sunnuntai 3. elokuuta 2014

Päivä, jolloin kierrätys toimi kuin unelma

Meillä on yläkerrassa ollut jo monta vuotta rahi nuorison käytössä. Rahi on aikoinaan ostettu SPR:n kirpparilta muistaakseni ihan muutamalla eurolla ja sillä on ollut ulkoasuna vihreä sametti. Kukaan ei ole oikein väristä tykännyt, mutta rahi on palvellut uskollisesti väristään huolimatta, joten ei ole tullut aikaiseksi vaihtaa sille uutta päällystä. Eilen toin rahin alas siinä ruoanlaiton välissä aikomuksenani pistää päällisen pesuun. Perunoiden kiehumisen aikana poistin päällisen, joka oli todella likainen. Oli nuoriso tainnut käyttää rahia pöytänä elokuvanaposteluilleen. Täytteetkin olivat hieman irronneet rungosta ja valahtaneet alas.

Tutkailin päällistä hieman tarkemmin sen ollessa irrallaan. Se oli kyllä aika auringonpolttama ja kulunut, myös likainen, joten tuumasin, että sen voisi jo laittaa oikeastaan pesun jälkeen matonkuteisiin ja tehdä vihdoinkin uusi päällinen rahille. Tuumasta toimeen. Mieheni meni johonkin palaveriin ja pistin itseni ja rahin samaan autoon ja pyysin heittämään vanhempieni luo. Ei tullut kuin pikkulenkki. Äidillä on kokemusta näistä tuunauksista ja ehtymätön varasto kaikkea mahdollisesti tarvittavaa. En tullut ottaneeksi kuvaa rahista vanhassa kuosissaan, sillä niin nopsaan kaikki lähti etenemään. Olisihan sitä kameran voinut ottaa mukaan ikuistamaan projektiamme, mutta ehkä toisella kerralla sitten.

Mieheni palaverin aikana purkasimme äidin kanssa rahin alkuperäisen päällyksen ja hän leikkasin sen avulla varastoistaan löytyneestä keinonahasta uudet osat rahiimme. Kangas oli joskus vuosia sitten ollut meidän sohvamme taustakangas, jonka hän oli ottanut talteen myöhempää käyttöä varten. Sohvan taustahan ei kulu mihinkään, etuosa ja siitäkin istuinosa ja käsinojat vain, joten siitä jää hyvää materiaalia. Minä kunnostin alasvalahtaneita täytteitä kiinnittämällä ne uudelleen äidin ommellessa uutta päällistä. Sivuihin lisäsimme lisää vanua vanhan painuneen lisäksi. Pohjaan nauhakuja, johon pujotimme uuden nyörin ja näin meillä on paljon paremman näköinen rahi olohuoneessamme. Todellista tuunaamista ja kierrätystä. Aikaa tähän meni kaikkiaan puolitoista tuntia ja se pitää jo sisällä tarvikkeiden etsimisen, ompelut sun muut.

Kotona vielä kaivoin kankaan, jonka leikkasin pohjaa hieman pienempänä ja pujotettiin se peittämään rahin rungosta näkyvä osa tuonne päällisen alle. Pohjasta tuli todella siisti, eikä runkona oleva styrox murene. Rahin pohja kestää katseet, vaikka sen kääntäisi nurinkin. Uudistetulle rahille on kovasti käyttöä ilmennyt. Entinen rahi olohuoneestamme joutuikin keväällä hävitykseen loppuun palvelleena ja tilalle on kaivannut uutta. Kaupasta ei vain ole oikein korvaava löytynyt. Nyt meillä on uusi, josta ei kyllä päällepäin näy, että se on tuunattu versio. Ainoastaan yläkerta jäi nyt ilman rahia tämän siirtyessä alakertaan.
Eipä mennyt lauantai sittenkään hukkaa, vaikka päivä tuntui perjantain veroiselta. En nimittäin tahtonut saada perjantaina mistään oikein otetta. Mikään ei onnistunut, mitä aloitin. Mutta tämä kyllä korvaa hetkeksi tuon perjantaisen osaamattomuuden. Onneksi äiti on näppärä ompelukoneen käyttäjä ja hyvä näkemään mahdollisuudet käyttää materiaaleja uudelleen.

5 kommenttia:

  1. Aivan kuin uusi! Kannattaa kyllä aina etsiä ensin tavat kunnostaa eikä heittää tavara rikkinäisenä ja huonona roskiin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Se lämmittää kovasti Kardemumman sydäntä.