Villahuopaa haaveissa

Kesän kuumin viikko menossa ja minä hikoilen vanhempieni yläkerrassa villaloimen kanssa. Olen käyttänyt alkaneen loman muistellen vanhoja kankaankudonnan oppeja ja luonut villahuovan loimen. Tänään sain sen niisittyä. Äiti on ollut vierellä ohjaamassa ja opettamassa. Hyvä niin, sillä ei niitä asioita noin vain muista, vaikka olenkin joskus muutaman loimen koulussa puihin laittanut. Talviaikaan ei vain ole näin pitkiä päiviä aikaa laittaa kudonnan oppeihin. Talvi-illassa työpäivän jälkeen ei paljon aikaan saa, kun nytkin on mennyt useamman tunnin pituisia päiviä käsitellessä yli 400 lankaa. Sattui vain tämä lämmin viikko juuri tälle viikolle, johon projektin suunnittelin. Mutta mukavaa on ollut ja kyllä sitä jotain on muistanutkin, mutta paljon on unohtanutkin yli 25 vuoden aikana.

Junasukkaprojektiin olen saanut aivan ihania paketteja - täynnä lankaa. Pääsen kokeilemaan näitä suloisia lankoja. En ole näistä kaikkia ennen kutonutkaan. Näistä olisi lupa tehdä Seinäjoen sairaalan vauvoille sukkia. Ensin tuli tämä paketti ja seuraavana päivänä sain alakuvan paketin. Kyllä näistä monet sukat saa tehtyä. Ehkä tämä tämän viikkoinen helle vähän hidastaa, mutta jäähtyyhän se jo ensi viikolla. Muutenkin on minulla lämmin tunne villalankaa kohtaan, kun ulkona on 27 lämmintä. Käsiä olen jäähdytellyt välillä kylmällä vedellä.

Suuret halaukset näille ihanille ihmisille, jotka lähettivät minulle nämä langat. Näistä saadaan sukat todella monelle vauvalle. Hyvä kiertää jälleen.