Kuvaamisen tuskaa

Tämä päivä alkoi sitten todella lupaavasti. Heräsin ensinnäkin tuntia liian aikaisin, mikään ei tuntunut olevan kohdallaan. Aamun rutiinit kuitenkin sain tehtyä. Kävin suihkussa ja ajattelin sen jälkeen kuvata eilen illalla valmiiksi saamani neuleen. Yön oli satanut vettä ja aamukin oli melko harmaa. Kuvat olisi parasta siis ottaa ulkona, että valo riittäisi edes jonkinlaisiin kuviin. Minähän etsin sitä parasta kuvaa aina, joskin harvoin onnistun. Otin ensin portailla kuvia, mutta en ollut tyytyväinen. Ajatus toisenlaisesta taustasta pälkähti päähäni. Äkkiä kroksijäljitelmät jalkaan ja menoksi. En päässyt kuin pihalaatoilta pois kun saman tien sain ruveta varjelemaan kameraa. Sateenliukastama savivelli rikkaruohoilla terästettynä sai minulta jalat alta ja niin oli nurin. Onneksi kamera säilyi. Polvet kyllä aukenivat ja ei kun uudestaan suihkuun. Kävin ottamassa kuvan, mutta siitä ei nyt kyllä tullut kummoista, kun polvia kirveli ja kämmenetkin olivat likaiset. Yhteen asiaan olin tyytyväinen. En ollut vielä tullut laittaneeksi parempia pitkiähousuja jalkaani. Ne säilyivät sentään.

Tässä tämä onneton kuva. Olisi ihana osata ottaa kunnon valokuvia, mutta ehkä näistä pläjäyksistäni kuitenkin asia tulee ilmi. Vuorossa jälleen myssy, kun on niin pimiää sen mustan neuleen kanssa. Yritin sitäkin nyt aamulla, mutta ei tässä harmaudessa näe. Tähän myssyyn on käytetty 4 eri kerää lankaa loppuun ja kahdesta seuraavasta vielä jäikin. Painoa tuli 58 g.

Olen seurannut tämän vuoden langankulutustani näihin neuleisiin ja tämä myssy vei minut yli 10 kilon, tarkalleen 10 kg ja 46 g vuoden alusta. Missään tuo lankamäärä ei tunnu. Olen lahjakkaasti hankkinut tilalle aina uusia lankoja sitä mukaa kuin olen kutonut. Hyvä etten ole enemmän hankkinut kuin kutonut. Mutta kummasti sitä vain on kulunut. Tuon jos laittaisi kerinä kasaan, niin aika mukava kasa siitä syntyisi.

Päivälle ei muuta kuin parempaa jatkoa. Toivottavasti sinun päiväsi alkoi paremmin.