keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Syyspuuhia

Puutarha asettuu hiljakseen syksyyn. Syyshortensia kukkii porraspäässä kauniin kukin toivottaen minut aina tervetulleeksi kotiin. Eilisen päivän olinkin kokonaan menossa. Ensin töissä ja sitten kohta lähdettiin naisporukalla mukavaan naisteniltaan lähikaupunkiin. Kotiuduttuani kävimme vielä lämpimässä syysillassa noin viiden kilometrin kävelylenkillä mieheni kanssa.
Käsityörintamalla on siis ollut hieman hiljaisempaa. Yksi myssy on sentään valmistunut viimeisestä Puro Patik -kerästä. Painoa tällä ruskealla yksilöllä 48 g. Vielä toinen tulee siitä kerästä ja sitten ne langat on kudottuna.

Mukavaa kun tänne on ilmestynyt uusia lukijoitakin. Ja kommentoijia. On kiva, kun jätätte käynnistänne jonkun merkin. Tuntuu, ettei turhaan kirjoita tätä.

5 kommenttia:

  1. Syyshortensian kukka on niin herkkä ja suloinen.

    VastaaPoista
  2. Ihana kuva kuin postikortti! Olen ollut muutamia päiviä poissa ja täällä on kaikkea kaunistaa taas:D

    VastaaPoista
  3. kaunis syyshortensia, meillä oli mökillä sellanen, tykkäsin siitä paljon. Valitettavasti meillä ei ole mökkiä enää :(

    VastaaPoista
  4. - Ai, siis, se on syyshortensia, jota tässä yks päivä ihailin yhdessä pihassa. Todella kaunis!
    - Aivan mielettömän ihania nuo myssysi ja hyvä kuulla, että lankakin on ihan "mukiin menevää", vaikka niitä solmukohtia kyllä ihmettelen suuresti, - - - minäkin.
    Minullekin tuota Puro Batik`ia "siunaantui" suhteellisen paljon keväällä.
    - Vähän minä kadehtien katselen noita sinun kirjoneulevanttuita, minä kun en ihan oikeasti osaa kirjoneuletta edes sen vertaa, että saisin lapsenlapsilleni Joululahjaksi kirjoneulevanttuut, mutta onneksi on se meidän tosi hyvä yhteinen ystävätär, joka osaa nekin.
    Kuuulaita syyspäiviä,
    -t-

    VastaaPoista
  5. Pitääpä minunkin ihailla ihan ääneen tuota ihanaa syyshortensiaasi! Minulla ei ole omakohtaista kokemusta siitä, siis omassa puutarhassa, mutta kaunis on.

    Ei muuten kannata otta tuossa edellä olevaa täysin todesta, kun Taina väittä, ettei osaa kirjoneuletta. Minä nimittäin uskon, että osaisi, jos kokeilisi edes. ;DD Eipä hän muuten arvaa millaisia onnistumisen fiiliksiä menettää. Mutta saahan niitä fiiliksiä muistakin käsitöistään. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Se lämmittää kovasti Kardemumman sydäntä.