Sisua se kasvattaa

Olimme siskon kanssa pääsiäislauantaina yhdessä lankakaupassa ja hänelle valikoitui sukkalangoiksi tämä Maijan lilakirjava lanka. Lanka pääsi puikoille vasta huhtikuun puolen välin paikkeilla ja kudoinkin toisen sukan valmiiksi. Toista sukkaa neuloin matkalla Helsinkiin autossa. Vähentääkseni mukaan otettavaa tavaraa jätin toisen sukan kotiin, koska kerros- ja silmukkamäärät olivat hyvin muistissa. Sukka valmistuikin menomatkalla.

Sovitimme sukkia sisareni jalkaan ja totesin, että vähän liian pitkät. Kärjet auki ja uudestaan. Siinä kohtaa jo vähän ihmettelin, kun toinen sukka tuntui lyhyemmältä niin varresta kuin lavastakin, mutta ajattelin kostutuksen oikaisevan asian. Silmukkamäärät täsmäsivät, samoin kerrokset. Sukkien kuivuttua totesin, että sukat ovat keskenään edelleen erikokoiset. Syyksi selvisi mitä ilmeisimmin liian tiukka käsiala toisessa, siinä matkalla kudotussa sukassa. Eipä ole minulle aikaisemmin niin käynyt, vaikka olen autossa paljonkin kutonut.

Tovin mietin, josko hakisin pari kerää lankaa lisää ja kutoisin molemmille sukille parit. Vaikeutena olisi saada kuitenkin sopiva käsiala siihen liian tiukkaan kudottuun. Päätin kuitenkin purkaa sen, oikaisin langan ja kudoin sukan uudestaan. Nyt oli kaksi samankokoista ilman ongelmia. Näistä sukista on siis toiseen kudottu kärkikavennukset uudestaan ja toinen sukka kahteen kertaan. Ja silti niistä tuli aavistuksen vielä liian isot. Muuten mitä mainioimmat sukat.

Vaikka sukkia on kutonut monet, ei se aina siltikään onnistu yhdellä kerralla. Joskus vain on otettava uudestaan useampaan kertaan. Lanka oli kyllä pehmeää kudottavaa ja ei ollut moksiskaan moisesta käsittelystä. Sisua tämä projekti kasvatti roppakaupalla. Nämä sukat ovat olleet oikein vastarannan kiisket joka tavalla.

Malli: Perussukka 56 silmukalla, 2o2n varrella, koko 39

Lanka: Gjestal Maija, 83 g

Puikot: KnitPro hiilikuituiset nro 2,5