Perennapuistossa ja arvontaa

Viikonloppuna kävimme juhlimassa mieheni serkun ja hänen vaimonsa tuplaviisikymppisiä. Autossa menomatkalla neuloin hullutussukkiin varsia, mutta eilinen paluumatka oli siihen hommaan hieman liian lämmin.  Ei oikein innostanut villalangat siinä helteessä vaikka autossa olikin ilmastointi. Paluumatkalla pysähdyimme Halsuan perennapuistossa, jossa olemme vuosien aikana pysähtyneet useammankin kerran. Harmikseni eivät ole huolehtineet siitä, vaan paikassa pitäisi ottaa istutukset uusiksi, jakaa perennat ja perata penkit. Osassa rikkaruohot kasvoivat ylimmäisinä, osa oli ihan siistejä. Moni kasvi on hävinnytkin osan levittäytyessä useampaan penkkiin. En tiedä, millä rahalla paikkaa nykyisin ylläpidetään, kuka siitä loppujen lopuksi huolehtii. Sieltä löytyy aina jotain kivaa katseltavaa ja ideoita. Ehkä nyt juuri ei kovin moni perenna kukkinut. Siitä hyvä paikka, että voi jaloitella ohikulkiessa, ei pääsymaksuja eikä aukioloaikoja.

(kuva perennapuistosta Halsuan kunnan sivuilta)

Mutta sitten se maanantain jännitys. Olen aivan hämmästynyt arvontaan osallistuneiden määrästä. Kiitos paljon ihanista kommenteistanne arvontapostaukseeni. Kommenttinne kannustavat kovasti jatkamaan samalla tyylillä. Vaikka viime aikoina tuo aikani onkin mennyt enemmän tuolla ulkona kuin puikkojen äärellä ovat kävijämäärät entisellään ettekä ole minua unohtaneet. Olette saaneet sitten käsityökuvien sijaan kuvia pihatöistämme ja niitäkin on lisää luvassa. Jotakin tuunauksiakin on tullut tehtyä ja niistä on tulossa kuvasarjoja.

Arvonnassa voittokommentin kirjoitti Inkeri. Otahan yhteyttä, niin sovitaan voiton toimittamisesta sinulle. Suuret kiitokset kaikille muille arvontaan osallistuneille. Olette kaikki tärkeitä ja kannustavia.

Kiitos!

Kukkaloistoa ja liljavauvoja

Sade ei pystynyt pilaamaan kaikkia pionejani puutarhassamme. Osa oli yllättävän myöhässä ja säästyivät siten ilokseni rankimmilta sateilta ja ilahduttavat kauniilla kukinnallaan kasvattajaansa. Pionissa on sitten niin ihana tuoksu, kunpa sen voisi tallentaa talveksi ja tuoksutella aina välillä.

Tyttöjen ollessa pieniä tehtiin heille oma kukkanpenkki leikkimökin nurkalle. Penkkiin istutettiin varmoja kasveja, joita heidän olisi helppo hoitaa. Minun hoidettavaksi ne jäivät, kun tyttöjen puutarhainnostus häipyi. Yksi penkin kasveista oli tämä hehkuvarakkaus, joka onkin vallannut penkin leimukukilta täysin ja voitti kilpailussa jopa mintun. Lähes koko penkki on tähän aikaan aivan hehkuva ja tämä on pysynyt kauniisti pystyssä ilman tukea. Palava rakkaus on hieman tulisemman punainen, tämä ehkä enemmän oranssiin vivahtava. Alkukesästä penkissä kukkiin vuokot ja yhdellä kulmalla kasvaa ruohosipuli.

Etupihalla kukkiin kaunis Mantsuriankärhö valtavana kukkaryöppynä. Vaatii vain tuentaa pysyäkseen pystyssä, muuten todella kaunis, kestävä ja kiitollinen perennamainen kärhö. Kasvutapa on kuten perennoilla eli aloittaa kasvunsa aina keväisin alusta. Minun pitäis oikeastaan jakaa tämä yksilö jo, että saisin tämän unelmaisen kukkapilven muuallekkin puutarhaan loistamaan heinäkuun kukkien seassa.

Ryhtyessäni siivoamaan kuunliljojen vierestä taloa kiertävää kivikkoa löysin suloisia pikkutaimia. Kuunliljat olivat singonneet siemenet ja niistä oli kehittymässä pikkutaimia. Nämä pitää siirtää parempaan paikkaan kasvamaan nähdäkseni, millaisia liljoja näistä on kehittymässä. Kuunliljathan risteytyvät ja jälkeläisistä saattaa tulla millaisia tahansa. Kovasti  toivon, että olisivat lähellä olevan isolehtisen, siniharmaan ja valkeakukkaisen kuunliljan tapaisia, mutta voivat olla muutakin. Haluaisin sitä siniharmaata nimittäin enemmänkin pihaamme, mutta sain vain yhden taimen taimistolta oikeaa lajia. Toinen samanlaisena myyty ei ollutkaan sitten isona kaverinsa kaltainen, vaan tavallisempi, jota pihassamme on laajoja kasvustoja.

Pakostakin on käsityöt jääneet vähän vähemmälle kun on niin valtavan ihanat kelit olla puutarhassa. Viime kesä jäi vähemmälle, kun aina satoi. Nyt on sitten tehty senkin edestä kaikenlaisia puuhasteluja. Keväällä alkanut puutarhaprojektimme jatkuu edelleen. Terassiin on saatu lisää rakennelmia ja siinä kirvesmiehen apulaisena ollessani olen ehtinyt vähän raivaamaan lähellä ollutta vielä villiä tonttimme reunaa uusille kasveille. Löydinkin melkoisen kasan kiviä ja ne poistamalla ilmaantui vallan hyvä multatila istutuksille.

Kesäpäivä puutarhassa

Päivä on ollut jälleen aivan ihana kesäpäivä. On ihanaa olla lomalla tämmöisenä kesänä, kun aurinko paistaa ja pihalla jaksetaan olla ja tehdä kaikenlaista. Pitkästä aikaa on oikein mukavaa tehdä töitä puutarhassa. Leikkimökin kesäneilikka-amppelit ovat aivan täynnä kukkia, samoin kuin moni muukin kukkaistutus. Lämpimiä kelejä on piisannut. Nämä täytyy aina muistaa käydä kastelemassa, sillä jäävät räystäiden alle, eikä sadevesi niitä kastele laisinkaan.

Varaston ovien väliin laitoimme ylimääräisen, jo kolhiintuneen sinkkisoikon, johon istutin jalokärhön. Astiasta sahattiin pohja pois, joten juurilla on tilaa hakeutua alemmas. Maavara ei olisi kuitenkaan yksistään riittänyt kallion tullessa vastaan, joten tällä pienellä konstilla saatiin kärhölle vähän enemmän tilaa kasvaa. Tänään saatiin vihdoinkin kiipeilykehikko tuolle Jackmannille. Mieheni muisti varastossa olevan vielä yhden tämmöisen kehikon ja niin sahattiin siitä vain sopivan mittainen ja ruuvattiin paikoilleen. Muutaman viikon tämä odottikin valmiiksi saattamista. Kärhön sijainti tontillamme on varmasti suojaisimpia paikkoja, joten toivon kärhön pysyvän hengissäkin. Jollei, niin hankitaan jokun kestävämpi köynnös sitten paikalle. Kärhön juurelle voisi vielä istuttaa jotain kivaa pikkukukkaa kukkimaan, sillä kärhöt tykkäävät pitää juurensa viileässä.

Kaiken muun puuhastelun lomassa sain kudottua muuten yhdet kyhäilysukat valmiiksi. Sukista löytyy värejä jäätelöstä, mutta yllättävän lähellä nämä olivat myös pionin kukkaa.

Malli: oma perussukka, koko 36

Lanka: Novita 7 veljestä, Raita, väri 860, 95 g

Puikot: Knit Pro nro 3

Pikku Pietarin kujalla

Meille tuli äkkiseltään asiaan Kuopioon. Kahden eri tapaamisen väliin jäi aikaa, joten poikkesimme Pikku Pietarin kujalla, johon sattumalta törmäsimme kaupungilla ajellessamme. Sääkin muuttui sateiseksi, mutta kujalla oli hyvin katettuja kohtia, joissa pystyi olemaan suojassa jollei sattunut olemaan missään puodissa sisällä. Mielenkiintoinen kuja poiketa ihastelemassa kädentaitajien töitä - ja tehdä ostoksia tai istuskella kahvilla.

Kuja muodostui kahden talon väliin jäävästä solasta, johon oli kivetty mukava kävelykatu. Vanhaan rakennukseen oli kunnostettu toinen toistaan sievempiä käsityömyymälöitä, joissa oli kauniita tuotteita houkuttelemassa ostoksille. Markiisikatokset suojasivat kulkijoita liialta auringonpaahteelta tai meidän tapauksessa, liialta vesisateelta. Kuopiossa ollessamme saimme nimittäin niskaamme oikean kaatosateen, mutta pahimman ryöpyn kohdalla olimme jo auton suojissa. Sadevesiviemärit eivät pystyneet vetämään satanutta vesimäärä, vaan pulppusivat kuin suihkulähteet ympäri kaupunkia. Rakeitakin tuli jonkin aikaa.

Vasemmassa yläkulmassa näkyy kahvilan yläkerrassa ollut siipi, jossa kävimme istuskelemassa kahvi- ja teekupin äärellä. Paikka oli mukavan viileä, sillä kahvilan ulkoterassi oli rakennuksen toiselle puolelle ja sillä hetkellä märkä ja läheisen rakennustyömaan porien häiritsemä. Kujalla soitti haitaristi ja loi osaltaan leppoista tunnelmaa kulkijoille. Musiikki kuului mainiosti tuonne ylätasanteelle.

Löydin minä Kuopiosta lankaliikkeenkin, mutta kelit olivat kaikkea muuta kuin suosiolliset siinä vaiheessa yrittää mihinkään ostoksille ja niin ajoimme tällä kertaa ohi. Ja illan mittaan ajelimme jo takaisin kotiin. Kesällä on niin helppo pistäytyä missä vain, kun on pitkä, valoisa päivä ja helpot kelit ajella. Sattumalta saattaa löytää kauniita ja mukavia paikkoja, missä pistäytyä.

Testineulonnassa huivi

Onnistuin osumaan Sunny with a Chance of Knitting -blogissa paikalle, kun siellä etsittiin testineulojaa uudelle huivimallille. Paljoa harkitsematta ilmoittaudun testineulojaksi, sillä huivi näytti tarpeeksi yksinkertaiselta, että selvityisin siitä, vaikka ohje olikin englanniksi. Ei juuri murehdittanut kesken olevat hullutustyötkään, kun pääsin kokeilemaan uutta pitsihuivia. Diana on esitellyt kauniita huivejaan blogissaan ja ohjeet niihin on ostettavissa Ravelrysta. Tämäkin ohje tulee olemaan maksullinen.

Sattumien vuoksi pääsin testineulontaa mukaan vasta muutaman päivän myöhässä, sillä juuri juhannuksena saamani malli jäi kesäretkemme jalkoihin ja aloitin huivin vasta kotiuduttuamme. Alussa oli ehkä koko huivin hankalin kohta, sillä aloitus oli vähän erilainen, mihin olen tottunut. Aikani sitä kuitenkin tuumailtua aukeni aloituksen juju minulle ja niin pääsin neulomisen vauhtiin. Käsialani on ilmeisen pikkutarkkaa, joten minulla on numeroa suuremmat puikot ja silti luulen saavani tehdä huiviin toistoja ainakin yhden kuviokerran enemmän saadakseni sopivan kokoisen huivin. Malli on kuitenkin hyvin yksinkertainen, joten tästä selviän ja muutamaa kohtaa käyn enää vilkaisemassa ohjeesta.

Pingottelin hieman huivia mittoihinsa, että näkisin missä kokoluokassa suunnilleen mennään. On tässä samalla tullut hieman jatkettua hullutussukkiakin, joten eivät ne aivan unholassa ole. Tänään onkin ihana sadepäivä tehdä käsitöitä.