Ajatussukat

Yllättäen edellisen työn jälkeen tökkäsi. Mikään työ ei kiinnostanut. Yksikään lankakerä ei huudellut, vaikka järjestelin niitä yhden illan. Selasin lehtiä, surffailin netissä, mutta ei. Ei niin minkäänlaista ideaa siitä, mitä seuraavaksi puikoille. Töissä on kyllä uusien ohjelmien kanssa niin raskasta, ettei tuo ihmekkään, jottei irtoa mitään luovaa enää illalla. En tiedä, oliko jo vieroitusoireita, kun melkein kaksi iltaa meni kutomatta. Tai siis kudoinhan minä yhden sukanvarren todettakseni, ettei ohje ja lanka sovi yhteen. Ei kun purkuun. Sitten otin puikoille ihan perusseiskaveikkaa ja kudoin tämmöiset ajatussukat. Hermot lepäsi, ajatus kulki ja jälleen on suunnitelmia uusista neuleista. Hämmästelin tätä puhtaanvalkoista veikkaa, että olipas kovaa käsille. Lanka oli oikein muovisen tuntuista, kädet kuivui ja käsirasvaa sai laittaa työn lopetettuaan. Mutta kun kastelin sukat oikein kunnolla, oikeastaan kevyesti pesin puhtaalla vedellä, muuttuiva sukat mukavan pehmeiksi. Veteen tuntui irtoavan jotain langasta, sillä sain siihen vaahtoa. Ja sukat jopa tuoksuivat villalle kosteina. Olisikohan langassa ollut vain niin paljon jäljellä käsittelyaineita, että se teki siitä kurjan kudottavan. Valmiina eivät ole laisinkaan muovisen tuntuiset.

Malli: oma perussukka, koko 40-41

Lanka: Novita 7 veljestä, valkoinen, 128 g

Puikot: nro 3 ja 3,5 bambut