Puikoille kaunista pitsiä, Kertut. KYH 18/23. Tällä kertaa korkkasin uuden kerän, sillä sopivaa jämäkerää ei ollut saatavilla. Muutenkin rupeavat jämälangat ehtymään ja olemaan jo melko valikoituneita. Hullutuksen jälkeen niitä jälleen on jokunen kerä vapaana, mutta nyt rupeavat olemaan kiinni eri töissä. Olen tarkoituksella vähentänyt ohuiden puikkojen loputtua tätä veljesvarastoani.
Kyhäilylaatikkojeni järjestelmällisyys on jotenkin minulle ominaista. Minusta kaiken pitäisi olla järjestyksessä lajiteltuna jonkun tietyn säännön mukaan. Sekaisin pöydällä tai korissa olevat hullutusaloitukset olisivat minulle kauhistus. Mutta kyllä tämä luonteeni järjestelmällisyys on välillä vaikeaakin, kun kaikkea ei pysty hallitsemaan haluamallani tarkkuudella.
Meissä on kyllä paljon samaa, minä(kin) olen ollut varmaan entisessä elämässäni arkistonhoitaja. Mieluusti lajittelisin esimerkiksi lasten legot pieniin lokerikkoihin värien ja muotojen perusteella. Elämä ja etenkin lapset ovat pakottaneet elämään epäjärjestelmällisyyden kanssa, vaikka edelleen tiedän kyllä, mitä omistan ja missä se sijaitsee (ellei JOKU MUU ole käynyt hämmentämässä järjestystäni).
VastaaPoistaKertut on kyllä aina yhtä kauniit!
Ihanat Kertut <3
VastaaPoistaMinäkin koen, että meissä on jotakin samaa, mutta ei just tuossa järjestelmällisyydessä, minusta ei voisi koskaan tullan arkistonhoitajaa. Vain pakko saa minut tarkaksi, ehkäpä silti siinä hommassa olisi se pakko. Ettei voi aina vaan siirtää jotain tuonne vaan- laitan sen paremmin myöhemmin-tyyliin (=ei koskaan). No, silti pitää kehua, että minulla kyllä nuo alut on ihmeen siististi, tosin yhdessä kassissa siisteissä kerissä, sieltä aina nappaan työn tilanteen mukaan. Kertuista tulee kauniit.
VastaaPoistaOlen tehnyt yhdet Kertut, mutta ne olen antanut lahjaksi. Pitäisikin tehdä sellaiset myös itselle.
VastaaPoista