sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Raapustelua ja kokeilua, luomisen tuskaa

Jostain aina välillä tulee tarve piirrellä uusia malleja paperille. Erityisesti silloin, kun tuntuu, että on aivan liikaa muuta ja tarve keskittyä luomaan jotain uutta selvittääkseen ajatuksiaan. Lauantaina sain ajatuksen, jonka piirtämiseen meni muutama tunti ja sitten lanka puikoille ja kokeilemaan. Illan mittaan sain tämän aikaiseksi. Välillä huomasin joitain parannuksia ja kuin säveltäjä konsanaan, vaihdoin nuotteja millimetripaperillani. Jokunen purkaminenkin piti tehdä lopputuloksen parantamiseksi. Mutta nyt on toinen lapanen valmiina. Siitä vain nurja puoli tällä kertaa. Odottaa sitä toista, joka on puikoilla. Välillä tulee se tuska, että miksi tätä yleensä teen. Onhan noita valmiita malleja pilvin pimein. Ja valmiin mallin moittijoita. Ei se ole kovin helppoa tehdä uutta mallia niin, että taitamatonkin kutoja pystyisi luomaan samanlaisen - eikä siihen pysty kukaan. Samasta mallista kun tulee niin erilaiset lopputulokset kutojasta riippuen.
Valmiista mallista on sitten nämä pöllöt valmistuneet. Pöllöjen viehätysvoima jaksaa hurmata aina vain ja halukkaita pöllölapasten toivojia piisaa. Nämä pöllöt ovat erityisesti minun mieleen. Väritys on nimittäin juuri sellainen, jollaiset tekisin itsellenikin.
Ulkona lumi sulaa kovaa vauhtia ja on hyvin märkää. Tuntuu aivan jo maaliskuun lopulta. Mutta vielä lapasia tarvitaan.
Malli: Horatio and Oren (Ravelry, maksullinen ohje)
Lanka: Novita 7 veljestä, farkunsininen ja puhtaanvalkoinen, 81 g.
Puikot: KnitPro 3 ja 3,25

12 kommenttia:

  1. Lapasen kääntämistä odotellen ;)

    VastaaPoista
  2. Minä täällä myös odottelen lapasen kääntämistä. =) Uskon tietäväni tuon "miksi tätä teen" -tunteen. Mutta se on vaan se joku palo... Joskus jotain haastavaa tilaustyötä tikuttaessa miettii, että miksi lupasin kun tästä ei tuu mitään. Ja sit kun työ on valmis, on valmis alottaan saman vaikka heti alusta. Eilisen päivän huovutin huopakukkia, ja tänä aamuna kun heräsin, mietiskelin kuka hullu oikeesti viettää vapaapäivän kylpyhuoneessa kädet saippuavaahdossa ja ihan vapaaehtoisesti. Mutta kun sitten menin katsomaan kuivuneita huovutuksia, en taas ihmetellyt mitään! =D

    VastaaPoista
  3. Oijoi, mitähän nurin käännetty lapanen piilotteleekaan...
    Minä tunnustan, etten edes yritä mitään omasta mielestäni vaikeaa mallia tehdä. Vaikka kyllähän se toisaalta on niinkin, että oli kyseessä mikä tahansa taito niin tekemällä sen vain oppii :)

    VastaaPoista
  4. Minäkin odotan.

    Se oma malli on vaan se oma malli ja aivan varmasti ylpeyden aihe- että yes minä tein sen. Ei kukaan voi ottaa sitä ihana fiilis pois. ☺☺☺

    VastaaPoista
  5. Lapasen kääntöä odotellessa... veikkaan, että paljastuu Muumilaakson Hattivatteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasinpas oikein ;). Hienot Hattivattilapaset tuli :)

      Poista
    2. Aika moni taisi arvata. Taisi olla aika helppo...

      Poista
  6. Innolla odotan mitä käännöksen jälkeen ilmaantuu näkyville. On varmaan ihana tunne kun on itse luonut ja toteuttanut. Kiitos Sinulle ihanista ideoista.

    VastaaPoista
  7. Varmasti kuitenkin upea tunne kun saa idean ja pystyy toteuttamaan sen. Onko tuo pöllölapanen vaikea aloittelijalle? Ja ohje on ilmeisesti englanniksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pöllölapanen tuntuu minusta helpolle. Mutta olen tehnyt aika paljon kirjoneuletta. Tässä on jonkin verran sidottavana langanjuoksuja. Englanninkielisessä ohjeessa on hyvät kaaviot, tuolle kirjoneuleelle. Teet vain ranteen ja peukalon siten kuin olet tottunut, niin kyllä selviää. Ainakin kannattaa yrittää.

      Poista
  8. Jokos se lapanen käännetään.;) Ihanaa luomisen tuskaa..

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Se lämmittää kovasti Kardemumman sydäntä.