Mustikkasukat

Mahdoton tehtävä kuvata omat jalat niin, että saisi kunnon kuvia. Väittäisin melkein, että ikä on kangistanut kulkijaa. Onni sinänsä, sillä yliliikkuvat niveleni ovatkin olleet koetuksella koko ikäni ja taipuuhan ne vieläkin uskomattomiin suorituksiin. Minulle on ihan tyypillistä saada kädet tai siis ennen peräti kyynärpäät lattiaan taittamalla vain vyötäröltä itseni kaksinkerroin tai muuta vastaavaa tosta noin vain, mutta olen todennut, että onneksi sitä hieman kangistuu. Kuvien otto on joka tapauksessa haastavaa.

Näitä sukkia oli ihan mukava kutoa, vaikka pienillä puikoilla teinkin. Molemmat langat ovat jämäkopastani poimittuja ja väheniväthän ne ihan mukavasti - kumpainenkin. Sukat ovat miellyttävät jalassa ja ainakin kokemukseni molemmista langoista ovat hyvät ennestään. Yksivärinen lanka tasoittaa kummasti tuota kirjavaa ja tekee sille jotenkin rajoja. Näistä tuli jälleen kivat nilkkasukat pidettäväksi ensi talvena töissä sisäkengissä. Työpaikkani lattia on melko kylmä talvella, joten pidän villasukkia jatkuvasti. Eivätkä ole yhtään liikaa. Työni on istumatyötä ja ei siinä pääse niin lämpimäksi. Sukkia pitää siis olla aika monet. Minulla on sukat töihin, kotiin, unisukat ja sitten vielä kahden vahvuisia. Lisäksi on hienostelusukat ja työsukat. Sukkia ei voi koskaan olla liikaa! Eniten on vain käyttöä ihan näille perussukille, joita olen nyt urakoinutkin perheen naisväen varastoihin. Kummasti ne vain talvessa kuluu. Toinen tyttäristä moitti, ettei hän tarvii enempää sukkia, mutta toiselle kyllä saa tehdä. Mitäs sitten kun äiti ei olekkaan enää kutomassa sukkia?

Malli: Perussukka, 64 s, koko 38, 3o1n ribbi

Lanka: OnLinien Supersocke 100 väri 605 ja Fabel väri 107, sininen, 70 g

Puikot: KnitPron 2,25 sormikaspuikot