Mäykkis

Eläinaiheiset lapaset. Niitähän löytyy, mutta harvassa on ne lapaset, jossa on aiheena mäyräkoira. Tiesin lapasten saajan tykkäävän mäyräkoirista, joten halusin niiden kuvan lapasiin. Koska valmista mallia ei löytynyt, niin ei auttanut kuin suunnitella sellaiset itse. Olin jo istunut monta tuntia tietokoneella ohjetta etsien, mutta kun sellaista ei löytynyt otin ruutupaperin ja lyijykynän avuksi. Aloitin ranteiden tassukuvioilla. Kudoinkin ne valmiiksi jo ennen kuin itse lapasten kuvio syntyi. Lapasten toinen puoli selvisi aika nopsaan. Tein samanlaiset kuin Myy-lapasissa. Olihan Ystävänpäivä tulossa. Suloisia pieniä sydämiä täyteen.

Mutta se toinen puoli teetti sitten huomattavasti enemmän töitä. Ideoita ei tahtonut mäyräkoirista pulputa mielen sopukoista. Tai olihan niitä, mutta tila oli rajoitettu, joten hienot suunnitelmat eivät siihen mahtuneet. Värejäkin olisi pitänyt olla runsaammin. Lopulta keksin, ettei sitä koko koiraa tarvinnut sijoittaa siihen kämmenselän päälle, vaan jos laittaisi vain osan. Piirtelin ja pyyhin piirroksia pois. Lopulta sain jotain aikaiseksi. Jotain, joka ehkä hyvällä mielikuvituksella näyttää mäyräkoiralta. Mallien piirtäminen ei aina ole helppoa. Joskus idea syntyy nopsaan, joskus ei. Mutta mukavaa puuhaa onkin sitten toteuttaa ne omat piirroksensa. Malli muuttu hieman toisenlaiseksi kudottuna kuin miltä se siinä ruutupaperilla näyttää. Kutominen taisi kestää vähemmän aikaa kuin mallin suunnittelu.

Malli: Mäykkis by Kardemumma

Lanka: Teetee Pallas, luonnonvalkoinen ja ruskea, yhteensä 76 g

Puikot: Pony nro 3 bambut

Ja posti oli kulkenut aivan oikein. Nämä lapaset löytyivät kahden opiskelijaneitosen postista tänään Ystävänpäivätervehdyksenä äidiltä. Lämpimiä sormia molemmille.

Stray Cats

Sisareni tarvitsi lahjan eräälle eläimistä tykkäävälle nuorelle. Ideoitiin hieman viestein, millaiset sukat voisivat olla. Mielessäni oli pinterestissä näkemäni kuva kissoista ja etsin sen sukan suuhun. Lähdin kokeilemaan millaiset sukista tulisi. Ja niin alkoivat nämä kulkukissat syntymään. Sukan suut muodostuivat peilikuviksi, paitsi hännät taisi olla samaan suuntiin noilla parille istuvalle kissalla.

Väreiksi valikoituivat lankavarastojeni kätköistä löytyvistä väreista vaalea lila ja musta. Aikaa ei ollut käydä lankakaupassa, vaan kissat täytyi saada puikoille mahdollisimman pian idean synnyttyä. Tarvehan oli aivan niillä näpeillä. Sainkin ensimmäisen sukan ekana iltana kudottua yli kantapään. Siinä vaiheessa saimme tietää lahjan saajan jalan koon noin suunnilleen.

Hetken harmaita aivosoluja oli vaivattava ja nukuttava yön yli jalkaterän kuvioinnin kanssa. En suostunut kutomaan helppoa pelkkää mustaa jalkaterää vaan halusin siihen edes jotain jujua. Sisareni oli ehdottanut kissantassua, mutta halusin vähän erilaisen kuin edellisissä kissasukissa.

Lopulta jalkateriin piirtelin tämmöiset tassuparit. Hieman niitä sovittelin ensin lomittain, mutta olisi tullut niin pitkiä langanjuoksuja sidottavaksi, joten tassut menivät sitten vierekkäin. Ehkä siinä on ollut monta kissaa, kaikki sukanvarren neljä eri kissaa menossa, joten on tallautunut ihan polku tassuja. Jalkaterän alle tietenkin piti saada vastaavaan kohtaan värilangalle jotain kuviota, joten päädyin sitten tuollaisiin palkkeihin.

Ihan kivat sukat niistä syntyi, vaikka tuossa sukanvarressa olikin tekemistä. Paljon pitkiä langanjuoksuja sidottavana, muutama kerros vain parin silmukan takia. Kissojen hännät tein jälkikäteen silmukoita jäljentäen.

Malli: Stray Cats by Kardemumma, koko 38-39

Lanka: Gjestal Maija, musta ja vaalea lila, yhteensä 92 g

Puikot: resorissa 2,5, muuten nro 3

Kisusukat

Olen kutonut aika monet lapaset, joissa nämä kuviot esiintyvät. Samasta mallista on olemassa myös lakki ja sukat, joten pyyntöön tekisitkö minulle kisusukat oli helppo vastata kyllä. Malli sinänsä oli tuttu. Sarjaan kuuluva sukkamalli ei kuitenkaan viehättänyt minua, joten kysyin kisusukkien saajalta, saanko muuttaa hieman sukkamallia. Muokkasin lapasten kuviot sopimaan sukkiin ja tämmöiset niistä syntyi.

Väritoiveena oli vaaleanpunainen pohjaväri ja siihen harmaat kisukuvat. Mieleiseni värit löysin Teetee Pallaksesta. Siinä on vihdoinkin jo aika hyvin värikarttaa entisen niukan valikoiman sijaan. Lanka on lämmintä ja miellyttävää pitää.

Kalanruodot takana kiekurakuvion kiertäessä sukanvartta. Vahvistetun kantapään taidan tehdä useimpiin sukkiini.

Jalkapöydän alle on piilotettu kissantassun kuva. Samoin sukan kärkeen nuo lapasistakin löytyvät pystyviivat. Näin jokainen lapasten kuvio ja mallineule tuli käytettyä myös näissä sukissa.

Näistä valmistui kauniit sukat, joita voisi ajatella itsekkin pitäväni. Toivottavasti saajalleen ovat mieluisat.

Malli: Cat Mittens and Hat sekä Cat socks by Jorid Linvik 

ovat inspiroineet näitä sukkia.

Lanka: Teetee pallas, grafiitinharmaa ja vaaleanpunainen, 93 g

Puikot: Knitpro 2,5 ja 3

Cthulhun kutsua on kuunneltu

Näiden sukkien tarina on hyvin pitkä ja monivaiheinen. Neuleprojektia oikeastaan parhaimmillaan. Tarina, jossa lopussa saa nauttia pitkän, monivaiheisen projektin lopputuloksesta. Toisaalta haikein mielin mielenkiintoisen prosessin lopuessa, toisaalta voittajana, tein ne.

Sain pyynnön jo aikaa sitten kutoa sukat, joissa olisi mustekala, erityisesti Cthulhu olisi mieleen. Minulle Cthulhu on jäänyt jostain syystä aika vieraaksi, joten piti perehtyä aika paljonkin olentoon, ennen kuin siitä voisi sukat kutoa. Poikani minua valaisi tämän kuvitteellisen jumalhahmon vaiheista aika paljon ja pieni surffailu netissä kertoi lisää. Onneksi Ravelrystä löytyi hienot lapaset, joiden pohjalta lähdin muokkaamaan sukkia. Ei tarvinnut koko kuviota piirtää. Värit oli valmiiksi valittuina, langaksi valikoitui Gjestalin Maija ja langatkin oli jo ostettuina. Haaste tuntui kuitenkin suurelta. Osaisinko tehdä toiveen esittäjää miellyttävät sukat?

Sitten se projekti hautautui jostain syystä jouluneuleiden valloittaessa tehtävälistani. Monta muuta neuletta oli puikoilla, kunnes ihan joulun alla pyyntö nousi jälleen esiin. Jouluksi en luvannut eikä sukkien tarvinnut ollakkaan jouluksi, mutta välipäivinä voisin ottaa projektiksi. Lomaakin oli tiedossa. Olisi aikaa keskittyä kirjoneuleeseen kaikessa rauhassa sekä mallin suunnitteluun. Kynnyksenä tuntui olevan, miten saisin kuvion istumaan sukkaan niin, että se olisi hyvän näköinen. Toiveena oli, Cthulhu sijoittuisi nilkkaan. Piirtelin ja kääntelin. Pyyhekumia etsittiin ja lyijykynää teroiteltiin. Liimaa ja saksia, millimetripaperia. Siinä ne tavalliset pelivälineet suunnittelussa. Teen ihan manuaalisesti suunnittelun. Niin minulla on neuleistani vielä vanhanaikaisesti muistiinpanot muistikirjoissakin.

Lopulta tartuin vain puikkoihin ja ryhdyin laittamaan silmukoita puikoille peräkkäin välillä väriä vaihtaen hieman musta tuntuu, että näin se menee -fiiliksellä. Ja tämmöiset sukat sillä syntyi. Kokotoive oli sellainen 38-39. Jossain vaiheessa lonkeroiden loppupuolella kokeilin omaan jalkaani mittaa, että missähän mahdetaan mennä ja siinä vaiheessa rupesi tuntumaan, että tässä taidetaan päästä enempää purkamatta oikeaan kokoon.

Eihän tällaisia sukkia voinut kuvata vain litteinä läpysköin, vaan kutsuin itseni iltateelle sisareni luo lähettämällä hänelle surkean kännykkäkuvan sukista saatuani toisen pois puikoilta toisen vielä odottaessa kärkikavennuksia. Minusta sukat olivat jotenkin hänen tyyliset. Sisareni ihastui sukkiin, suostui malliksi ja kuvattiin sukat, jotka oli kuin tehty sisareni jalkaan. Ei paremmin olisi koko voinut olla sopivampi. Mainitsi sukkien olevan todella lämpimän tuntuiset. Pakkaset olivat juuri alkaneet loppiaisen alla, sukkia kuvattiin loppiaisaattona illalla ja villasukat olivatkin tarpeen mittarin laskiessa lähemmäs 20 pakkasastetta kiristyen yhä edelleen.

Kudoin sukkia vaiheittain siten, että tein molempia rinnakkain. Sama kohta molempiin ja sitten taas toista palan matkaa eteenpäin ja toiseen sama kohta niin kauan kuin vielä muistin, kuinka ensimmäisen tein. Sukat ovat täysin toistensa peilikuvat. Kuviot eivät ole symmetriset ja silloin minulle on ainut vaihtoehto kutoa sukat aina peilikuviksi keskenään.

Malli: Cthulhu mittens muutettuina sukiksi. Lapasen ohje löytyy Ravelrysta (ilmainen).

Lanka: Gjestal Maija, vaalea vihreä ja musta, 105 g

Puikot: Resorissa 2,5, kirjoneuleessa 3.

Ps. Sisko ihastui sukkiin, olisivat kuulemma hänelle just eikä melkein...

Lapaset käännetty

Tänään lapaset ovat kuivuneet ja valmiit käännettäväksi. Sain houkuteltua toisen tyttäreni malliksi. Hänen käsissään lapaset ovat reilut, mutta käsi onkin hoikka. Omaan käteeni nämä ovat juuri sopivat. Mallissa silmukoita piisaa, joten lanka on oltava hieman ohuempaa. Lapaslangoissa suosikkini on ollut Teetee Pallas ja siitä tein nämä lapaset. Kärkeen muodostui tuollainen rusetti, kun lapaset laittoi vastatusten.

Toisella puolen onkin Hattivattikolmikko saarellaan. Lapaset ovat toistensa peilikuvat. Ranteeseen kuvio löytyi Hattivattien sormista. Niitä on eri lähteiden mukaan eri määrä, joten valitsin tämän helpon kolmen sormen muodostaman kuvion. Lapasen kärjessä on Hattivattien saarelta se salaperäistä valoa hehkuva paalu.

Peukaloon mahtui yksi hoikka Hattivatti hämmästelemän maailmaa. Rakastan lapasten kutomista silloin, kun paljon yksityiskohtia on mukana. Sellaisten tekeminen on mukavaa ja samoin niiden suunnittelukin. Malli etenee kuin itsestään. Nyt on muumien juhlavuosi, joten aihe löytyi niistä tällä kertaa.

Tässä siis se puoli, joka oli nurin käännettynä tuossa edellisessä postauksessa. Alla sitten lapasen se toinen puoli, jota vähemmän esitellään.

Malli: Hattivatit Saarella, by Kardemumma

Lanka: TeeTee Pallas, musta ja valkoinen, 73 g.

Puikot: KnitPro nro 3.

Hattivatit Saarella lapasiin löytyy maksullinen ohje. Tiedustele sähköpostilla.