Peiteltynä

Aluksi oli kasa lankaa ja visio, mitä siitä tulee. Yhden jo tein viime vuonna ja nyt toiselle tytölle samanlainen viitta vanhojen tansseihin helmikuun puolessa välissä. Langat oli hankittuna jo hyvissä ajoin Dropsin alennusmyynneistä vuosi sitten, kun tiesin, että minun on toinen Ansa tehtävä. Aloitin tämän loppiaisena ja olen välillä kutonut muutaman välityön. Eilen tein sitten koko päivän helmaa säästäen vähän tällekkin päivälle.

Tänään sen sain vihdoinkin pingotettua tuonne märkien pyyhkeiden alle asettumaan mittoihinsa. Viimeiset silmukat puikoilta ja huokaisu käteni puolesta. Työ oli lopussa jo yli 700 g painava ja yhtenä kappaleena neulottava, joten tuntui käsissä todella paljon. Varsinkin vasemmassa. Ehdin hyvissä ajoissa kuitenkin valmiiksi vaikka viimeistelyt ovat vielä tekemättä. Monta langanpäätä ja solki neulottavana huomenna.

Easy Lace Stole

Varastoissani jo jonkun ajan viihtynyt Marks&Kattensin Soft Mohairin valkoiseet kerät ova pitkin syksyä muokkautuneet huiviksi. Aluksi huivi oli sellainen välipalaneulomus, jonka voi ottaa helpon kuvion vuoksi mukaan neulekahvilaan tai liikuntahallin kahvioon. Muistettavana vain 4 kerroksen kuvio, vallan mainio seurusteluneule ja kuvio palautui aina äkkiä mieleen pidemmänkin neulontakatkoksen jälkeen. Ajan saatossa neule kuitenkin tuli sen verran kookkaaksi, ettei sitä ole enää ollut helppo kuljetella. Kudoin huiviin kaikki kolme valkoista kerää ja pituus oli sitten siinä. Juurikaan ei lankaa jäänyt yli, vain muutama 10 cm pätkä lopulta.

Huivi on ihanan pehmeä ja yllättävän lämmin suuren ilmansitomiskykynsä vuoksi. Ainoa haittapuoli on kuten mohairissa helposti on irtoavat mohairkuidut, mutta luulen siihenkin ajan saatossa tulevan korjauksen. Kutoessa oli vaatteet täynnä noita kuituja. Lopuksi piti aina vaateharjalla enimmät harjata pois. Valmiista työstä ei enää niin paljon irtoakkaan kuituja.

Aluksi ajattelin jättää huivin suorakaiteen muotoiseksi, mutta helposti rullautuvat huivin päät saivat minut yhdistämään huivin lenkiksi ja sellaisena huivi on varmasti helppokäyttöisempi ja sitä tulee enemmän käytettyäkin.

Malli: Easy Lace Stole (ohje Ravelryssä).

Lanka: Marks&Kattens Soft Mohair, valkoinen 140 g

Puikot: Nro 4,50 metallipyöröt

Mallikin suostui lopulta jälleen hommiin.

Arkisukat

Viime lokakuussa olin kurssilla Tampereella ja ensimmäisen kurssipäivän päätteeksi juoksin Tamperetalolta Taito-shoppiin hakemaan kirjopirkkaa ennen iltaohjelmaa. Ehdin aloittamaankin sukat jo hotellihuoneessa ja sitten menemään katsomaan sketsiohjelmaa takaisin Tamperetalolle. 

Toisena kurssipäivänä kudoin sitten ensimmäistä sukkaa varren verran. Junamatkalla jatkoin kantapään ja syksyn mittaan sain ensimmäisen sukan valmiiksi ja aloitin toista vartta. Mutta sitten se jäi kaikkien muiden projektien jalkoihin ja on ollut vähän semmoinen seurusteluneule, jota olisi helppo jatkaa. Ilmeisesti en ole liiemmin seurustellut, kun sukka oli edelleen puolivalmis. Otin sen seuraavaksi työn alle ja joutuisaan valmistui sitten toinenkin sukka, kunhan vain kutoi.

Malli: oma perussukka, koko 38

Lanka: Pirkanmaan kotityön Kirjopirkka, väri 30, 58 g

Puikot: nro 2,5 bambut

Olen nyt välillä tehnyt vähän näitä pienempiä töitä, sillä Ansa on melko iso nosteltava ja käy käsien päälle. Kohta pääsen sitä taas jatkamaan.

Tee kaverille lapaset

Tyttäreni pyysi, että kutoisin hänen kaverilleen lapaset. Ei hassumpi pyyntö, mutta pisti miettimään, että minkä kokoinen se kaverin käsi olikaan. Olin kerran kätellytkin kaveria, mutta mieleeni ei siinä tilanteessa jäänyt käden koko, oli paljon muutakin mieleen painettavaa. Väritoiveena oli kirkas sininen.

Kaivoin lankojani ja sopiva sininen tulikin eteen. Otin ensin toiseksi langaksi mustan, sillä siitähän nuoriso tykkää. Ensimmäisestä lapasparista tulikin raitainen, kahdella langalla kudottu. Mutta mieheni kokeili sitä ja sanoi, että pieni. Samaa mieltä oli tyttäreni. Omaan käteeni lapanen oli kyllä iso, pitkä ja leveä. Enpä purkanut ja jatkanut sopusointuista lapasparia sen valmiiksi saatuani. Kyllä sille ottaja löytyy.

Aloitin uuden, samasta sinisestä kerästä. Katsotaan, mihin lanka riittää. Toisesta parista tein yksivärisen, lisäsin muutaman silmukan ja kerroksia. Lapasesta tuli kuitenkin ulkonäöltään kapeampi, sillä käden päälle tullut kuvio vetää neuletta kasaan. Käteen koittaessa neule tekee lapasesta mukavan jämäkän, sopii hyvin eri kokoisiin käsiin antaessaan myöden ja vetäytyessä kasaan käden mukaan. Vasta kädessä kuvio asettuu oikeuksiinsa. Tein lapasista pidemmätkin, mutta ei niistä nyt loppujen lopuksi tainnut kovin paljon pidemmät tulla. Tällä kertaa lankaa ei kuitenkaan jäänyt kovin paljon jäljelle, joten jos vielä joudun tekemään uudet, on jälleen aika sukeltaa lankavarastoon etsimään sinistä tai tehdä vain pienet raidat tästä kirkkaan sinisestä johonkin toiseen väriin.

Malli: Oma perusraitalapanen ja oma Kennolapanen

Lanka: Novita 7 veljestä, musta ja sininen (väri nro 124), 

painot 79 g raitainen ja 83 g yksivärinen

Puikot: Nro 3 bambut

Näitä lapasia kutoessa kuluineista bambupuikoistani meni kaksi piikkiä sormeeni. Juuri ja juuri silmin nähtävät säleet, ilmeisesti pinnoitetta, mutta ei niitä tahtonut sormesta löytää. Ottivat vain kipeää. Olisikohan aika laittaa nämä puikot pois ja hommata uudet tilalle?

27.1.2013
 Lahjaksi meni nuo Kennolapaset. Malli lähti heti jakoon.

Perjantain paksu kuori

Perjantaina postipoika oli tipauttanut mukava, paksun kirjeen postilaatikkoomme. Sisältä paljastui vallan sydämellinen lahja Anna hyvän kiertää -ketjusta. Tiesin jo odottaa kirjettä. Muutamana päivänä olin jo toiveikkaana mennyt hakemaankin postia, sillä Saila oli Sukkasillaan -blogissaan vihjannut sen lähteneen.

Kuoresta paljastui sydämen lisäksi ihana patalappu, joka on riittävän kokoinen ja paksuinen. Kunhan vain malttaisi käyttää. Kaunis se on, voisi pitää vaikka siinä päällimmäisenä naamioimassa niitä muita käytössä nuhraantuvia patalappuja.

Kiitos Saila!