Cthulhun kutsua on kuunneltu

Näiden sukkien tarina on hyvin pitkä ja monivaiheinen. Neuleprojektia oikeastaan parhaimmillaan. Tarina, jossa lopussa saa nauttia pitkän, monivaiheisen projektin lopputuloksesta. Toisaalta haikein mielin mielenkiintoisen prosessin lopuessa, toisaalta voittajana, tein ne.

Sain pyynnön jo aikaa sitten kutoa sukat, joissa olisi mustekala, erityisesti Cthulhu olisi mieleen. Minulle Cthulhu on jäänyt jostain syystä aika vieraaksi, joten piti perehtyä aika paljonkin olentoon, ennen kuin siitä voisi sukat kutoa. Poikani minua valaisi tämän kuvitteellisen jumalhahmon vaiheista aika paljon ja pieni surffailu netissä kertoi lisää. Onneksi Ravelrystä löytyi hienot lapaset, joiden pohjalta lähdin muokkaamaan sukkia. Ei tarvinnut koko kuviota piirtää. Värit oli valmiiksi valittuina, langaksi valikoitui Gjestalin Maija ja langatkin oli jo ostettuina. Haaste tuntui kuitenkin suurelta. Osaisinko tehdä toiveen esittäjää miellyttävät sukat?

Sitten se projekti hautautui jostain syystä jouluneuleiden valloittaessa tehtävälistani. Monta muuta neuletta oli puikoilla, kunnes ihan joulun alla pyyntö nousi jälleen esiin. Jouluksi en luvannut eikä sukkien tarvinnut ollakkaan jouluksi, mutta välipäivinä voisin ottaa projektiksi. Lomaakin oli tiedossa. Olisi aikaa keskittyä kirjoneuleeseen kaikessa rauhassa sekä mallin suunnitteluun. Kynnyksenä tuntui olevan, miten saisin kuvion istumaan sukkaan niin, että se olisi hyvän näköinen. Toiveena oli, Cthulhu sijoittuisi nilkkaan. Piirtelin ja kääntelin. Pyyhekumia etsittiin ja lyijykynää teroiteltiin. Liimaa ja saksia, millimetripaperia. Siinä ne tavalliset pelivälineet suunnittelussa. Teen ihan manuaalisesti suunnittelun. Niin minulla on neuleistani vielä vanhanaikaisesti muistiinpanot muistikirjoissakin.

Lopulta tartuin vain puikkoihin ja ryhdyin laittamaan silmukoita puikoille peräkkäin välillä väriä vaihtaen hieman musta tuntuu, että näin se menee -fiiliksellä. Ja tämmöiset sukat sillä syntyi. Kokotoive oli sellainen 38-39. Jossain vaiheessa lonkeroiden loppupuolella kokeilin omaan jalkaani mittaa, että missähän mahdetaan mennä ja siinä vaiheessa rupesi tuntumaan, että tässä taidetaan päästä enempää purkamatta oikeaan kokoon.

Eihän tällaisia sukkia voinut kuvata vain litteinä läpysköin, vaan kutsuin itseni iltateelle sisareni luo lähettämällä hänelle surkean kännykkäkuvan sukista saatuani toisen pois puikoilta toisen vielä odottaessa kärkikavennuksia. Minusta sukat olivat jotenkin hänen tyyliset. Sisareni ihastui sukkiin, suostui malliksi ja kuvattiin sukat, jotka oli kuin tehty sisareni jalkaan. Ei paremmin olisi koko voinut olla sopivampi. Mainitsi sukkien olevan todella lämpimän tuntuiset. Pakkaset olivat juuri alkaneet loppiaisen alla, sukkia kuvattiin loppiaisaattona illalla ja villasukat olivatkin tarpeen mittarin laskiessa lähemmäs 20 pakkasastetta kiristyen yhä edelleen.

Kudoin sukkia vaiheittain siten, että tein molempia rinnakkain. Sama kohta molempiin ja sitten taas toista palan matkaa eteenpäin ja toiseen sama kohta niin kauan kuin vielä muistin, kuinka ensimmäisen tein. Sukat ovat täysin toistensa peilikuvat. Kuviot eivät ole symmetriset ja silloin minulle on ainut vaihtoehto kutoa sukat aina peilikuviksi keskenään.

Malli: Cthulhu mittens muutettuina sukiksi. Lapasen ohje löytyy Ravelrysta (ilmainen).

Lanka: Gjestal Maija, vaalea vihreä ja musta, 105 g

Puikot: Resorissa 2,5, kirjoneuleessa 3.

Ps. Sisko ihastui sukkiin, olisivat kuulemma hänelle just eikä melkein...