Postikortteja kesälomaretkeltä

Istuimme iltaa tuttavien kanssa, kun miehille tuli puheeksi, että kesälomallahan vaimo pitää viedä jonnekkin. Tuumasta toimeen ja suunnittelemaan lomareissua. Matkan ajankohta saatiin valmiiksi, mutta muuten yöpymiset sun muut jäivät sitten oikeastaan matkan aikana suunniteltaviksi.

Matkan ensimmäinen pysähdys oli Tampere, jossa käväisimme mittaamassa poikani luona verhonmittaa. Joimme aamukahvit Tammelan torilla odotellessa kauppojen aukeamista, sillä ajatus oli pistäytyä samalla Taito Pirkanmaan kaupassa. Onnistuin kerrankin pääsemään hypistelemään kirjopirkkaa ja muutaman kerän ostinkin kokeelle. Täältä meiltä ei sitä mistään saa. Olen nettikaupassa sitä katsellut, mutta en ole tilannut, koska pitäisi olla ensin vähän tuntumaa lankaan. Netissä ei voi hypistellä. Samalla sain ostettua tuon jo puoli vuotta halajamani kirjasen, Lapanen. Olen sitä meidän taitokeskuksestamme pyydellyt, mutta koskaan se ei ole tullut tänne asti. Useamman kerran jopa yrittänyt hakeakkin, mutta ei vain ole ollut tarjolla. No, nyt se on minulla. Jotain pientä tarttui myös valmiiden tuotteiden puolelta mukaani.

Tampereelta matka jatkui Hämeenlinnan ohi. Me, takapenkillä kutoneet vaimot, pyysimme pysähdyksen Wetterhoffin myymälään ja pääsimme jälleen ihastelemaan taitavia käsityöläisten tuotteita. Itse taloon emme tällä kertaa ehtineet jäämään tutustumiskierrokselle, mutta pieniä ostoksia tuli tehtyä. Mm. vähän sukkalankaan ja jotain pientä itselle.

Tampereelta matka jatkui Järvelään, jossa on Helmi Vuorelman tehtaanmyymälä. Siellä saimme yllättäen opastetun kierroksen itse kutomoon. Näimme miten ryijypohjat ja kansallispukukankaat syntyvät, huopien karstauskoneen, tehtaan luomapuut, vyyhtien tekoa sun muuta. Samalla aimo annoksen Vuorelman historiaa. Ja vain meille neljälle koko kierros. Parin tunnin pysähdys sujui aivan hienoissa merkeissä. Saimme paljon enemmän kuin osasimme odottaa. Mukaani tuli Vetoa, joka on ihana yleislanka.

Lisäksi Satakieltä kokeiluun ja Sivillaa. Omistaja antoi vielä ryijykuvastonkin. Miehet olivat tavanneet meitä odottaessa ja ulkona päivää paistatellessa talon muitakin omistajia ja kuulleet lisää kutomon historiaa. Todella mielenkiintoinen paikka pistäytyä. Pieni, mutta palvelu oli erinomaista.

Seuraava lankahoukutuspaikka oli Oulunkylän Lankamaailma. Sanovat sitä suureksi, mutta eipä taida olla koolla eroa Tampereen kanssa. Oulunkylässä on ehkä hieman enemmän eri lankoja kuin Tampereella, mutta eipä taida muuta eroa olla.

Ville on mainio sukkalanka korvaamaan toisen paksumman sukkalangan. Valkoista koko kilo varastoon. On aavistuksen edullisempaa ostaa kiloittain ja tätähän menee. Pitkiä polvisukkia palmikoilla siis tulossa. Matkalla muuten jo virkkasin yhden puuvillakerän pois näistä ostoksista, joten kaikki langat eivät ehtineet edes postikorttiin saakka.

Pistäydyimme myös Soukan Menitassa. Siellä oli tällä kertaa todella tyhjät hyllyt ja matkaan tarttui vain ruskeaa ja valkoista Sisua (maino kirjoneulelanka) ja kokeeksi puuvillalankaa.

Niin, kävimme toki muissakin paikoissa. Mm. Vehoniemen autonäyttely, jossa istuimme aivan ihanissa maisemissa virkkaamassa ja kutomassa ulkona, kun miehet kiersivät näyttelyä. Matkaan mahtuivat myös Lyhtytalo Hyvinkäällä, Iittala, Ikea... Kannattaa viedä vaimoja kesälomalla jonnekkin. Kamera jäi lähtökiireessä kotiin, joten kuvat otettiin ostoksista vasta kotona.