Syyspuuhia

Puutarha asettuu hiljakseen syksyyn. Syyshortensia kukkii porraspäässä kauniin kukin toivottaen minut aina tervetulleeksi kotiin. Eilisen päivän olinkin kokonaan menossa. Ensin töissä ja sitten kohta lähdettiin naisporukalla mukavaan naisteniltaan lähikaupunkiin. Kotiuduttuani kävimme vielä lämpimässä syysillassa noin viiden kilometrin kävelylenkillä mieheni kanssa.

Käsityörintamalla on siis ollut hieman hiljaisempaa. Yksi myssy on sentään valmistunut viimeisestä Puro Patik -kerästä. Painoa tällä ruskealla yksilöllä 48 g. Vielä toinen tulee siitä kerästä ja sitten ne langat on kudottuna.

Mukavaa kun tänne on ilmestynyt uusia lukijoitakin. Ja kommentoijia. On kiva, kun jätätte käynnistänne jonkun merkin. Tuntuu, ettei turhaan kirjoita tätä.

Keskeneräistä

Minulla on kutoessani vakipaikka. Tuoli, jonka viereen on tullut kasattua kaikenalaista käsitöiden teossa tarvittavaa tykötarvetta. Tällä hetkellä tuolin vierellä olevalla pöydällä on keskeneräisenä kirjoneulelapanen sekä yksi sytomyssy. Ruskea. Eilen kesken ollut vihreä valmistui illalla ja painoa sille tuli 49 g. Tällä kertaa lanka riitti molempiin myssyihin. Koska laitoin kuvan eilen samanlaisesta myssystä, niin en kuvannut tätä kaksoskappaletta laisinkaan.

Ken leikkiin ryhtyy

Blogini aiheena on ollut jo pidempään nämä sytomyssyt.  Teen niitä aina sellaisena ajatustyönä. Helppoja ja niitä kutoessa tai virkatessa voi suunnitella muita töitä.

Olen kutonut järjestelmällisesti Matleenalta saamastani sytomyssylankapussista näitä Novitan Puro Patik -keriä loppuun. Ei ole tarvinnut uutta mallia miettiä, vaan yhden valmistuttua on voinut helposti aloittaa uuden laukussa joka paikkaan kulkevan käsityön, jota on voinut aina tilaisuuden tullen kutoa. Näin olen saanut valmiiksi jo 7 Puro Patik -myssyä, 8. kesken. Tässä viimeisimmät eli 37. ja 38. myssy.  Toinen vielä vähän kesken. Painoa tuolla ensin valmistuneella tasan 50 g. Yhden kerän kudoin jo omistakin varastoistani. Kerän, jonka pelastin alennusmyynnin loppumyynnistä eurolla. Nyt, kun lankaa on tutustunut, niin oikeastaan harmittaa, etten pelastanut niitä kaikkia muitakin keriä. Sillä hinnalla. Lanka oli kuitenkin minulle outoa, joten ostin vain kaksi kerää kokeillakseni. Ei tämä nyt aivan auvoistakaan ole ollut tämän langan kanssa. Melkein joka kerässä on ollut solmu ja langan jatkokohta on ollut jotain ihan muuta kuin mihin edellinen loppui. Myssyissä sillä ei ole niin väliä, tulee vain kauniit, erilaiset raidat. Olen siis surutta jatkanut sillä, minkä kehräämön työntekijä oli siihen solmuun laittanut. Mutta olen kyllä tuuminut, että voi sitä, joka tekee suurempaa työtä ja joutuu kerimään hukkaa pitkän pätkän lankaa. Suurta tuhlausta vai salakavalaa kaupantekoa. Vain yksi kerä on osoittautunut noita solmukeriä kummallisemmaksi. Siinä oli solmuja ja sitten ei oltu enää solmittukaan. Ihan kerän lopussa oli kolmekkin jatkosta, joissa lanka vain yhtäkkiä katkesi ja piti etsiä uusi pää kerästä ja parhaimmassa kohdassa oli paksua, kehräämätöntä puuvillaa tukkona.

No, jäljellä on enää yksi ruskeasävyinen kerä omista varastoistani ja sen jälkeen tämä lanka on kudottu viimeistä senttiä myöden. Minulla on aina taipumus tehdä asiat loppuun saakka. Joten kun leikkiin ryhtyy niin se leikki kestää. Valitettavasti lukijani joutuvat aina silloin tällöin tai melkein joka postauksessa kärsimään nyt erivärisistä sytomyssyistä. Mutta aikakaudet vaihtelee ja kohta on edessä jokin muu villitys lankakerieni seassa. Kotona minulla on toinen käsityö aamuisin ja iltaisin ja se etenee, mutta hissukseen, kun on kirjoneuletta. Opinkohan Kesäyon hullutuksessa pitämään vireillä montaa aloitusta samanaikaisesti?

Lanka riitti sittenkin

Olen muutamana päivänä kutonut näitä kirjoneulelapasia. Malli on mielenkiintoinen ja on Eeva Haaviston kirjasta malli nro 64. Kudon aina mielelläni tuon ranteen ja peukalojuuren alun pidemmäksi. Mikään ei voi niin ärsyttää kuin se, että ranteen resori nousee liian ylös. Painoa näille lapasille tuli 68 g ja puikkoina käytin 2,5 numeron bambupuikkoja.

Lanka oli tämä lankakeräpari, jonka edullisesti löydin kirpparilta. Luulin, että tuo vaalenapuinainen olisi Nalle-lankaa, mutta saattaisi olla vaikka jotain muutakin. Neule oli lämmintä kudottavaa, vaaleanpuinen ehkä hieman tuota lilaa ohuempaa ja väritys siinä ei ollut ihan tasaista, vaan jokunen silmukka oli aina hieman punaisempaa. Miellyttävät kuitenkin kutoa yhdessä ja lapasista tuli paksut ja lämpimät.

Loppua kohden sain jännittää, että kuinkahan tuon tumman pohjavärin kanssa oikein käy. Vaaleanpunainen kuviolanka ei tuntunut kuluvan juuri laisinkaan. Kuvasta kyllä huomaa eroja eli kyllä sitäkin meni. Mutta toisen lapasen valmistuttua ja toisen yltäessä kärkikavennukseen vilkuilin huolestuneesti nopeaa hupenevaa lilaa kerää. Sain kuitenkin molempiin peukalon. Tein ihan vain tuollaisen perussetin, sillä kuviot eivät itse lapasessa asettuneet sopivasti jatkuakseen järkevästi peukalossa. Lilaa lankaa jäi kuin jäikin ihan pieni keränloppu.

Yarn - laatikko täynnä lankaa

Lauantainahan tavataan siivota. Tai ei se taida nykyisin enää niin päivästä kiinni olla. No, muiden vielä nukkuessa leväytin kaksi ohuiden lankojen sukkalankalaatikkoani olohuoneen lattialle. Kesän sukkakyhäilyssä laatikoista oli vain pengottu uusia ohuita sukkalankoja ja laatikoiden sisältö oli sikin sokin. Hyvällä järjestelyllä sain sekaan mahtumaan vielä alkusyksyn lankaretken saaliitkin ja tilaa jäikin vielä. Olisihan siihen toki voinut sitten vielä lisätä kaapista näitä laatikon päälle, mutta aivan niin kauas ei minun siivousintoni yltänyt. Muutamat näihin laatikoihin eksyneet puuvillakerät siirrettiin myssylankapussiin.

Ohuet sukkalangat olivat tarjouksessa heinäkuun lopulla, joten niitä tuli muutamia sukkia varten haalittua.

 Näistä tulee vielä mukavan lämmintä neuletta, jahka neuloja näihin asti ennättää.

Ja kun Dropsin langat olivat alessa, niin muutama huivilankakin tuli mukaan entisten lisäksi. Odottakaahan, kyllä minä vielä huivivaihteenkin saan päälle. Näitä ei voinut vastustaa, kun vielä alennuksessakin olivat.