Kyhäilypostia

Muistatteko, kun kesäkuumalla kudoin sukkia Kesäyön hullutukseen? Yllättäen voitin sukkasarjassa Katin palkinnon. Minä, joka en koskaan voita mitään. Odottelinkin postia sitten jo kovasti, mutta sitä ei kuulunut, joten unohdin jo koko palkinnon. Paria isokokoista kirjettä hain postista jo sillä, että nyt se  tuli, mutta yleensä postina oli kirjakerhon kirja. Tänään, kun tulin hirmu väsyneenä töistä kotiin, mainitsi mieheni hakeneensa minulla tulleen isokkoisen kirjeen. Joo, tuumasin ja paiskasin sohvalle pitkäkseni. Kahtena edellisenä yönä on nukuttu yhteensä kahdeksan tuntia, joten pää oli hieman väsyneen oloinen. Pienten torkkujen jälkeen lähdin sitten syömään ja keittiössä vakipaikkani tuolilla oli minulle lahjapussi. Ihmettelin sitä tovin ja hämmästelin, että mikäs tämä on. Mieheni mainitsi uudelleen hakeneensa sen minun isokokoisen kirjeen postista. Niin, mikä kirje? Yhtenä kysymysmerkkinä pyörittelin pussia kunnes jostain alitajunnasta hiipi hissukseen tieto, että nyt SE on tullut. Kiitos Kati! Paketti on perillä ja sukkia tulee lisää. Langat olivat mieluisia. Aivan ihania.

Kävimme päiväseltään sunnuntaina Porvoossa ja sinne lähdettiin aamuyöstä. Paluu oli seuraavana aamuyönä. Päivä meni salibandyn valmentajakoulutuksessa sekä parin pelin seuraamisessa. Minä olin lähinnä hupulainen ja kuskin viihdyttäjä. Takaisin ajoin sitten meidän 9 paikkaista bussiamme Hämeenkyröstä Seinäjoelle muiden nukkuessa. Enpä ole ennen niin isoa autoa ajanutkaan, joten pieni jännitys piti kyllä kuskin hereillä. Jotenkin tänään oli vain väsyksissä. Ei sitä tällä ikää palaudu enää niin kuin nuorempana. Menee kauemmin. Taidankin lukaista blogit läpi ja mennä nukkumaan.

Valmistuneita töitä? Onhan niitä, mutta myöhemmin niistä lisää. Tänään tuli surullinen viesti mieheni mummusta.