinäkuulla siirrettiin tämä lipasto autotalliin kunnostettavaksi ja tuunattavaksi. Lipastoa on tehty aina silloin tällöin. Maalaamassa ja hiomassa on ollut isä ja äiti, lipaston omistajatar ja tämän poikaystävä. Maalikerroksiakin taisi tulla kolme. Hommaahan siinä piisasi ja moni muu urakka keskeytti työskentelyn. Välillä homma oli jo hieman unohduksissa ja vaiheessakin. Lopulta koitti se vaikein kohta eli uusien vetimien valinta. Siinä menikin aikaa, kun saatiin omistaja ja maksumies yhtäaikaa kauppaan, jossa olikin sitten vaikea valitan niitä oikeita. Vaihtoehtoja oli yllinkyllin.

Tyttäreni tuntien olisin voinut veikata, että lipasto saa hyvin pelkistetyt ja yksinkertaiset vetimet ja niin siinä kävikin. Minusta lipastosta tuli kuin uusi ja sen elinkaari jatkui kummasti. Laatikkojen päädyt ovat nyt kunnolla kiinni eikä niiden pitäisi enää irtoilla. Pinta on kaunis valkoinen ja tavaraahan näihin laatikoihin uppoaa ja paljon. Yläkerran aulassa olisikin toinen samanlainen apteekkarinlipasto tuunattavaksi... Löytyisiköhän siihen yhtä hyvä työporukka, vai jääkö minun haaveeksi ja tehtäväksi.