Vyötteitä pussukassa sekä suklaata

Aamulla maa oli vihdoinkin kuurassa ja vielä iltapäivälläkin. Valkeni kummasti maailma, ei ole niin pimeää ja kuraista. Vielä enemmän se valkeni, kun töistä palatessani avasin postilaatikkomme. Minulle oli siellä kaksi mielenkiintoista paksua kirjettä. Olihan siellä toki muutakin, mutta laskut tulee onneksi miehen nimellä;) Minä kuitenkin harvemmin saan postia. Mutta tämmöinen neuleposti on kyllä sydäntälämmittävää ja parantaa maailman, vaikka olisi kuinka kurjaa. Kokeilkaa ihmeessä! Suosittelen. Ilahduttavaa saada postia ystäviltä! Tulisipa ilahdutettua itsekkin muita paksuilla kirjeillä. Niitä on mukava saada.

Teimme Aulin kanssa vähän diilejä ja nyt minullakin on tämä ihana vyötepussukka. Tuttuja vyötteitä löytyi, mutta kyllä on jokun muukin vielä kutomaton lanka edustettuna. Minä olen aivan hulluna kaikkiin pussukoihin ja tämä on kyllä mainio. Ja tuo ihqu pikkupussukka! Saankohan pitää sen - vai omiiko tyttäret?

Tässä vielä pussukka toiselta puolen kuvattuna. Olen noita vyötteitä laittanut ihan mielenkiinnosta sivuun jonkin aikaa ja kun Auli sitten aikoinaan esitteli nämä pussukkansa, olin heti myytynä. Tuota muovia ei kuitenkaan meidän kaupoista löytynyt täällä. Myyjät pyörittelivät vain päätään, että mitä se on, joten minulta jäi matkimatta tuon pussin teko. Sitten Auli laittoi noita pussukoita arpavoitoksi, ja toki yritin omaani saada arvontaan osallistumalla. Mutta tunnetusti en koskaan voita - ehkä on sitten enemmän onnea rakkaudessa, kun ei sitä ole arpajaisissa - ja niin jäi pussukka saamatta. Mutta nyt minulla on semmoinen! Ensi viikolla onkin neulekahvila, niin on sitä hieno mennä ja ottaa käsityönsä tuosta pussukasta. Suuret kiitokset sinulle, Auli! Kyllä tämä nettimaailma on sitten ihmeellinen! Mukavia ystäviä tulee sieltä ja täältä ja aivan kuin Auli kirjoitti: joskus oikein huolestuu, jos tutuissa blogeissa ei olekkaan hetkeen päivitystä.

Ja se toinen ihqu paksu kirjekuori. Kiitos! Tiinalta puuttui taannoin tummansinistä Nallea sukastaan. Harmittavasti toiset varpaat olisivat jääneet kutomatta. Pistin sitä hänelle menemään kirjekuoressa tarpeellisen määrän ja sukat valmistuivat. Minulle riitti ihan tuo ystävänpalvelus. Tänään sain suuni yllättäen makeaksi Fazerin sinisellä Omarilla. Ja yksin vielä, kun tytöt tulevat vasta myöhemmin koulusta kotiin ja mieskään ei ole vielä tullut avaamaan laskujaan... Mistähän Tiina tiesi, että Omarit oli meidän hääkarkkeja 21 vuotta sitten?

Suuret halaukset teille molemmille, Auli ja Tiina. Ihanaa saada neulepostia!