Jämälangoissa mukana olleet isoäidinneliöt kokivat purkutuomion. Niistä ei oikein yksistään saanut mitään aikaan ja lisääkään ei oikein ollut mahdollista tehdä. Purkasin neliöt, yhdistin langat yhdeksi langaksi ja oikaisin ne. Vyyhti kuivumasta tulleista langoista näyttää ihan pätkävärjätyltä, jossa on hirveästi solmuja.
Erottelin langat omiksi pikku nyssäköikseen. Kuhunkin aina sen verran, kuin sitä pätkää oli. Montahan näitä tuli, mutta tiesi aina, että tuossa on tuon verran lankaa. Pussitin langat odottamaan parempaa aikaa ja jotain pohjaväriä. Kunnes se pohjaväri sitten tuli näissä uusimmissa lahjoituksissa. Nyt pikkukerät pääsivät jälleen esille ja muotoutumaan neuleeksi.
On kyllä olleet kaiken sen päättelyn vaivan arvoiset - ovat nimittäin tosi hienot! Piristävää varmasti aina lähteä ulos, kun nuo saa laittaa käteen. :)
VastaaPoistaIhanat lapaset :) itse olen kans semmoinen lankahamsteri, että en raski laittaa pienintäkään langan pätkää roskiin!
VastaaPoistaPienimmätkin jämät käytetään. Tykkäsin itsekkin näistä ja mukava tehdä ja suunnitella seuraavaa raitaa. Muutamia pikkukeriä jäi odottamaan seuraavaa lapasparia.
VastaaPoistaItse olen suunnitellut (en vielä toteuttanut) jämälangoista vastaavaa pätkävärjättyä kerää, mutta niin että katkaisen joka langan aina puoliksi. Toinen pätkä toiseen kerään ja toinen toiseen ja teen langan jatkon jo kerällä. Näin päättelemistä ei tule niin kamalasti ja lopputuloksena pitäisi olla kaksi identtistä kerää. Toki langanpätkien on sitten oltava sen verran pidempiä että näyttävät järkevältä raidalta lapasissa/sukissa.
VastaaPoistaJossain suomalaisessa sukkakirjassa oli ohje lankojen pujottamiseen sisäkkäin, jolloin päättelyä ei tarvitse tehdä jälkikäteen.
Amone. Olen sen päättelyjutun nähnyt ja kokeillutkin kangaspuilla kutoessa. Käytössä vain huovissa kului jotenkin juuri siitä kohtaa ensin ja pätkä erkanivat toisistaan. Joten olen päätynyt päättelemään kaikki erikseen.
VastaaPoista