Eilinen käyntini Seinäjoen sairaalan syöpätautien poliklinikalla olla koskettava kokemus ja sai minut jälleen kerran vakuuttuneeksi, ettei myssyjen teko ole turhaa. Menin myssypussini kanssa osaston kansliaan, hoitaja otti pussin vastaan ja olin jo lähdössä, kun hän sanoikin, että voisin viedä myssyt suoraan hoitohuoneeseen. Osoitti ovea, josta juuri poistui nainen ja pyysi menemään sinne. Huoneessa oli kolme potilasta, yksi peti vapaana. Ilmeisesti siitä juuri lähti tuo vastaani tullut nainen. Hoitajilla oli siinä oven vieressä huone, johon kassiani tyrkytin. Ihastuksen huudahdukset sain hoitajilta heidän kurkattuaan pussiini. Hekin kokeilivat jo myssyjä päähänsä ja totesivat hyväksi. Veivät minut sitten hoitohuoneeseen ja näyttivät, paljonko oli heillä tällä hetkellä varastossa. Noin vajaa laatikollinen, ehkä suunnilleen saman verran kuin vein sinne. Hoitajat johdattelivat minut keskusteluun potilaiden kanssa ja siinä tovi juteltiin näistä myssyistä, samalla kun potilaat saivat lääkettä suoraan suoneen. Oli koskettavaa, miten hyvillään he olivat näistä myssyistä, miten jaksoivat niistä ilahtua, vaikka hoidot varmasti olivat rasittavia. Kiittelivät kovasti paljon myssyistä. Tämä jos mikä kannustaa tekemään lisää näitä myssyjä. Paljon, iloisia ja kauniita myssyjä. En ole missään kokenut vastaavaa tyytyväisyyttä käsitöihini kuin tuolla osastolla. Jos joku epäröi myssyjen tarpeellisuutta, niin vierailu tuossa maailmassa saa varmasti ymmärtämään, miten paljon iloa nämä myssyt voivatkaan antaa potilaille.
Olipas koskettava kerrottu. Hienosti teit!! Minun pitää kävellää 3 päivää syöpähoitososaston ohi kun vierailin miehen luona tautiosastolla ja kyllä joka kerta se vedää mieliala hetkeksi matalaksi kun on niin vakavasta sairaus on kyse.
VastaaPoistaKyllä se vaan on tärkeää ja hienoa, että sinä ja muut jaksatte nähdä vaivaa näiden myssyjen kanssa! Puhun kokemuksesta, en omastani vaan lähipiiriin kuuluvien rakkaitteni! Kiitos teille kaikille, jotka näitä teette! Vinkkasin yhdelle innokkaalle käsityöihmiselle näistä ja hänkin innostui kovasti! Ehkä siinä on taas uusi myssyjen tekijä!
VastaaPoistaHarmittaa kun on olevinaan niin kiire, etten ole nyt viimeaikoina ehtinyt yhtään sytomyssyä neuloa.
VastaaPoistaOlen sanaton.. enemmän kuin suuret kiitokset ansaitset<3
VastaaPoistaHieno kokemus sinulla, Kardemumma! :) Tippa silmissä luin.
VastaaPoistaKoskettava tapaaminen.<3 Vaikka tiedänkin että myssyt ovat tarpeen niin aina on ilo kuulla kuinka myssyt ilahduttavat!!
VastaaPoistaKommentoisin, mutku on niin silmät kyyneliä täynnä, etten näe. :-)
VastaaPoista-t-
Koskettavaa oli tämän lukeminenkin. Toisen ilahduttaminen onkin niin pienestä kiinni - teot kertovat monta kertaa enemmän kuin sanat. t. Eija
VastaaPoistaKaunis kohaaminen, kiitos siitä!
VastaaPoistaOn tosiaan mainiota saattaa myssyt ihan sinne loppuun asti, siis vastaanottajalle. Usein tulee hyväntekeväisyyteen neulottua, mutta ei se silleen kosketa ennenkun on itse nähnyt minne ne neuleet menee. Nimimerkillä kerran joulusukkia leipäjonossa jakanut :)
VastaaPoistaSun kirjoittama kosketti minuakin! Sydämesta tullut hyvä teko!
VastaaPoista